Kehu anoppiasi - ketju.

ja muutenki passaa aina kun ollaan käymässä. Kerran sanonut minulle että oon paras miniä. (hyvä sanoa kun muita miniöitä ei ole) :)

vastaa omaani ja hauskaa on =)

se itseasiassa onkin se tärkein.



Muuta mukavaa:



hän on ollut teini-ikäisen lapseni seurana, kun lapsi on ollut kipeä ja itse olen ollut töissä.



Olen edelleen tervetullut kylään, muulloinkin kun jouluna.



Hän on kutsunut minua "ykkösminiäkseen" (mielestäni erittäin hellyttävää)



- Emme siis "rakasta" toisiamme, mutta yritämme molemmat, että tulisimme toimeen ja jopa viihtyisimmekin yhdessä.

Hän jos kuka on kokenut elämässä kovia, mutta ei ole katkeroitunut..



Hän ei yritä puuttua poikiensa elämään, eikä arvostele miniöiden tapaa toimia.



Ei mikään bestis mutta kaikkien on helppo tulla toimeen hänen kanssaan.

siis oikeasti :) Kokenut kovia, selvinnyt monesta asioista. Kahdesta syövästä, hänen isänsä juoppuhulluuspäissä hakkasi lapsia, äitinsä kuoli kun tämä oli pieni; hoiti nuorempia sisaruksiaan, firmansa teki konkurssin 90-luvulla ym



Silti jaksaa hymyillä ja nauraa, ei ota turhia paineita. Avoin ja mutkaton.

Herttainen, pyöreä ja harmaatukkainen.

eikä tuputa neuvojaan. Haluaisin suhtautua tuleviin mahdollisiin miniöihini samalla tavoin.

Aivan mahtava persoona, pidän hänestä todella paljon!!

Herttainen. Tosin liian kiltti, kun ei osaa sanoa ei koskaan ja väsyttää itsensä muiden asioita hoitaessaan.

Ei juo, ei polta, ei kiroile koskaan.

Tulee monta kertaa viikossa hoitamaan lapsia (4), kun pyydetään. Kuskaa isompia lapsia sinne ja tänne, kun pyydetään. Ottaa lapset lähes joka viikko yökylään, kun lapset tai vanhemmat pyytävät.

Ei koskan sano kenellekään pahaa sanaa. Ihana ihminen.

Yksi huono puoli, ikää jo 70v, ei varmaan kauan jaksa.

hän on kiltti, todella avulias, osoittaa valtavasti positiivista huomiota lapsilleni, kyselee kivasti myös minun kuulumiseni, on käytettävissä jos tarvitsemme apua. Pitkä lause hyvästä anopista. :)

paljon itseäni, samat mielipiteet ja maku. =)

muutenkin mulla taitaa olla paras anoppi mitä toivoa voi.

Mulla oikeasti loistava anoppi!



On kiinnostunut meidän elämästä, mutta varoo tuppaamasta. Pyytelee kylään ja käy meillä, mutta ei kovin usein. Kyselee tarvitaanko lastenhoitoapua ja joskus hoitaa lapsiakin.



Lisäksi jutut hänellä fiksuja ja hyvin nykyajassa mukana. Ei varmaan koskaan ärsytä ketään ja harvoin suuttuu kenellekään ja silloin lähinnä loukkaantuu. On mukavaa seuraa.



Ja sitä paitsi anoppi on saanut aikaan todella hienon pojan!

Minulla on paras anoppi mitä toivoa saattaa!

Tänäänkin appivanhemmat hakivat lapset 2v. ja 3,5v. yökylään, ja lapset pomppivat riemusta :)

muisti mun synttärit

Kutoo kaunista ja mielellään.



Muuten meillä ei ole niin yhteistä aaltopituutta, mutta hän tosiaan on taitava kutoja. Meidän lapsilla on kyllä kulmakunnan kauneimmat ja taidokkaimmat villavaatteet.

On lisäksi aika helppo ihminen, vaikka onkin ikäisekseen vanha ;)



Kehuu meidän lapsia ja mun lastenkasvatusta. Kehuu myös meidän kodin siisteyttä.



Joskus on yhteenkin otettu vuosien varrella, mutta vuosi vuodelta yhteiselo sujuu paremmin ja paremmin.

Herttainen. Tosin liian kiltti, kun ei osaa sanoa ei koskaan ja väsyttää itsensä muiden asioita hoitaessaan.

Ei juo, ei polta, ei kiroile koskaan.

Tulee monta kertaa viikossa hoitamaan lapsia (4), kun pyydetään. Kuskaa isompia lapsia sinne ja tänne, kun pyydetään. Ottaa lapset lähes joka viikko yökylään, kun lapset tai vanhemmat pyytävät.

Ei koskan sano kenellekään pahaa sanaa. Ihana ihminen.

Yksi huono puoli, ikää jo 70v, ei varmaan kauan jaksa.

Ei tuputa mitään "koska kyllä mä tiiän kun mä olen elänyt jo näin kauan", ei neuvo jos ei kysytä, on kartalla jopa viime vuosikymmenien lastenkasvatukseen liittyvistä filosofioista, teorioista, laeista ja paineista, joihin nuoret vanhemmat joutuvat. Joustava, koska lähti 30 km:n päästä tuomaan 4-vuotiasta esikoistamme takaisin kotiin keskellä yötä, kun tyttö heräsi kesken unien eikä nukahtanutkaan enää, vaan alkoi itkeä koti-ikävää - ei ollut anopille mikään kunniakysymys, vaan soitti ja sanoi tuovansa tytön kotiin, ja ovella vielä totesi että "on se ihanaa kun teillä on niin hyvä koti, eihän tuo xxx muuten tänne keskellä yötä alkaisi ikävöimään".

Meillä on aika samanlainen huumorintaju ja juttu luistaa hyvin. Anopilla on vain yksi lapsi ja minulla oli jo kaksi ennestään ennen kuin sain hänen ainokaisensa kanssa kolmannen ja anoppi on tajunnut oikein hyvin sen, että minulla on enemmän näkemystä ja kokemusta vauvanhoidosta kuin kuin hänellä. Anoppi on jotenkin hauskan kiitollinen siitä, että tein hänelle lapsenlapsen :) Hän antaa meidän elää omaa elämään, mutta on sopivan kiinnostunut kuitenkin.