Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
varhaisin lapsuusmuistosi?
02.01.2010 |
Yleisesti sanotaan, että lapsen ekat muistot tulevat noin neljän vuoden iästä alkaen.
Mulla on kuitenkin muistoja myös semmoisesta kuin siitä, kun olin sairas ja mulle laitettiin kuumelääkkeeksi peräpuikko. Makasin selälläni ja mua nostettiin jaloista ja työnnettiin se peppuun kova puikko, joka kyllä nopeasti sitten suli siellä ja kuume laski.
Muistan myös, miltä tuntui, kun äiti otti mut syliinsä ja makasin siinä selälläni ja äiti piti päätäni käsissään. Pääni ja hänen kätensä tuntuivat sopivan yhteen juuri täydellisesti.
Muistan myös, kun äidilläni oli niin pitkät kynnet, että saatoin laittaa yhden sormenpääni hänen kyntensä alle. Tästä äiti on ihmetellyt, miten voit muistaa tuollaista. Äiti kertoi, että olin silloin tosi pieni ja että hän inhosi sitä tapaani.
Senkin muistan, kun ekan kerran tajusin, että käteni ovat ihan erilaiset kuin äidin kädet, pulleat ja pehmeät. Ihmettelin, kuinka ne voivat olla niin erilaiset ja tuleeko minullekin samanlaiset kädet kuin äidille ja milloin.
Mutta periaatteessa mulla ei kai pitäisi olla tuollaisia muistikuvia?
Kommentit (16)
sukulaistytön rippijuhlat kun oli noin 2v. Se on varhaisimpia muistikuviani. Muistan vain, että olimme kirkossa, iso outo rakennus ja ihmisiä valkoisissa kaavuissa. Tajusin, että tilanne oli juhlava ja erityinen, mutta en käsittänyt yhtään, mistä oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin ajamaan ilman apupyöriä :)
samana vuonna naapurin koira puri minua olkapäästä,sen muistan myös.
Olin korvatulehduskierteessä ja mun korvat imuroitiin mädästä. Itse imurointia en muista, mutta muistan kun sen jälkeen istuin ja katsoin niitä välineitä ja jossain läpinäkyvässä putkessa näkyi jotain kellertävää ja verta ja tiesin että se tuli korvastani. Muistan että olotilani oli sellainen että olin juuri itkenyt ja lujaa.
täällä kanssa 2v on ekat muistot, pieniä konkreettisia yksityiskohtia esim. mummolasta, joka menetettiin papan kuoltua kun täytin 3v.
oma nyt 3-vuotias lapsi puhuu asioista jotka tapahtui kun hän oli alle 2-vuotias. saa nähdä muistaako myöhemminkin näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös asioita, jotka ovat tapahtuneet hänen ollessa alle 2-v.
oma nyt 3-vuotias lapsi puhuu asioista jotka tapahtui kun hän oli alle 2-vuotias. saa nähdä muistaako myöhemminkin näitä asioita.
Muistan kun näin käärmeen. Hauska liikkuva, luulin leluksi, varmaan siksi muistan sen, kun äitini oli niin kauhuissaan.
ja 1 v 10 kk pissasin pihalle ja äiti selitti että pissa tulee. Tajusin älyäväni sen pissan tulon enkä sen jälkeen käyttänyt sitten enää vaippoja.
Aika paljon muistan ihan varhaislapsuudesta ja kansakouluajoilta. Haperimmat muistot onkin sitten omien lasten pikkulapsiajoilta. Muistan vain lasten tekemisiä ja sanomisia, ns. omasta elämästä en oikein mitään, sameaa puuroa.
Ai niin, tuon käärmejutun ja pissajutun otin puheeksi äitini kanssa kun sain lapsen. Emme olleet puhuneet niistä aiemmin.
Muistan myös omat vaatteeni 3-vuotiaasta tonne 10 vuoteen. Valokuvia ei juuri ole, mutta vaatteita oli kovin vähän, eli niitä pidettiin vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se nuppi toimii, defenssimekanismit suojelee.
Haluaisin kyllä muistaa, miettinytkin jotain hypnotisointia tms jotta muistaisin...
Yksi muistikuva on siitä kuinka makasin äidin kainaloon käpertyneenä makkarissa ja juopunut raivoava isäni hakkasi huoneen ovea, olimme yhdessä äidin kanssa kasanneet oven eteen lipastot ja kaiken mitä saimme ettei isä pääse meihin käsiksi.
Toinen muisto on kun pakenimme kylmään ulkovarastoon keskellä talviyötä, pakkasta oli aikalailla, pohjois-karjalan keskitalvi kun oli, siellä vietimme yön.
Juu ja kolmas muisto sellainen että juoksimme kuplavolkkariimme karkuun isää, sitä en enää muista pääsimme kaasuttamaan pakosalle vai saiko isä kiinni.
Muistan tod hyvin myös isän rystyset ja rumat sormet.
Vm75
että tuo makuuhuonemuisto oli siinä mielessä ihan kiva että äiti kertoi ottavansa eron isästä.
-10-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän antoi karkin palkaksi. Karkki tuntui valtavan isolta. Tiedän olleeni 3v, koska äidin kertoman mukaan muutimme pois tuosta talosta ollessani vielä 3.
Niin se nuppi toimii, defenssimekanismit suojelee. Haluaisin kyllä muistaa, miettinytkin jotain hypnotisointia tms jotta muistaisin... Yksi muistikuva on siitä kuinka makasin äidin kainaloon käpertyneenä makkarissa ja juopunut raivoava isäni hakkasi huoneen ovea, olimme yhdessä äidin kanssa kasanneet oven eteen lipastot ja kaiken mitä saimme ettei isä pääse meihin käsiksi. Toinen muisto on kun pakenimme kylmään ulkovarastoon keskellä talviyötä, pakkasta oli aikalailla, pohjois-karjalan keskitalvi kun oli, siellä vietimme yön. Juu ja kolmas muisto sellainen että juoksimme kuplavolkkariimme karkuun isää, sitä en enää muista pääsimme kaasuttamaan pakosalle vai saiko isä kiinni. Muistan tod hyvin myös isän rystyset ja rumat sormet. Vm75
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tuppaan ajattelemaan nyt aikuisena ja äitinä itsekin, että olen se mitä olen myös noiden kokemusten vuoksi. Kyllä ne hyvääkin teki, jos niin voi sanoa.
En esim hyväksy puolisoltani pienintäkään väkivallan uhkaa, lapsiani ei satuteta ei henkisesti eikä fyysisesti, en anna periksi ihan hevillä. Olen äärimmäisen luotettava, rehellinen ja myös herkkä, näytän rakkauttani mm lapsiini päivittäin ja useasti.
Pitkä tie, nuorena olin hyvin mustasukkainen ja kontrollintarve oli suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun opettelin kääntymään selältään mahalleen. Muistan, kun äitini otti minusta kuvan. Kun pyörin siinä, muistan että olon, miten sekavaa se oli. Sit kun pääsin ympäri, matto oli ruskea raitainen, muistan, kun kuola valui suustani siihen matolle. Väitetään, että ukkini muistaa jopa syntymästään häiveitä. Myös murrosikäisenä herkkyyteni tuli esille niin, että ajattelin useammasta ihmisestä kuolemaa vahingossa ja aina siitä 2 viikon kuluttua se henkilö oli kuollut ja silloin tajusin, että olin ajatellut jotain aina. Se herkkyys onneksi katosi kokonaan.
Alue: Aihe vapaa
En siis koko synttäreitä muista vaan pätkän sieltä. Äitini kertoi, että kyse oli 2v synttäreistäni, kun lapsena kerroin muistoni hänelle.
Muistan muutenkin lapsuus aikani tosi hyvin. Ihmettelen, kun jollain ei ole mitään muistikuvaa ennen kouluikää. Minulle tuo aika ennen kouluikää oli elämäni onnellisinta aikaa ja ehkä siksi se on jäänyt mieleen.
Lapsiin on helppo samaistua, kun muistelee miltä itsestä tuntui siinä iässä ja miten koki asiat.