synnytyksen käynnistyksestä utelen

kiitti vastauksista :)



Täällä ollaan oltu jo pitkään lähtökuopissa, sairaalakassi pakattuna jne, mutta mitään ei tapahdu. Kohta mennään käynnistykseen.

Oon saanut sellasen käsityksen, että käynnistys voi kestää kauankin. Ja yleensä kun jonnekin menee, niin perillä tulee mieleen, että hitsi, sekin olis ollu kiva mukana. Sukat pakkaankin heti.

synnytys käynnistettiin kun viikkoja oli tasan 42+0, syntyi seuraavana päivänä hätäsektiolla (supistukset alkoi, mutta istukka oli tosi huonossa kunnossa jne...)



Toisen lapsen synnytys myös käynnistettiin, silloin oli viikkoja 38+5, syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla kahden päivän päästä (jolloin vasta siis supistukset alkoi).



Kolmas sitten näiden em. synnytysten takia syntyikin sektiolla.



Ei ehkä parhaat kokemukset nyt ap:tä auttamaan, mutta siis voi varautua, että aikaa menee vaikka muutama päivä.



Minulla oli mukana lehtiä, sanaristikoita jne... Mutta kyllä siellä sairaalassa sitten oli seuraa muistakin äideistä :)

Paikat olivat kiinni eikä muutenkaan merkkejä että synnytys olisi käynnistynyt itsestään. Sain Cytotecia 1/4 tabletin kohdunsuulle ensin klo 11, sitten klo 15 ja sitten alkoivatkin supparit säännöllisinä ja lapsivedet menivät. Sain suolihuuhtelun ja siinä vaiheessa olin 4 cm auki joten synnytyssaliin. Siellä sain ilokaasua ja pian epiduraalin joka uusittiin parin tunnin kuluttua. Sitten alkoikin jo ponnistuttaa ja puolen tunnin ponnistelun jälkeen lapsi syntyi. Synnytys kokonaisuudessaan 7 h.



Erittäin positiivinen kokemus, seuranta hyvää koko ajan ja puudutteet osuivat kohdalleen.



Mukana olleista tavaroista tarpeellisimmat olivat kynä ja paperia, puhelin ja laturi sekä kamera ja akku. Toki osastolla sitten myös hammasharja + -tahna, shampoo, imetysliivit ja suklaa :) En oikeastaan kaivannut mitään, sairaalan vaatteissa olin ja lääkkeet ym. tulivat talon puolesta. Tai joo, omat sukat olisivat olleet kivat, koska ne sairaalan putkimallit eivät pysyneet jalassa ollenkaan.

oli supistellu neljä päivää, 10-30 min välein, pääasiassa n. vartin välein, mutta sairaalaan ei otettu kun ei ollu minuutilleen säännöllisiä. Sitten 42+0 menin, puhkoivat kalvot kun olin jo 5cm auki näistä neljän päivän supisteluista ja siltikin meni vielä 13h ennen kuin vauva syntyi. ponnistusvaihe 10min. käynnistetyksi merkkasivat koska kalvot puhkastiin ennen "säännöllisiä" supistuksia. Siinä oli kiva synnyttää kun neljään yöhön ei ollut nukkunut!

Aloitettiin tipalla, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Tippa oli ensin klo 9-13, mutta kalvojen puhkaisu laittoi lopulta synnytyksen käyntiin ja säännölliset supparit muutaman minuutin välein alkoi heti. Tästä kesti 1h 40 minuuttia vauvan syntymään. Kivut oli aika kovat, mutta sain sitten kohdunkaulan puudutuksen ja se auttoi ihan ponnistusvaiheen alkuun asti. Ja kun tuo avautumisvaihe oli noin lyhyt, niin sen kesti sisullakin.



Itse en kokenut tarvitsevani synnytyksessä mitään. Alun tipan kanssa istuskelun aikana juteltiin miehen kanssa, kuunneltiin radiota, käveltiin käytävillä jne. Lähinnä vaan juteltiin ja siunailtiin sitä, että miksi niitä kalvoja ei jo puhkaista... Niin ja välillä söin lounastakin :) Varsinaisen avautumisvaiheen aikana olin sitten kyllä niin täysillä supistuksissa, ettei siinä muuta tehty kuin keskityttiin niihin.



Oli mulla muuten pari suklaapatukkaa mukana, niistä toisen söin lounaan jälkkäriksi ja toisen synnytyksen jälkeen.

Aika kävi pitkäksi. Kannattaa varautua siihen, ettei käynnisty ihan heti, eli jotain ajanvietettä, vaikka lukemista vois olla mukana. Supistukset ei ollu kovia, mutta kahdessa päivässä kohdunsuu oli pehmittyny niin, että pääsin synnytyssaliin oksitosiinitippaan. Sillä lähti supistukset käyntiin. Ja kun tulivat tiheemmin sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Synnytyssalissakin kerkesin viettää kymmenen tuntia ennenku kuopus syntyi. Aiemmin olin kuullu, että käynnistellessä supistukset saattaa tulla tosi rajuina, mutta mulla ei niin käyny. Se miten käynnistys menee riippuu paljolti siitä lähtötilanteesta, mulla eteni varmaan siksi hitaasti kun raskaus ei ollu vielä edes aivan täysiaikainen joten kohdunkaulakin oli tosi epäkypsä. Kuitenkin positiivinen kokemus.

Muutaman cytotec-murun jälkeen, 12 tuntia käynnistyksestä, alkoivat pienet supistukset. Eli siihen asti tarvitsin vain seuraa. Huoneen telkkari ja lehdet olivat ihan jees sen jälkeen kun mies ajettiin pois.



Sitten yöllä alkoivat supistukset ja jatkuivat 8 tuntia ensin vaimeina, sitten aika helvetillisinä. Sain aqua-rakkulan muutamaan kertaan, kaurapusseja lämmittelin itse ja kätilö kävi sit lämmittämässä kun en enää pystyny kävelemään. Sain myös kipupiikin, josta menin ihan sekaisin (Petidin). En suosittele.



Paikat olivat 8 tunnin jälkeen huimat 3 cm auki, joten pääsin ilokaasulle. Sit olikin jo mukavempaa. Mutta sitten epiduraali pysäytti koko homman, ja meinasin joutua sektioon. Ei varmaan olis kannattanut ottaa sitä epiduraalia kun on niin hidasta se eteneminen, näin jälkikäteen ajateltuna. Mut mistä mä olisin voinu tietää.



Tipat oli täysillä, enää ei voinut antaa mitään, ja homma seisoo. No me sitten alettiin miehen kanssa itse tuottamaan mulle oksitosiinia: mies hieroi mun selkää, mä tein nännihierontaa ja heijailin samalla. Ilmeisesti se auttoi, tunnin tehohieronnan jälkeen alkoi ponnistuttamaan ja paikatkin oli sinä aikana auennut tarpeeksi. Sit reilun tunnin päästä mulla oli vauva sylissä. Kaikkineen hommaan meni 34 tuntia.

Mä menin osastolle viikolla 42. Sain cytotec-murusen yhdeltä, ja supparit alkoivat tunnin sisällä voimakkaina, mut aika siedettävinä. Sitä ennen oli ollut kaksi vuorokautta luomusupistuksia säännöllisesti, mut jotka ei olleet avanneet yhtään. Kolmelta supparit tulivat kymmenen minuutin välein ja kuudelta kolmen - viiden minuutin välein. Tuolloin ne olivat jo kipakoita, mut synnytys ei edennyt. Yöllä supparit jatkuivat säännöllisinä kolmen minuutin välein. Osastolla annettiin jotain pillereitä ja joku piikki, mut niillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta. (Olen aivan varma, että ne oikeasti oli jotain lumelääkettä, kuulin myöhemmin että niinkin on joskus tehty, annettu joku nappi naamaan että äiti kestäis henkisesti paremmin. Joten mä en myöskään suosittele niitä, tulee vaan kiukkuiseksi turhasta säätämisestä.)



Aamuyön jälkeen suppareissa ei ollut väliä enää ollenkaan.Ne oli vaan yhtä ja samaa loputonta supparia. Mut synnytys ei ollut edennyt yhtään. Mulle tehtiin kovakourainen sisätutkimus, joka sai limatulpan irtoamaan, mut synnytys ei silti edennyt. Neljältä pääsin saliin sain epiduraalin. Se teki tehtävänsä; rentouduin, sain nukuttua ja synnytys lähti käyntiin. Kahdeksalta olin täysin auki ja sain ponnistaa, lapsi oli maailmassa puoli yhdeksän.

kokemusta mutta kaverilla on, sillä käynnistettiin jokaista neljää synnytystä lähemmäs kaks viikkoo. ei vaa lähteny tuleen:/

Niin, ja mulle toi kaveri osastolle jumppapallon, joka oli uskomattoman hyvä. Osastollahan ei ole mitään kylpyammeita eikä muita vermeitä, eikä saliin pääse ennen kuin on kunnolla auki. Mä en tiedä mitä oisin tehnyt suppareitten aikana, jollen ois voinut hakea pallon kanssa oikeaa asentoa. Toinen, mikä oli hyvä, oli miehen kello jossa oli sekuntiviisari. Kun supistuksen huipussa kipu oli kovimmillaan, mä tuijotin sitä sekuntiviisaria ja ajattelin, että kohta tää loppuu, enää minuutti, puoli minuttia, kymmenen sekuntia, sitten saa hengittää...Siitä oli valtava henkinen apu.



Muuta siellä en sit tarvinnutkaan. Tuolla ei ainakaan mitään kaurapusseja ym. tarjottu, joten jos haluaa niin senhän voi ottaa kotoaan matkaan. Mä en tosin kaivannut.

koska lapsivesi oli mennyt mutta supistukset ei olleet säännölliset seuraavana päivänä.



Oksitosiinitippa käteen, vähän päästä (tunti?) supistukset oli säännöllisiä ja siitä 3h lapsi oli syntynyt.



Mullakin auttoi epiduraali koska sen aikana rentouduin.

mulla käynnistettiin synnytys kuukausi sitten, oli rv 42+2. Menin sairaalaan aamulla, ja vauvan vointia tarkkailtiin sydänkäyrällä ja ultrattiin, kaikki oli ok mutta päätettiin käynnistää kun viikkoja oli noin paljon.

12.30 laitettiin lääke kohdunsuulle, illalla alkoi 19 aikaan säännölliset 4min välein tulevat hieman kivuliaat supistukset jotka pikkuhiljaa voimistuivat. 12 aikaa yöllä olin jo tosi kipeä, koitin saada kipulääkettä mutten ollut vielä tarpeeksi auki että oisin päässyt synnytyssaliin joten piti pärjätä ilman.

3 aikaan yöllä mut sitten siirrettiin sinne kun kivut oli jo sietämättömät, sain ilokaasua ja epiduraalin ja kivut hävisivät kokonaan. Sain nukuttua hieman ja aamulla alkoi tuntua painetta alapäässä ja vauva oli laskeutunut todella alas ja pian valmiina syntymään. 9.30 aikaan alkoi ponnistus ja vauva syntyi varttia myöhemmin :) Eli kesti käynnistyksestä lapsen syntymään n.21h.



Ainut mitä todella tarvitsin mukaan oli mies (joka ei saanut olla mukana kivuliainta vaihetta mikä oli ikävää koska silloin tuki olisi tullut enemmänkin tarpeeseen) ja huulirasva. Kännykkä oli myös kiva olla mukana.