Lue keskustelun säännöt.
Abortti, adoptio vai mitähän tässä tekis...
11.01.2010 |
Olemme mieheni kanssa eroamassa, mies löysi uuden naisen. Takana on pitkä liitto ja ero tuntuu todella pahalta ja nyt sitten vielä tein positiivisen raskaustestin. Huomasin raskauden aika myöhään kun ei ollut mitään raskauteen viittaavia oireita ja ultran mukaan on jo rv 10. Aikaa päätöksen tekoon ei kauheasti ole.
Olen aina ajatellut, että aborttia en tee, mutta suurperheen äitinä tuntuu, ettei ole pahemmin vaihtoehtoja. Jaksaminen on kortilla näiden nykyistenkin kanssa välillä, niin miten ihmeessä jaksais vielä vauvan heräilyt. Adoptiota olen myös miettinyt, mutta pystyykö sitä sitten kuitenkaan antamaan lasta adoptioon kun on häntä pitkään sisällään kantanut?
Kommentit (44)
vauvallesi ei toki ole raskas kun ei sitä ymmärrä mutta voisitko tappaa oman lapsesi, viedä häneltä elämän? onko sinulla oikeus siihen?
eli adoptio on oikein hyvä vaihtoehto tilanteessasi, älä tapa lastasi! eikös ole niin että sinun jaksaminen on pieni seikka sen rinnalla että tappaisit vauvan? anna siis adotioon vaikka sekin on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järjestyy asat parhain päin. Anna lapsen tulla ja kyllä pärjäät varmasti. oman lapsen abortointia katuisit todennäköisesti aina.
En jaksais enempää lapsia enkä kyllä pystyis antamaan adoptioonkaan. Muuten adoptio ois ok, mutta tiedän kaksikin adoptoitua, joiden elämä ei todellakaan ollut hyvä ja sen vaikutukset näkyvät heissä edelleen. En haluais ottaa riskiä, että oma vauvani kokee saman.
Toisaalta voisin kysyä isältä, että hoitaisko tämän vauvan kokonaan. Mahtais uus naikkonen tykätä...
aika outo lintu taitaa olla kun suurperheen isän vie kynsiinsä ja vielä huolii miehen jolla raskaana oleva vaimo. Ja mies todella tyhmä! Voiko olla edes totta?
Vastahan tälläkin palstalla oli samanlainen tilanne.
Saa katsos varattuja miehiä iskevän naisen innostumaan entisestään tällainen mies, joka on jo osoittanut olevansa isäainesta. Varmaan ei niin kiinnostaisikaan, jos lapsia ei olisi.
Minäkin ap:nä vain luottaisin elämän kantamiseen ja antaisin lapsen tulla. Asioilla on tapana järjestyä. Voimia!
Vaikka en lähtökohtaisesti kannata aborttia, sinun tilanteessasi jopa minä päätyisin tuohon ratkaisuun. Olet jo kuusi lasta kantanut, synnyttänyt ja hoitanut, joten mielestäni sinulla ei tässä elämäntilanteessa ole moraalista velvoitetta uhrata itsestäsi enää enempää.
Voimia kuitenkin, mitä ikinä päätät! Päätös on sinun omasi, eikä se voi olla väärä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä taas tulevaan ex-ukkoosi tulee, niin se suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa: 23 vuoden ikäeroon ja 6 lapsen elatusmaksuihin. Eikä varmaan teidän murkutkaan siitä isälleen kehuja jaa..
Muistuttaisin, että yleensä yksi vauva on helpompi kuin kaksoset. Ja kaksoset olisi vauvan mahdollisesti syntyessä jo yli 3-vee, kelpaisivat pari kertaa viikossa esim. seurakunnan kerhoon. Tai haet heille sosiaalisin perustein tarhapaikkaa, ja olet vauvan kanssa kotona ja vedät sikeitä. Ne ei ne tarhamaksutkaan ole vissiin yh:lle kovin järkyt, liekö ilmaiset peräti. Joten sitä jaksamista varmaan saisi sitä kautta. Ja sitten mä vielä muistuttaisin siitä 3000 euron verovähennyksestä, jota voit vuodessa käyttää, kun palkkaat satunnaisen lastenhoitajan vaikka parina päivänä viikossa avuksesi kotiin. Se ei siis koske pelkästään remonttiapua! Elämä ei siis välttämättä ole mahdotonta vielä yhden vauvan kanssa. Ota asioista selvää, ennenkuin teet lopullisen päätöksen.
Mahdollistaisit jollekkin pariskunnalle suuren onnen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että asiat järjestyy parhain päin.
Itse valitsisin keskeytyksen tilanteessasi, jos viikkoja olisi vähemmän (alle 8). Mutta en varmaan enää rv 10 pystyisi keskeytykseen varsinkaan kun olisi nähnyt ultrassa sikiön alun. Vaikea tilanne. Toisaalta eipä sun tilanne iloksi muutu vaikka keskeytyksen tekisit. Rankkaa tulee varmasti olemaan vauvan kanssa tai ilman. Eikö miehesi voisi ottaa vanhimpia lapsia? Ymmärsin, että asutte lähekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptiota tuskin pystyt toteuttamaan, mutta olethan kertonut miehellesi, että harkitset adoptiota? Toisaalta, jos omat lapset eivät kiinnosta niin tuskin syntymätönkään lapsi kiinnostaa.
Miehen ja puolta nuoremman naikkosen suhde tuskin kestää puolta vuottakaan. Toivottavasti saa kenkää mahd. pian.
suurperheen äidin rauhaan? Tekö häntä olette auttamassa seitsemän lapsen kanssa?
Ap, sinulle toivon voimia vaikeaan elämäntilanteeseen. Miten olisi tapaaminen tulevan ex-miehesi ja 23-vuotiaan kanssa, missä kerrot että et tässä elämäntilanteessa nyt jaksa ja lapset saavat muuttaa isälleen puoleksi vuodeksi? Eiköhän se uusi onni kummasti lakastu, kun tahollaan tätä ajatusta pari viikkoa pyörittelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hänen uusi naisensa pysyisi poissa eikä tulis lasten elämää enempää sekottamaan. Mm. tuon takia miehen kanssa päätettiin, että lapset asuvat minun luona (tämä talo ollut heidän kotinsa aina) ja käyvät isällään. Näin isä voi sit olla uuden naisensakin kanssa. Asumme siis kyllä lasteni isän kanssa lähekkäin.
Se tässä vaikeaa onkin, kun olen nähnyt jo sikiön alun, niin abortti tuntuu entistä vaikeammalta tehdä ja en usko loppupeleissä siihenkään, että kykenisin oikeasti oman lapseni antamaan adoptioon.
Tiedän, että isommat lapsetkin auttavat mielellään, "hoitivat" kaksosiakin kun olivat vauvoja, mutta en heitäkään halua liikaa rasittaa, ei ole kuitenkaan heidän tehtävä vauvaa hoitaa koko ajan. Mutta kun nyt ei ole sitä toista aikuista, joka valvoisi yön tai kaks, jotta itse sais nukkua, että jaksaa taas isompien kanssa.
ap
Itse valitsisin keskeytyksen tilanteessasi, jos viikkoja olisi vähemmän (alle 8). Mutta en varmaan enää rv 10 pystyisi keskeytykseen varsinkaan kun olisi nähnyt ultrassa sikiön alun. Vaikea tilanne. Toisaalta eipä sun tilanne iloksi muutu vaikka keskeytyksen tekisit. Rankkaa tulee varmasti olemaan vauvan kanssa tai ilman. Eikö miehesi voisi ottaa vanhimpia lapsia? Ymmärsin, että asutte lähekkäin.
Tässä tilanteessa suosittelisin virikehoitoa. Isommat vaikka aamupäiviksi tarhaan, osa porukastahan teillä on jo koululaisia, joten saisit nukkua valvotun yön jälkeen. sitten jaksat leikkiä pienten kanssa iltapäivät. Pistät miehen viemään lapset aamulla tarhaan tai kerhoon autolla, itse menet takasin petiin.
Kaksosethan ovat silloin reilusti yli 3 v, eli tykkäisivät leikkiseurasta joka tapauksessa. Ota vaikka pois hoidosta, kun tunnet jaksavasi paremmin tai jos vauva ei olekaan valvottavaa sorttia.
Huolehdi itsestäsi ja elämä kantaa kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi viedä lapset ulos pariksi tunniksi ja siivota kodin. Sinä vetelisit päikkärit vauvan kanssa! Näin tein itse, kun mies joutui reissuhommiin ennen kolmosen syntymää.
Hoitaja vei 3 v tyttöä aamulla kerhoon (3 kertaa viikossa), haki parin tunnin päästä ja siivosi sillä välin koko kämpän. 3 kk kuluttua jaksoin taas ihan hyvin hoitaa hommat yksinkin, enkä tarvinnut apua enää. Mutta olin NIIIIIIN iloinen, että tajusin hankkia apua, kun tilanne sitä vaati.
miehesi kanssa, ajan kanssa ja mielellään kahdestaan. Siis kertoisin, etten voi tehdä raskaudesta yksin päätöstä, jos et tiedä osallistuuko isä, jos päätät pitää vauvan. Vaikka vauva olisi vahinko, niin minusta myös mies on vastuussa vauvasta, jos sen päätät pitää. Sinun tilanteessasi minusta olisi kylla aborttikin hyväksyttävä.
muitakin lapsia hoidettavana. Ja te, jotka sanotte abortin olevan murha (ainakin yks tässä ketjussa oli), niin miettisitte olisiko teistä seitsemän lapsen yh:ksi. Ei se ole niin helppoa ja minusta on hienoa, että ap miettii omaa jaksamistaan eikä vaan tee lasta toisen perään ajatellen, että abortti on murha.
Minä olen kahdeksan lapsen äiti, mutta varmasti oisin abortoinut seitsemännen, jos miehen kanssa ois ero siihen aikaan sattunut tulemaan. Me olemme vielä ainakin onnellisesti yhdessä ja nuorinkin on jo 4v.
abortti on rankka
Se on naisen oikeus päättää kehostaan ja tulevaisuudestaan. 3 vanhinta lasta asumaan isälleen, 3 nuorinta luoksesi, niin selviät.
Mieshesi ei ole kyllä kynnysmaton arvoinenkaan. Ensin pettää sinua ja sitten vielä nykyistä heitukkaansa sinun kanssasi laittamalla sinut raskaaksi, vaikka seurustelee hänen kanssaan. Ei taida housut pysyä jalassa vaikka mikä olisi... Sinun tilanteesasi pitäisin siis lapsen. Avioero ja yhteishuoltajuus, Lapset isänsä luo joka toinen viikonloppu sopimusten mukaan. Ja uusi naikkonenhan tietää, että joutuu ottamaan "koko paketin" miehesi mukana eli myös lapsenne ja syntyvän lapsen. Siinä voi sitten uusi naikkonen harjoitella äidin virkaa ison lapsilauman kanssa :D Voipi lähteä lätkimään aika äkkiä :D Mutta lapsillasi on oikeus isään ja isällä velvollisuus huolehtia lapsistaan JA maksaa elatus. Tulee muuten iso summa! Ja rahasta sun ei tarvii huolehtia! Saat niin paljon tukia. JA varmaan saat kunnalta kodinhoitajan, koska olet niin monen lapsen yh! Tsemppiä ja nauti raskaudesta! Eihän se ole syntymättömän lapsen vika, että isä on mikä on....
jos meille tulis ero miehen kanssa niin kyllä se hoitais jokatoinen viikko ja kaks viikonloppua lapsia!! puoliks kaikki =)=) ja kannattaa jos kerran "tulevakaan äitipuoli" ei ole kovin innoissaan miehesi lapsista.. sitä saa mitä tilaa =)=)=)=)
Mahdollisesti harkitsisin myös miehen takaisin ottamista, jos hän sattuis järkiin tulemaan, mutta parisuhdeterapiaa ilman en yrittäisi uudelleen.
Voimia!