miksi juotat lapsellesi mehua/limua ja syötät karkkia?

Oma lapseni ei vieläkään oikein syö kunnolla karkkia. Jotain suklaata joo, mutta ei paljon muuta.



Limua ja tuoremehua tai ite tehtyä mustaherukkamehua juo kyllä, mutta ei tietenkään päivittäin. Limua ostetaan lähinnä juhlapyhiksi ja jonkun merkkipäivän kunniaksi. Myös jos käydään jossain ulkona syömässä.



Ikää 6v.



Moni selittelee karkin syöntiä sillä, kun äiti itsekin syö, niin ei voi kieltää lapseltakaan ja sitten annetaan jotain xylitol- karkkia niin se ei ole niin pahaa muka.

Ei ole sitä ennen pitänyt niistä hiilihapon takia.



Meillä on lapset yli kaksi ennen kuin on saanut karkkia ja mehuja. Eikä silloinkaan mitenkään säännöllisesti. Tietenkin mummot niitä jostain syystä yrittää tunkea.



Pitkään meni rusinat ja mini porkkanat karkkina.

karkin ymmärrän kun lapsi alkaa olla yli 3-4v

Mehusta saa nestettä, energiaa, vitamiineja. Limu on erikoisherkkua. Karkkia ei miellä juurikaan syödä kun kukaan ei siitä pidä.

päteekö sama kahviin, tupakkaan, kaljaan, laihdutus pillereisiin jne. Ja kun isät räjäyttää raketteja niin pitää sen pikkuisenkin saada. Näinkö?

miksi kaikki isommat siarukset, pari vuotta vanhemmatkin,niitä saavat ja hän ei.

Välipalalla on usein mehua. Hankala sitä on pullikoida vastaan, että meidän lapselle sitten vaan vettä (josta ei edes saa energiaa). Retkillä pillimehut ovat käteviä säilyttää ja juoda.

päteekö sama kahviin, tupakkaan, kaljaan, laihdutus pillereisiin jne. Ja kun isät räjäyttää raketteja niin pitää sen pikkuisenkin saada. Näinkö?

niin miksi se karkki pitäisi kokonaan kieltää? Ja oletettavasti kaikki muutkin epäterveelliset syötävät/juotavat? Ei kiitos mitään paasausta siitä miten tuhoaa hampaat ja lihottaa, muutama karkki kun ei sitä tee:D Eli miten perustelette vaikka mulle sen ettei meillä saisi enää syödä herkkuja? Ja missä iässä se sit on ok? Miksi 3-vuotias saa mutta 2-vuotias ei?

kohta 5v lapsi ei niitä usein saa. Limukasta ei edes pidä niiden happojen vuoksi. Karkkia saa yleensä kerran viikossa ja tällöinkin kyseessä on esim. tikkari tai jokin pieni suklaapatukka. Eniten ärsyttää se, että mummot yms syytää sitä karkkia tuolle aina, kun siellä käydään (puskee myös taskut täyteen, kun lähdetään, vaikka on sanottu, että ei tarvita niitä). Itse olen ollut elämäni todella perso karkille/sipseille ja en halua lapselleni samaa.

Perheessämme on aivan sallittua juhlistaa vaikkapa syntymäpäiviä arkeen kuulumattomilla herkuilla. Elämän ei tarvitse olla koko ajan äärimmäistä terveellisyyden kyttäystä. Kohtuus kaikessa.



En pidä esim. mehua tai paria karkkia 7-vuotiaalle viikonloppuisin yhtä haitallisena kuin alkoholin tai laihdutuspillereiden tarjoamista hänelle. Siksi pysymme noissa lapsille sallituissa herkuissa.

minä INHOSIN KARKKIA JA LIMUJA SEKÄ MEHUJA VIELÄ 7- VUOTIAANA. Äitini oli tietty hirmu YLPEÄ. mutta mutta murkkuikäisenä otinkin sitten takaisin tuon menetetyn ajan.... Kumpi siis lapselle parempi saada pienenä vähän ja hillitä itsensä murkkuna vai syödä koko 13-vuoden karkit kolmeen vuoteen?



Omat murkut ovat hyvä esimerkki; esikoinen on kasvanut samoin kuin minä ja kakkonen sai karkkia jo 2-vuotiaana, nyt esikoinen vetää suklaalevyn 5 min, kun kakkonen syö sen maltillisesti ja hartaasti.

Kyllä meillä 1v9kk herkuttelee. Karkkipäivänä söi oikein puolikkaan pätkiksen ja jouluna sai suklaa konvehdin leikattuna kuuteen osaan. Kyllä meillä pienetkin saa, mutta ne määräät! Pienelle riittää hyvin että saa desin samaa mehua lantrattuna, mutta samaa kuin muutkin.