Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suru! :´( Olen juuri nyt tekemässä aborttia. Verenvuoto alkoi
10.01.2009 |
pari tuntia sitten.
Mies väkisinmakasi. Sanoin äsken miehelle, että en voi jatkaa suhdetta tämän jälkeen. Lähti tunnekuohussa ajelemaan autolla.
Pelottaa, en tiedä kuinka selviämme taloudellisesti eron jälkeen.
Tuntuu, että en voi kuitenkaan jatkaa suhdettakaan, jos mies ei anna minulle mahdollisuutta olla mukana päättämässä suhteen tärkeistä asioista, edes omasta kehostani.
Kommentit (29)
Minä jouduin joka keskeytyksen aikaan järkkäämään lapset hoitoon ja viettää koko päivän sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies myös raiskasi minut kerran sammuneena. Mulla oli onneksi pillerit käytössä silloin, en tullut raskaaksi. Raiskaus oli alkusoittoa muulle väkivallalle, mikä sitten johti avioeroon.
Silti raskauduin. Vaikka olin alle 30v ja minulla oli ainoastaan 2 lasta niin sai sterilisaation 10v sitten. Vasta se on suojannut minua raskautumasta. 3
Ja suoraansanottuna: Miehesi on tehnyt niin ison rikoksen sinua kohtaan että oikeuslaitos voisi langettaa jopa vankeutta. Eroa ihmeessä Taloudellisesti selviää kyllä, mutta jos jäät liittoon, niin teet hirvittävän palveluksen lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyisin ovat käytössä ns. katumuspillerit, sekä kemiallinen raskauden keskeytys.
Kumpikin hoituu kotona, joskin tuon jälkimmäisen kanssa erityisesti kannattaa käydä jälkitarkastuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota imettää, jolloin ehkäisyn käyttö on rajoitetumpaa.
Ihan kauheeta, että joku joutuu elämää tuollaisessa suhteessa.
Voimia AP ! Itsenäisesti eteepäin ! Olet ansainnut parempaa !
Minä jouduin joka keskeytyksen aikaan järkkäämään lapset hoitoon ja viettää koko päivän sairaalassa.
Ei kai nyt kenenkään pidä toistuvasti tuollaiseen suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi annoit miehesi raiskata sinut? Sehän on rikos, avioliitossakin..
Hei haloo, jos olisi siitä kiinni antaako raiskata ei kai raiskauksia koskaan tapahtuisi. Ihan nolo tyyli ajatella. Mieti vähän.
Ap:lle jätä miehesi ja tee rikosilmoitus!!!
Eikö ole tärkeämpää miettiä muuta kuin ap:n ehkäisymenetelmää?
Siskoni oli 10 vuotta väkivaltaisen miehen kanssa. Erosi vasta, kun me muut perheessä saatiin tietää vahingossa väkivallasta = veli näki kun mies hakkasi. Mies oli useampaan kertaan myös raiskannut siskoni.
Älä jää suhteeseen! Eroa, mene vaikka turvakotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenhan ei voisi puhua edes raiskauksesta vaan raiskauksen yrityksestä jos tapahtuman pystyisi estämään.
Naurettavaa kommenttia. Minkähänlainen pieni ja heiveröinen mies tuon kirjoittajalla on...
Siis miksi annoit miehesi raiskata sinut? Sehän on rikos, avioliitossakin..
Hei haloo, jos olisi siitä kiinni antaako raiskata ei kai raiskauksia koskaan tapahtuisi. Ihan nolo tyyli ajatella. Mieti vähän.
Ap:lle jätä miehesi ja tee rikosilmoitus!!!
En tietenkään ajattele, että on kiinni siitä, antaako raiskata vai ei, ainakaan silloin ekalla kerralla. Jos sitä sitten päättää sietää (eli antaa raiskata uudelleen ja uudelleen), niin on se silloin jo vähän omaakin vikaa, kun jää sellaiseen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi ehkä vähän tutustua aiheeseen perheväkivalta. Jos olisi helppoa irrota semmoisesta suhteesta, eikai sekään koskaan jatkuisi? Huh huh, kyllä on putkinäköistä ajattelua.
Perheväkivalta kasvaa hitaasti siihen voluumiin missä lopulta raiskataan ja hakataan. Siinä uhri hitaasti kasvaa ajattelemaan, että väkivalta ja epätasainen valtasuhde on ihan normaali asia. Että kaikilla miehet määrää ja pitää pelätä. Lisäksi painetta tuo usein suhteet lapsiin, sekä mies joka aina väkivaltaa tehtyään pyytää kauniisti anteeksi "en enää koskaan, enkä nytkään, mutta kun ärsyynnyin niin kun teit niin" jne. Siinä uhri alkaa ajatella, että oikeastaan ärsyttikin, ja kaikki on hyvin kun vaan ei enää ärsytä, ja mieskin lupaa olla seuraavaksi kiltisti.
Kannattaisi ehkä vähän tutustua aiheeseen perheväkivalta. Jos olisi helppoa irrota semmoisesta suhteesta, eikai sekään koskaan jatkuisi? Huh huh, kyllä on putkinäköistä ajattelua.
En vain jäänyt sen ex-mieheni tekemän ensimmäisen raiskauksen jälkeen sitä katsomaan ja sietämään, eikä mielestäni kenenkään pidä jäädä! Raiskausta oli edeltänyt henkinen väkivalta, myös lievä ruumiillinen väkivalta. Joten käsite "perheväkivalta" on, kiitos vain epäilemisestä, ihan käytännössä tuttua.
Vai että putkinäköistä ajattelua. Mielestäni en ole putkinäköinen, en vaan halunnut "kasvaa hitaasti" ajattelemaan mun hyväksikäyttöä normaaliksi toiminnaksi. Eikä pidä kenenkään muunkaan. Se oli main pointtini.
t:18
mutta jos olet asian itse kokenut, ymmärrät varmaan ettei uhria kannata alkaa syyllistämään? Itsekin jäit sen ruumiillisen väkivallan jälkeen, eikö? nyt voin sitten itse sanoa, että on minuakin poikaystävä ennen lyönyt turpaan, enkä jäänyt odottamaan sitä raiskausta. Onko sitten ok minun sanoa sinulle, että raiskaus oli oma vikasi?
Se on putkinäköistä. ihmisillä on erilaiset taustat ja tilanteet. Jos ymmärrät tilannetta, luulisi sinun ymmärtävän myös syyllisyyden oikean osoitteen. Se ei ole ap.
19.
En oikein usko, että mies suostuu maksamaan elatusmaksuja. Jos nyt edes saan lapsia, mies osaa olla ilkeä ja panetella.
t. ap
En oikein usko, että mies suostuu maksamaan elatusmaksuja. Jos nyt edes saan lapsia, mies osaa olla ilkeä ja panetella.
t. ap
Jos mies ei sovinnolla maksa elatusmaksuja, niin silloinhan asia ratkaistaan oikeudessa. Toisaalta, lasten kotikunta voi maksaa elarit sulle, ja perii ne sitten mieheltä.
Tärkeintä, mitä voit nyt tehdä, on tehdä miehestä rikosilmoitus raiskauksen takia. Silloin sen ilkeät panettelut tuskin ovat kovin vakavasti otettavia. Ja (vaikka se epäoikeudenmukaista onkin) Suomessa äiti on kyllä lasten huoltajuuskiistoissa helposti vahvemmissa asemissa kuin isä.
Jos nyt et huomannut, niin kommentoin 3:n viestiä. HÄN oli joutunut raiskatuksi toistuvasti.
Itse väkivaltaa kokeneena kyllä syyllistän itseni siitä, että siihen alistuin liian pitkään. Etkö voi sitä ymmärtää, että vaikka syyllinen en ollutkaan, voin tuntea syyllisyyttä siitä osasta, mihin olisin pystynyt vaikuttamaan? Joten totta kai voin sanoa, että suhteeseen jääminen ja siten raiskatuksi tuleminen oli oma vikani tietyllä tavalla.
Vaikka sinä ajatteletkin asiasta niin, ettei uhri saisi tuntea syyllisyyttä tai ettei hänellä olisi mitään vastuuta, niin minä en ajattele niin. Myös yleinen psykologinen mielipide tunnustaa tämän tosiseikan, vaikka se aika syvältä oikeudentajun kannalta onkin. Syyllisyydentunne on monimutkainen juttu, eikä se häviä sillä, että mullekin on sanottu, etten ollut syyllinen. Tätä olen puinut terapiassa pitkään tuon suhteen päättymisen jälkeen. Myös uhrille täytyy sallia syyllisyyden tunteet, muuten voi psyyke hajota pahasti.
Toisekseen, olen sitä mieltä, että silloin, kun suhteessa on lapsia, niin uhrikin on vastuussa (lapsilleen) siitä, että väkivalta loppuu, tavalla tai toisella. Minusta on siis putkinäköistä ajatella vain rikosoikeudellisesti sitä, kuka on syyllinen tai syytön.
t:18
Alue: Aihe vapaa
Ettekö käytä ehkäisyä?