Gngngngääähhh. Aina ei jaksais :/
5-vuotias tuolla raivoaa huoneessaan "MINÄ OLEN KAMALAN PAHALLA TUULELLA, HALUAN NYT MURJOTTAA RAUHASSA!!! NYT EN TYKKÄÄ MISTÄÄN!!! HILJAAA KAIKKI! JA SEN MÄ SANON VAAN, ETTÄ HUOMENNA MUUTANNNNN!!!!" Huoh.. Karmean raivon sai aikaiseksi, kukapa muukaan kuin äiti. Oli puhuttu alustavasti että katsottaisi leffa tässä illalla, mutta sovittiin myös että sitä ennen tietyt jutut pitää tehdä (kerätä lelut lattialta ja syödä ruoka). No eihän se sitte herraa miellyttänytkään, ja kun aikansa oli kiusallaan vieritellyt leluja huoneestaan olkkarin puolelle, niin varoitin että leffailta on vaarassa peruuntua. Heitti taas lelun mun jalkoihin, jolloin sanoin että kerta vielä, ja sitten sitä leffaa ei katsota. No arvatkaa vaan vierikö sieltä tovin kuluttua joku hiivatin bakugan mun nilkkoihin.
No nyt on leffailta peruttu ja mukula räyhää huoneessaan täysin palkein. Taas tuntuu että niin helevetin paljon helpommalla pääsis kun vaan heittäis kaikki säännöt nurkkaan eikä pitäis rangaistuksista kiinni.. olenkohan liian nipo äiti kuitenkin :/
Tärkeintä on aina johdonmukaisti pitää kiinni siitä mitä sanoo. Näin lapsi oppii, että hänen toiminnallaan on seurauksensa. Ja tuon ikäiseltä voi jo vaatiakin juuri tuollaisia asioita (lelujen siivoamista, pienten askareiden tekoa). Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu, joten anna huutaa paha olo pois. Kyllä se kohta helpottaa :)