Arviolta 25 % ovat onnellisia perheitä/parisuhteita. Kuulutko sinä niihin?

Kyllä todellakin kuulun! Tietysti joskus on jaksoja jolloin en, mutta enimmäkseen kyllä!

Toki olen kuuluntu tuohon vuosia, mutta viimeiset pari vuotta on kyllä olleet kaikkea muuta...



t. 25 vuotta saman miehen kanssa ollut

kuulu.

Oikeasti nyt taas menee oikein hienosti, mutta ei koskaan ole niin huonosti menneyt, että ero oli käynyt mielessä. 19 v yhdessä

Puolison kanssakin on asiasta keskusteltu ja olemme tyytyväisiä elämäämme. Jotain murheitakin toki on, mutta ne eivät liity perheeseen eivätkä parisuhteeseen. Arki toimii hvyin ja meillä ei riidellä (jos se nyt joku onnellisuuden mittari on). Meillä on yhteisiä haaveita (joista osa on jo toteutunut) ja yhteisiä harrastuksia ja viihdymme yhdessä. Vaikeuksissa saamme toisiltamme tukea. Emme ole tehneet elämässänne ihan kaikkea niin kuin suurin osa on vaan uskallamme tehdä omia ratkaisuja ja olemme puolison kanssa elämän suurissa kysymyksissä hyvin samoilla linjoilla. Olemme terveitä, emme ole rikkaita, mutta meillä ei ole taloudellisia huolia jameillä on työtä - nämäkin ovat niitä perusasioita, joiden päälle onni on helppo rakentaa.

Kuulun! Menin naimisiin sellaisen miehen kanssa, jota arvostan ja joka arvostaa minua, jonka kanssa voimme keskustella ihan mistä vaan ja jonka arvomaailma on mahdollisimman lähellä omaani. Olen usein sanonutkin, etten varmaan voisi löytää itselleni sopivampaa miestä. Yhdessä 10 vuotta ja loppuelämä. ;)

Mies toivoisi enempi seksiä ja talouteen tasapainoa, mutta varmasti tyytyväinen.



Itse taas toivon lapsen jo syliin niin seksikin mielessä.. Ja mahdollisuutta jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi.

Mutta olen onnellinen.



Minulla on ihana mies, jolle voin puhua ja luottaa.

Lapset on sulosia ja upeita.

Meillä on oma koti, joskin vaatii isoa remonttia mutta tätä on hauska suunnitella.

Molemmilla on työtä ja terveyttä.

50/50, sanoisin. Peruselämä on suht onnellista; olemme terveitä ja meillä on yksi ihana lapsi. Kuitenkin pinnan alla kytee, minä saan raivareita miehen saamattomuuden takia ja miestä ärsyttää minun kaikkitietävä asenteeni.

pysyvä tila siten, että koko ajan oltaisiin vain onnellisia. Kyllä kai normaaliin elämään kuuluu huonotkin ajat, meillä sellainen oli n.3,5v sitten, kun oltiin jo avioeroa hakemassa. Nyt menee paremmin kuin koskaan.

Mies on pettävää sorttia.

Olen eronnut, kahden lapsen yksinhuoltaja.



Seurustelen kolmatta vuotta ihanan miehen kanssa ja uusioperhe-elämämme on ihanaa!

taidan kuulua mutta en todellakaan sattuman onnellisesta oikusta vaan siksi että olemme paljon yhdessä tehneet suhteemme hyväksi. Tahdon asia pitkälti!