Miksi olet lihava?
Oma syy vai sairaus?
Kommentit (24)
syön liikaa koska syön Seroquelia, joka hävittää kylläisyyden tunteen, lisäksi olen koko ikäni käyttänyt kortisonipohjaista astmalääkettä, joka myös lisää ruokahalua.
Mutta olen lihava koska syön liikaa ja kulutan liian vähän.
viimeiset 20 vuotta. Tosin epäilen että minulla on syömishäiriö, joko syön kuin pieni possu tai minun tapauksessani iso possu tai en syö ollenkaan, niinkuin tein alta 20v. Koska ihminen ei elä syömättä, enkä halua kuolla, syön liikaa osaamatta lopettaa.
Ilmeinen päävika.
vai sikaflunssan sairastaminen lihottaa, tuskin kovin kipeä olit kun ruokaa piti mättää sisään.
Turhaa syyttää liikunnan puutetta, kyllä sitä laihtuu tai ei liho ilman liikuntaakin, kun ei ahda sisäänsä kaikkea mitä kaupasta ja jääkaapista löytyy.
Jojo-laihduttaja. Koulukiusattu pienenä, läskiksi haukuttu vaikka ihan normaali, se laukaisi jatkuvan laihduttamisen ja lihomisen
vai sikaflunssan sairastaminen lihottaa, tuskin kovin kipeä olit kun ruokaa piti mättää sisään. Turhaa syyttää liikunnan puutetta, kyllä sitä laihtuu tai ei liho ilman liikuntaakin, kun ei ahda sisäänsä kaikkea mitä kaupasta ja jääkaapista löytyy.
Vaikka teoriassa tiedän miten pitäisi syödä, olens yönyt väärin. Siis ei aamupalaa, tosi kevyt lounas, ja illalla sitten mättänyt nälissäni ihan mitä sattuu.
Nuorempana olin laiha, ja luulin, että voin syödä mitä vain lihomatta. Toisin kävi. Nyt 168 cm 78 kg :( Parikymppisenä paino oli 46 kg (heh, ehkä "vähän" liian vähän).
Ykkösenä on tietysti se että syön enemmän kuin kulutan, aivan liikaa herkkuja.
Harrastan toki säännöllistä liikuntaa: Joka ilta kampean itseni sohvalta ja kipitän jääkaapille ja takaisin. Tämän teen kolmesti jos katson illan saippuasarjan. Leffan ollessa kyseessä teen lenkin viidesti tai jopa kuudesti.
Olen viimeisen viiden vuoden aikana synnyttänyt neljästi, ja jokaisesta raskaudesta on jäänyt muutama kilo muistoja.
Lääkkeet lihottaa, mutta liikun myös liian vähän. Syön itseasiassa pääsääntöisesti aika terveellisesti, mutta kuten sanottu, liikun luvattoman vähän. Eli ruoka-annokset eivät ole järjettömän suuria, en syö leivonnaisia ja suklaatakin riittää muutama pala silloin tällöin. Alkoholiakin kuluu vain kohtuudella silloin tällöin.
Liian isoja annoksia, liikaa "herkkuja" eli sellaista ruokaa jossa paljon rasvaa ja sokeria. Ruokavalioremontti menossa, mutta teen sen pikkuhiljaa niin mene ehelpommin. Paino onkin lähtenyt laskuun :)
eli viimeisen vuoden olen nukkunut max 2 tunnin pätkissä, huonosti nukkuva lapsi.
piristystä hakee syömällä sokeripitoisia juttuja, ja paljon. eikä väsyneenä ole jaksanut lähteä liikkumaan, silloin kun olisi ollut mahdollisuus. tekosyitä kyllä on jaksanut keksiä niille herkuille ja liikkumattomuudelle.
mutta nyt on lapsen nukkuminen parempaa, ja omat eloämäntavatkin terveellisemmät. toivottavasti tulosta tulee...
Olen aina rakastanut ruokaa, mutta vielä pari vuotta sitten urheilin niin paljon, että kroppani oli ihan kivassa kunnossa. Ennen raskaaksituloa pitkät työmatkat (100 km yhteen suuntaan) ja raskas työ verottivat niin, etten jaksanut työpäivän jälkeen kuin kaatua sohvalle ja mussuttaa suklaata. Raskauden aikana en pystynyt juurikaan urheilemaan ja pikkuvauva-aikana en vain saanut aikaiseksi. Nyt, kun lapsi on vuoden ikäinen, yritän tsempata itseäni takaisin urheilun pariin (ja syömäänkin kohtuullisemmin), vaan miksi helvetissä kynnys treenin aloittamiseen on niin korkea, vaikka tiedän, että urheilusta tulee mulle tosi hyvä olo?!? Argh!
aloin syömään karkkia ja herkkuja liikaa
join joka ilta oluen tai kaksi
en liikkunut, lenkkeillyt tms..
nyt on alkanut uusi elämä, ja kohti kevyempää kevättä mennään!
Harrastan toki säännöllistä liikuntaa: Joka ilta kampean itseni sohvalta ja kipitän jääkaapille ja takaisin. Tämän teen kolmesti jos katson illan saippuasarjan. Leffan ollessa kyseessä teen lenkin viidesti tai jopa kuudesti.
etenkin toisessa raskaudessa, päästin painon nousemaan liikaa. Koska olin ennen lapsia "laiha luikku" (BMI alle 18) en tajunnut että voisin lihoa niin, että paino ei helposti laskekaan. Aikaisemmin kun söin melkein mitä vaan lihomatta. Toki liikunnan määrä ja sen vähentyminen varmasti myös vähän vaikuttivat, mutta syömällä ne kilot tietysti tulivat.
Minä entinen laiheliini sitten olen joutunut sen tosiasian eteen, että laihduttaminen on oikeasti vaikeaa. Ei ole mitään ongelmia pitää painoa nykyisellään ja kuntokin on ihan hyvä, liikun melko paljon, mutta ilmeisesti syön silti liikaa kun paino ei putoa. En ahmi herkkuja, vaan pääosin ihan tavallista ruokaa.
mutta syön liikaa. BMI 22 tällä hetkellä ja inhoan itseäni, mutta en saa syömistä loppumaan.
Varmaan joku psyykkinen juttu.
Raitusvamma pakotti tauolle sitten tuli työkiireet ja jouduin tapaturmaan. Aloitin liikunnan lokakuussa ja marrakuussa sairastuin sikainfluenssaan ja kovaan sellaiseen. 1,5 v meni liikunnatta ja kiloja tuli 11 lisää.
Nyt pääsen aloittaamaan liikunnan taas ellen sitten saa huomenna lääkäriltä leikkausmääräystä...