Olen lapseton koska en ole löytänyt mistä elämääni

Miten siellä "toimitaan"?

ap

minäkin löysin isäksi kelpaavan miehen vasta 30-vuotiaana :)

Isäksi kelpaavan miehen löytämisessä on sekin haaste, että lapsia kovasti haluava ja itseään hyvänä isäehdokkaana pitävä mies voi osoittautua täydeksi kusipääksi myöhemmin. Parasta olisi jos voisi tehdä niinkuin minä (hän totesi vaatimattomasti :-) eli olla hyvissä ajoin useita vuosia yhdessä miehensä kanssa ja yhdessä punnita ajatusta lapsesta, ja sitten kypsyä toteuttamaan ajatus.

Itsekin löysin elämäni miehen vasta 29-vuotiaana. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin meillä on viisi lasta! Joten paljon voi tapahtua lyhyessä ajassa sitten kun rakkaus kolahtaa kohdalle.



Minä tiesin saavani hyvän ja lapsirakkaan miehen, sillä menin naimisiin lesken kanssa, jolla oli jo yksi lapsi. Heti seurustelun alussa jutusteltiin elämän tärkeimmät asiat halki ja molempien toiveissa oli iso perhe. Mies haluaisi vieläkin lapsia, mutta itse koen että jaksamiseni ja ikäni jo asettavat rajan lapsiluvulle.



Jos olisin jäänyt sinkuksi, en olisi turvautunut spermapankkiin. Adoptioonkaan tuskin olisin ryhtynyt, paitsi jos silloinen unelmani kehitysmaihin työhön lähdöstä sinkkuna olisi toteutunut ja olisin tullut tärkeäksi jollekin orvolle lapselle ... sitten olisin saattanut adoptoida.

Vaikka ikää alkaa olla en usko koskaan meneväni spermapankkiin. En tiedä mikä siinä ajatuksessa niin etoo.



Haluaisin perheen, en ainoastaan lasta. Vaikka se lapsi/lapset tällähetkellä olisivatkin tärkeämmät.



Mutta kaikkea ei voi aina saada.

Hän on nyt viimeisillään raskaana, spermapankin avustuksella :)

Kannattaa turvautua spermapankkiin, jos elämässä on tärkeämpää saada lapsi kuin mies. Miehenkin voi sitten myöhemmässä vaiheessa löytää, vaikkakin lapsi tuo siihen omat haasteensa.

En ole sellaista vielä löytänyt.



Unohda ne äijät, niistä ei ole kuin haittaa. Saisit vain yhden lapsen lisää hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.