Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa mun miestä. En tätä liittoa.
03.01.2010 |
Mä on niin ärsyytynyt tuohon mieheen. Ei siihen oo ees oikeesti mitään syytä!
Mä en vaan jaksais, tekis mieli koko ajan huutaa että päästäkää mun pois!!
Mä taidan olla hullu! Kaikki on ihan hyvin, mutta mä en tunne mitään. En tiedä enää edes, että rakastanko tuota miestä. Tällä hetkellä tuntuu että sekin asia on mulle aivan sama.
Onko kukaan muu tuntenut koskaan mitään tällaista?
Kommentit (2)
Meillä taasen palikat toisinpäin. Mies ei enää rakasta minua ja on ollut jo pitkään ihastunut/rakastunut työkaveriinsa. Itse rakastan edelleen miestäni, enkä haluaisi erota. Mielestäni elämämme on ollut hyvää vaikkakin arkista. Väkisinhän toista en voi tässä parisuhteessa pitää. Ja lapsien iät ovat 3v ja 6v.
Vaalikaa parisuhdettanne, siihen kuuluu sekä ala- että ylämäkiä, ettei teille käy samoin kuin meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se johtuu siitä, että petyn tuohon tyyppiin jatkuvasti. Sen käytökseen, sen suhtautumiseen lapsiin, sen luonteeseen (joka on todella negatiivisvoittoinen, helposti ärtyvä, usein oikea pahanilmanlintu täällä), sen tyhmyyteen, omastani poikkeavaan arvomaailmaan, jota en osaa arvostaa yhtään.
Vituttaa ja ahdistaa. Lasten pompottelu kodista toiseen ei innosta. Ei myöskään se, että voisin aiempaa vähemmän vaikuttaa miten idiottimaisesti se kohtelee lapsia jne. Elämä on kompromisseja, enkä tiedä kumpi on pahempi: elää yhdessä tuon kanssa ja venyttää omaa pinnaa ja koittaa käyttäytyä itse niin, että lapset kärsii mahd vähän, vai lähteä siihen tapaamisrumbaan ja luopua lapsista osin sitä kautta.