Expat-äidit! Urasta luopumisesta..

Minulla on työ, josta en enää pidä. Se on helppo jättää. Voin tehdä myös etätöitä halutessani, jos siltä tuntuu.



Jos pitäisin työstäni tai alastani, pitäisin siitä kynsin hampain kiinni, mutta nyt valinta on helppo.

Mieheni sai työkomennuksen Vietnamiin, enkä suostunut siihen. Oma urani rahoitusyhtiön keskijohdon sihteerin kahvinkeittäjänä meni kaiken edelle. Erosin ja jätin lapsen isälle. Mielestäni tein oikean ratkaisun.

Miehen tyokomennus vei ulkomaille kun olin palaamassa hoitovapaalta takaisin toihin. Otin asian aika rennosti - hyvat saa aina toita ja minusta oli ihanaa jatkaa kotona lasten kanssa. Nautin tasta vaiheesta nyt ja uskon toita loytyvan kun aikanaan palaamme Suomeen.



Tykkasin tyostani tosi paljon ennen lapsia, mutta nyt pirpanat menevat kaiken muun edelle ja olen iloinen etta voin olla heidan kanssaan paljon enemman kuin olisi mahdollista jos tekisimme molemmat uraa Suomessa. Lisaksi on hienoa etta perheemme saa tallaisen kokemuksen.



Voi olla etta alan tehda jotain ihan muuta kun palaamme aikanaan Suomeen.



Mua taas kiinnostaa miksi sua kiinnostaa? Oletteko ehka harkitsemassa ulkomaille lahtoa?

Mieheni sai työkomennuksen Vietnamiin, enkä suostunut siihen. Oma urani rahoitusyhtiön keskijohdon sihteerin kahvinkeittäjänä meni kaiken edelle. Erosin ja jätin lapsen isälle. Mielestäni tein oikean ratkaisun.

Siis yritätkö sä olla hauska, vai mitä?

Kun lähdimme (melkein 10 vuotta sitten) expateiksi, en ajatellut luopuvani urastani, sillä tarkoituksenamme oli olla vain 2 vuotta ulkomailla. Luotin siihen, että hyville tyypeille on aina töitä ja kahden vuoden breikki on positiivinen juttu jopa työuran kannalta.



Tuon ajan ajattelin käyttää välivuotena, latautumisena ja "ennakkoeläkeläisenä" eli nauttien vapaudesta, matkustelusta ja kaikesta siitä, mitä en muuten ehkä työikäisenä ehtisi samassa mittakaavassa tehdä. Opiskelin myös paikallista kieltä ja tein hyväntekeväisyystyötä (=palkatonta, mutta palkitsevaa ja merkityksellistä).



Kahden vuoden jälkeen päätimme jäädä vielä toiseksi 2-vuoden jaksoksi, sillä nautimme elämästämme ja mieheni työ oli erittäin haastavaa (ja hyvin palkattua). Tässä vaiheessa alkoi täysi vapaus menettää hohtoaan ja aloin miettiä, miten minut otetaan vastaan työelämässä 4-vuoden expattivaimona olon jälkeen? Sisältöä elämään toikin sitten kolmannen expat-vuoden jälkeen syntynyt esikoisemme, ja olin täyspäiväinen kotiäiti, jolla puuhaa ja sosiaalisia kontakteja riitti.



4-expatvuoden jälkeen jatkoimme taas komennusta ja nyt siis takana kohta 10-vuotta expattiutta. Tänä aikana on syntynyt kaikkiaan kolme lasta, ja olen yhä kotiäitinä. Lapset ovat vielä pieniä (nuorin vielä vauva) ja vanhin on jo alkanut koulun (täällä aloitellaan nuorempana). Tällä erää nautin kotiäitiydestä ja uskon, että minun kotona oloni on merkityksellistä koko perheelle. Emme tiedä, milloin olemme palaamassa Suomeen. Elämä on juuri näin hyvää. Meillä on kotiapulaisia ja näin pystymme järjestämään helposti myös kahden keskistä parisuhdeaikaa tietäen, että lapset ovat hyvässä ja jo vuosien takaa tutussa hoidossa kotona.



Olen haudannut varsinaiset urahaaveeni, eli en usko enään työllistyväni johtotehtäviin, joista aikanani lähdin. Toisaalta olen päässyt näkemään ylimmän johdon työn hyviä ja huonoja puolia mieheni työuran kautta, enkä ainakaan yhtä vaativiin tehtäviin enää edes haluaisi (enkä pääsisi vaikka haluaisin).



Kun lapset ovat isompia eivätkä enää tarvitse äitiä yhtä paljon, olen ajatellut perustaa pienen yrityksen alalta joka minua kiinnostaa. Taloudellinen tilanteemme on jo nyt 10 vuoden aikana tullut niin vakaaksi, että pelkän palkan takia minun (eikä miehenikään) tarvitse töitä tehdä.



Ja ennen kuin joku huolehtii minun henkilökohtaisesta taloudellisesta tilanteestani (esim. eron tms. jälkeen), niin vakuutan, että se on turvattu (kiinteää omaisuutta, vuokratuloja, vapaaehtoinen eläkevakuutus, rahastoja jne).



Monet expat ystäväni ovat perustaneet pikkuyrityksiä tai opiskelleet uuden ammatin expattivuosiensa piristykseksi.

Oli hienoa kuulla 10-vuotisesta expat-taipaleesta, jonka aikana ammatilliset suuntaukset ovat ehtineet aika lailla muuttua.



Minulla samankaltainen tilanne, siis että olen aikanaan lähtenyt hyvästä asemasta hyvästä työpaikasta, mutta tulen palaamaan Suomen työelämään aika 'ikäraakkina' (siis nykytyöelämän arvojen kannalta), enkä odota suuria mahdollisuuksia. Johtotehtävien menetys toisaalta harmittaa, toisaalta viehättää myös mahdollisuus ruveta johonkin ihan uuteen..!



Olemme siis tällä hetkellä expateina Aasiassa, sopimuksen "ensimmäinen kierros" menossa, ja kuten edellisen, hienon pitkän viestin kirjoittajakin totesi, sopimuksiin on taipumusta tulla jatkokierroksia..



Nyt siis mietityttää, että kun sopimus päättyy ja jos jatkoa esitetään, niin mitä teemme. Asia mietityttää siis lähinnä minua, koska minun työnihän tässä on vaakalaudalla..



Viihdyn kyllä 'nykyelämässäni', mutta samalla mietin, millainen 'hinta' tälle viihtymiselle ehkä tulee, jos jatkamme ulkomailla. Toisaalta elämällä on tapana järjestyä, ehkä sitä suotta murehtimaan..

vaatii äidin kotonaoloa.

mutta olen töissä lakifirmassa osa-aikaisena sihteerinä. Harkitsen siirtymistä kokoaikaiseksi.

patriotismista hajuakaan. Kotimaahan harvoin maksetaan edes veroja. Kallis koulutus menee kotiäideillä hukkaan, eikä sitä suomalaisuuden asiaa siellä maailmalla nyt niin kovin paljon taida monikaan "expat" todellisuudessa ajaa.

"Expat" tulee sanasta ex-patriate, ei ex-patriote. Eli patriotismia eli isanmaallisuutta ei hommaan vaadita. ;-) Ja juuri lahetetyt tyontekijathan (joiksi miellan expatit, muut - kuten mina - ovat vain maasta muuttaneita) ovat yleensa kotimaan sosiaaliturvassa ja verotuksessakin tavalla tai toisella kiinni; itse en maksa Suomeen veroja mutta en saa sosiaaliturvaakaan, asumme taalla pysyvasti (ja mina kayn myos ihan koulutusta vastaavassa tyossa). Miksi expatin pitaisi ajaa jotain "suomalaisuuden asiaa", mika se sellainen asia edes on?

Mieheni sai työkomennuksen Vietnamiin, enkä suostunut siihen. Oma urani rahoitusyhtiön keskijohdon sihteerin kahvinkeittäjänä meni kaiken edelle. Erosin ja jätin lapsen isälle. Mielestäni tein oikean ratkaisun.

Siis yritätkö sä olla hauska, vai mitä?

Minusta tämä oli hauska :DD

"ex-patien" tapauksessa yleensä vähintäänkin liioiteltu diskurssi.

"The word comes from the Latin ex (out of) and patria (country, fatherland)".



Eli "poissa kotimaasta".

ja ainakin yksi edessä. En olisi luopunut töistäni kokonaan, mutta onneksi on ollut mahdollisuus tehdä oman alan töitä osa-aikaisena.



Tietysti elämän sisältöä tuo myös pienet lapset, on hieno juttu, että he pystyvät olemaan kotona mahdollisimman pitkään. Osa-aikaisena kotiäitinä on mukava olla, mutta pelkkä kotiäitiys ei pidemmällä tähtäimellä olisi kyllä minulle sopiva vaihtoehto. Näin ainakin nyt ajattelen...

Expat (lyhenne) tarkoittaa 'pois kotimaasta', mitä kotimaan asiaa expatin siis pitäisi ajaa???



Ja hyvä kysymys aikaisemmalta postaajalta, mitä se sellainen asia edes on? Globaalistuvassa maailmassa kansallisuusaate on muutenkin kuollut ajatus.



Yhteisellä pallolla eletään, ympäristön etu on ainoa asia, jota kenenkään tänä pvänä pitäisi ajaa. Kansallisten etujen ei pidä koskaan mennä ympäristön edun edelle.