Tiedättekö tapauksia että joku olisi hukkunut suohon?

Kertokaapahan, suoihmiset, miten avoimella ja vetiselläkin suolla ylipäätään tavallinen ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, jossa on mahdollisuus hukkua? Eikös kiinni jää jo paljon ennen? Ja miten se "hukkuminen" tapahtuu? Samalla tavoin kuin järvessä, lammessa, joessa, purossa, lammikossa? Vai "imeekö" se suohete kuin juoksuhiekka?

En ole usein seikkaillut soilla vaikka olen maalta kotoisin: niitä ei kotiseudullani ole oikein ollenkaan. Kokemuksia suolta on todella vähän, ja nekin pitkospuilta.
Siispä: valistakaa tyhmää. Miten tavallinen ihminen voi hukkua suohon? Täytyykö siihen nähdä jotenkin erityisen paljon vaivaa?

Olen joskus suunnistaessa jäänyt tosi pahasti kiinni suohon vyötäröä myöten, mutta että siihen olisin ollut vaarassa hukkua, ei. Tietysti jos joutuisi lähes soistuneeseen lampeen niin se voisi olla syvä ja siitä voisi olla vaikea päästä pois.

pohjoisessa meillä oli joskus mökki vuokralla ja veljet lähti oikomaan tunturille suon läpi, pienempi veljeni joka oli varmaan jotain 13v putosi napaansa myöten kun isoveli sai revittyä ylös, nuorempi sanoi ettei siellä mikään ainakaan pohjannut.

Kyllähän niitä lehmiä yms. joudutaan aikaajoin nostamaan suosta - miksei sinne luonnoneläimetkin juutu kiinni, ja kuole, kun ei pääse pois. Ihmisistä en tiedä, luulisi, että sekin olisi mahdollista, jos kukaan ei löydä ajoissa.

Kyllä, minulle kävi niin lapsena. :(

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 19:28"]

Olen joskus suunnistaessa jäänyt tosi pahasti kiinni suohon vyötäröä myöten, mutta että siihen olisin ollut vaarassa hukkua, ei. Tietysti jos joutuisi lähes soistuneeseen lampeen niin se voisi olla syvä ja siitä voisi olla vaikea päästä pois.

[/quote]

Samanlainen kokemus. Hyppäsin huti ja putosin vyötäröä myöten suohon, säikähdin tietysti kovasti. Mitä enemmän sätkin, sitä enemmän suo upotti. Lopulta olin kainaloita myöten suossa. Vasta kun tajusin hieman rauhoittua ja aloin siirtämään omaa painopistettä ylemmäksi, niin pääsin ryömimään suosta ylös. Homman juju oli siinä, että pääsin upottavan lillun päälle makaamaan ja lopulta pystyin ryömimään kantavalle maalle. Tämän kokemuksen jälkeen olen aina suolla liikkuessani katsonut hieman tarkemmin, mihin hyppään.

Kyllä tiedän: Joukahainen hukkui suohon, kun Väinämöinen hänet sinne lauloi.

Enoni upposi työkoneineen suohon. Ei saatu ylös sen enempää konetta kuin miestäkään.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 01:01"]

Enoni upposi työkoneineen suohon. Ei saatu ylös sen enempää konetta kuin miestäkään.

[/quote]

Ikävä tapaus. Suohon voi upota, jos liikkuu suolla jollakin painavalla koneella tai jos hyppää korkealta suoraan suonsilmään. Muussa tapauksessa uppoaa korkeintaan kainaloita myöten, jolloin pääsee vielä ihan omin avuin ylös.

Kyllä meilläpäin on puhuttu jonkun suohon uponneen. Täällä on paljon valtavia soita ja on ihan yleisesti tiedossa että niihin ei ole mitään asiaa ensikertalaisella. Muistan erään ison suolammen lapsena joka on nyt peittynyt melkein kokonaan, ei se vesi sieltä mihinkään ole hävinnyt. Ihan varma surmanloukku. Lampea tutkivat joskus eikä pohjaa ollut löytynyt 30 metristäkään. 

Onhan niitä vaikka kuinka. Lähinnä eläimiä tiedän, mm. lehmiä ja hirviä. Ihmiset on pääsääntöisesti sen verran fiksumpia etteivät huku. Olen ihmetellyt, kun saa lukea, että kaupungissa koko palokunta on pelastamassa jotain eläintä. Meillä, jos ilmoittaa hirven olevan suossa, sinne ei lähetetä mitään palokuntaa, tuotantoeläimen kohdalla ehkä.

Kyllä sinne suohon hukkuu helpostikin kaulaa myöten. Jos sitten yrittää saada käsiä ylös, pää painuu pinnan alle. Jos yhtään potkii, saa jalkojen alle tyhjiön, joka imee vain itseään alaspäin. Itse kierrän suot kauempaa, kun olen nähnyt eläimiä sellaisessa, se jalankaan säärtä myöten uppoaminen ei houkuta yhtään.

Purmolla syksyllä -39 katosi marjastamassa ollut nainen suohon,ei ole löytynyt.

Tässä ketjussa on niin paljon virheellisiä väittämiä ja oletuksia, että aloitetaanpa ihan perusteista: Soita on erilaisia. Suomessa suo voi syntyä kolmella tavalla: metsämaa voi soistua, samoin merestä kohonnut maa. Kolmas tapa on, että lampi tai jopa pieni järvi kasvaa umpeen raatteen, sarojen ja rahkasammalten toimesta. Tämä on se vaarallinen suotyyppi, jossa voi olla pehmeää höttöä tai vettä sammalaisen pinnan alla useita metrejä, ja sinne ihan oikeasti voi hukkua, jos sattuu astumaan suonsilmäkkeeseen. 

En tiedä hukkuneita, mutta enoni, koko elämänsä soilla liikkunut, humpsahti joku vuosi sitten kainaloita myöten suonsilmäkkeeseen. Onneksi ei ollut yksin liikkeellä, joten oli veli auttamassa ylös. Varmasti tietää mihin suolla kannattaa astua, mutta kun on koko ikänsä suolla kulkenut, tulee varomattomaksi, kun "ei ole koskaan ennenkään sattunut."

Jotenkin tämä keskustelu alkoi silti hirvittämään. Tietenkin olen aina tiennyt miten suolla liikutaan, maalaisjärkikin sen sanoo. Silti alkoi mietityttämään mitähän siinä lammen rannalla olleella nevan palasella oli alla, jossa muutama viikko sitten kävin marjassa...

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 11:51"]

Onhan niitä vaikka kuinka. Lähinnä eläimiä tiedän, mm. lehmiä ja hirviä. Ihmiset on pääsääntöisesti sen verran fiksumpia etteivät huku. Olen ihmetellyt, kun saa lukea, että kaupungissa koko palokunta on pelastamassa jotain eläintä. Meillä, jos ilmoittaa hirven olevan suossa, sinne ei lähetetä mitään palokuntaa, tuotantoeläimen kohdalla ehkä.

Kyllä sinne suohon hukkuu helpostikin kaulaa myöten. Jos sitten yrittää saada käsiä ylös, pää painuu pinnan alle. Jos yhtään potkii, saa jalkojen alle tyhjiön, joka imee vain itseään alaspäin. Itse kierrän suot kauempaa, kun olen nähnyt eläimiä sellaisessa, se jalankaan säärtä myöten uppoaminen ei houkuta yhtään.

[/quote]

Ei sinne suohon nyt ihan vahingossa kaulaa myöten huku. Upottavat kohdat erottaa kaukaa ja niitä osaa varoa. Jos vahingossa astuu huti, niin yleensä korkeintaan kainaloita myöten uppoaa, mutta silloinkin pitää olla jo kova vauhti. Täysin upottavalla suolla on ihan turha edes yrittää liikkua, eihän ihminen pysty vettäkään pitkin kävelemään, paitsi se yksi heppu tai jeppu, joskus kauan sitten kuulemma.... Jokaisella suolla on myös alueita, jotka kannattavat ihmisen, ne pitää vain osata tunnistaa. Hyvä tuntomerkki on suomänty tai koivupensas. Sellainen kohta, missä kasvaa puita kantaa yleensä myös ihmisen. Ihan turhaa pelätä liikkua suolla, sieltä löytyy hilloja ja karpaloita, nam.

Emännän suonsilimäkkeessä souellaan aina pyhisin, en kertakkaan ole sinne notta hukkunna!

Heh, varokee vuan kaupunkilaiset mammat. On taas se aika vuodesta, kun pittää pyssyy poes suolta. Ettei huku suoho, heh. Vae oiesko syynnä nännännunna lakat ja muut kallisarvoeset marjat. Joo-o pysykkee poes vuon! Ei niitä riitä kaekille, eiku ettet vuan huku turhanpäiven suohon! Nii ja tokkiinsa onhan siel niit elukoit, karhuloit ja itikoit, elekkee kaupunkilaiset mänkö suolle!

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 18:14"]

Kertokaapahan, suoihmiset, miten avoimella ja vetiselläkin suolla ylipäätään tavallinen ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, jossa on mahdollisuus hukkua? Eikös kiinni jää jo paljon ennen? Ja miten se "hukkuminen" tapahtuu? Samalla tavoin kuin järvessä, lammessa, joessa, purossa, lammikossa? Vai "imeekö" se suohete kuin juoksuhiekka?

En ole usein seikkaillut soilla vaikka olen maalta kotoisin: niitä ei kotiseudullani ole oikein ollenkaan. Kokemuksia suolta on todella vähän, ja nekin pitkospuilta.
Siispä: valistakaa tyhmää. Miten tavallinen ihminen voi hukkua suohon? Täytyykö siihen nähdä jotenkin erityisen paljon vaivaa?

[/quote]

Nöin puoli vuosisataa soilla kulkeneena luulen osaavani vastata kysymykseesi.

On olemassa petollisia suonsilmäkeitä, eli ehkä todella syviä umpeenkasvaneita lampia, joilla kulkeminen on kuin heikolla jäällä kulkisi. Sinne voi upota niin ettei pääse enää ylös.

Toinen on sellaisilla rimpisoilla, joilla on pounuja eli sellaisia kovempia mättäitä, joita pitkin kuljetaan ja muuten voi olla sellaista pehmeää rimpeä, ettei niitä ylitä kuin lentävä lintu. Hillasoilla on paljon sellaisia paikkoja, ja rimpiä ole eräänkin kerran ylittänyt jonkun metsänelävän jälkiä seuraten. Jos poro tai hirvi on siitä hengissä selvinnyt niin kai sitten minäkin, ainakin hirvenjäljillä.

En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi hukkunut, vaikka täällä paljon soilla kuljetaan, enkä ole koskaan nähnyt yhtään elukkaa suohon kuolleena. Eihän niistä tosin mitään näkyviin jää, jos uppoaa kokonaan.

Oma kokemus suohon putoamisesta on juuri sellaisista tapauksista, että olen tehnyt virhearvioin suon kantavuudesta ja jalka uponnut. Sitten vaan tiukka olet lähimmästä mättäästä ja ylös.

Tiedän monia suohon hukkuneita ihmisiä.

Kaveri kerran upposi lakkasuolla vyötäisiä myöten, eikä olisi itse päässyt pois vaikka uppoaminen onneksi loppuikin siihen. Kyseessä melko pyöreä ihminen, jolla märät vaatteet eikä vaan voimia repiä itseään parin lillukanvarren varassa ylös löllöstä. Eli jos olisi ollut yksin, olisi ollut tiukka  paikka.