Muita * 10v * -hääpäiväänsä tänävuonna viettäviä?

Ollaan nyt onnellisempia kuin koskaan:) Useampi vuosi meni kyllä kriisissä välillä liittyen minun raskauden jälkeiseen masennukseen, joka pitkittyi. Ei kuitenkaan pettämistä, väkivaltaa tmv. Meillä yksi lapsi (6v) ja lisää ei ole mahdollista saada, mutta ollaan todella onnellisia ainokaisestamme.

Parisuhteemme on säilynyt koko 10 vuotta suht seesteisenä. Eihän tämä elämämme mitään räiskyvää ole, ei hyvässä eikä pahassa. Tavallista arkea, jossa on hyvää kumppanuutta, hellyyttä ja tasapainoa. Hieman tyytymätön olen seksielämäämme, jota on vähän.

Hyvin menee. Tavallista tasaista arkea elellään ja olemme oikein tyytyväisiä toisiimme. Lapsia on kaksi (2 ja 5 v) eikä lisää suunnitteilla. Yhteinen harrastus on kodin remontointi ja sisustus. Molemmemmat töissä täysipäiväisesti.



Monen mielestä elämämme on varmaankin tylsää, mutta me pidämme juuri tällaisesta kotona nyhräämisestä.

siis jos on. Ei mene erityisen hyvin, ei ole mennyt moneen vuoteen. Kaksi alle kouluikäistä lasta, talo rakennettu ja ulkoisesti kaikki ok. Mutta olemme kuin kämppikset, mitään yhteistä ei ole, emme vietä koskaan aikaa kahden kesken, eikä sitä taida kumpikaan edes haluta.

Mietin lähes joka päivä miten tästä eteenpäin.

Olimme tavanneet vuotta aiemmin ja tunsimme löytäneemme sen oikean. Ikääkin meillä molemmilla oli jo ihan tarpeeksi (33v. ja 38v.)



Meillä on edelleen kovasti rakkautta ja avioliittomme voi hyvin. Kolme lasta olemme saaneet aikaiseksi lapsettomuushoidoilla.



Molemmilla meillä on vakityöt ja asumme omistusrivarissa, joka on parin vuoden päästä maksettu omaksi.



Nyt vain elellään perhe-elämän merkeissä ja kasvatetaan lapsiamme isommiksi :)

Tulin muuten vasta nyt ajatelleeksi että meillähän on 10 v hääpäivä tänä kesänä, wau!



Meillä on elämä ihan mallillaan, 3 lasta, joista kaksi vanhinta jo koulussa ja nuorinkin 4-vuotias. Omakotitalo, josta tosin omistamme ehkä keittiön, eteisen ja kodinhoitohuoneen ehkä myös olohuoneen nyt matalien korkojen ansiosta, loppu on vielä pankin :)



Molemmilla on ihan ok työpaikat, miehellä jopa jonkinlainen ura :)



Olen aika onnellinen. Elämä on aika seesteistä ja parisuhde voi tosi hyvin.



Olimme seurustelleet ennen naimisiinmenoa jo 7 vuotta, joten avioliitto ei varsinaisesti muuttanut mitään.

- kyllä, meidät vihittiin esikoisen kastejuhlan yhteydessä :)) .



Meillä menee parisuhteessa tosi hyvin, viimeiset pari vuotta on ollut pelkkää onnea ja auvoa

Yhteisiä vuosia tulee jo 18...



Nyt osaamme paremmin kunnioitaa ja rakastaa toisiamme sellaisina kuin olemme, ja toista lukee kuin avointa kirjaa. Myös lasten kasvaminen on helpottanut parisuhteen hoitamista - olemme oppineet senkin, että parisuhdetta tulee hoitaa ja vaalia, jousto on suhteen avainsana. Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan :)

Tämä on neljäs asunto, jossa olemme avioliittomme aikana asuneet, asumisoikeus tällä kertaa. Raskainta oli kahden ekan ollessa pieniä, nyt on seesteisempää, kun isot ovat koululaisia. Kyllä kannattaa hankkia iso asunto mahdollisimman pian, meillä ainakin elämää helpotti tähän nykyiseen siirtyminen. Kotiäitinä olen ollut esikoisen syntymästä ja siinä mieluiten urani luon vielä jatkossakin, jos vaan onnistuu.

3 lasta, kaikki hyvin , mies on kuin hiottu timantti! olemme toistemme toiset kumppanit.



Mutta olen myöhäisherännyt, eli olenkin naisiin päin, ja tämä on totisinta totta!



Mikäs nyt neuvoksi kun en viitsi oman rakkaan mieheni elämää rikkoa? Uskon, että lapset ei kärsisi vaikka naisen kanssa eläisinkin.



mikä on oikein ja mikä väärin??



Onko av mammoilla tähän jotain neuvoa?

Kolme lasta, helpottamaan päin kun nuorinkin 4v. Olin jonkinlaisessa 30v kriisissä viimevuoden, paha olla koko ajan, ehkä nyt parempaan päin... Toivoa ainakin sopii.

Kesällä tulee 10v naimisissaoloa :)

Lapset täyttää keväällä 7v. ja 1v. Onnea riittää... pientä ylä- ja alamäkeä on ollut, muttei mitään suurenpaa. Varsinkin kun piiitkän odotuksen jälkeen saimme toisen lapsen. Lapsiluku on nyt täynnä :)

Miehellä on vakityö ja minullakin on, mutta lähdin kouluun kun nuorimmaista odotin ja jatkan sitten sitä kun pikkuinen täyttää 2v.

Makuuhuoneen puolella sujuu mukavasti ja olen oikein tyytyväinen sekä mieheeni että avioliittooni. Meillä yhteistä taivalta takana 2,5 vuotta ennen avioliittoa. Ikää hääpäivämme aikoihin minulla 32v. ja miehelläni 37v.

24.11.



Sitä ennen seukkasimme 4 vuotta. 4 lasta lapsettomuushoidoilla, joista 1 kuollut. Molemmilla hyvät duunit, mies jatkaa opiskeluja nyt. Velkaa on jumalattomasti, mutta jotenkin kai pärjätään. Ollut kriisiä toisensa perään mut jostain on aina revitty se jaksaminen. Rakastan miestäni yli kaiken, kai se on sitten molemminpuolista. Ihanaa, kun lapset kasvaa ja alkaa olla jossain asioissa helpompaa.

Häiden aikaan kävimme lapsettomuustutkimuksissa kun olimme yrittäneet lasta useamman vuoden. Nyt meillä on neljä lasta ja viides tulossa! Olimme olleet pitkään yhdessä jo ennen häitäkin mutta tuntuu että suhde paranee vuosi vuodelta. Molemmilla on hyvät vakituiset työpaikat (minä tosin pari viime vuotta äitiys- ja hoitovapailla). Omakotitalo ja kesämökki rakennettu häiden jälkeen. Paljon on ehtinyt tapahtua kymmenessä vuodessa!