Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla näin tarkka maku?
28.12.2009 |
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tarkempi olen hankkimieni tuotteiden laadusta. En käytännössä koskaan osta mitään halpaa krääsää, vaan tiedän tasan tarkkaan mikä merkki missäkin tuotteessa takaa laadun; oli kyse sitten leivänpaahtimista tai sukkahousuista. Joskus minua hieman häiritsee tämä supertarkka makuni ja tiedän että vähemmän tarkat ystäväni pitävät tätä piirrettäni hieman snobahtavana, vaikka pidän kyllä tarkasti huolen siitä etten leveile näillä hankinnoillani tai hymähtele ystävieni paskalaatuisille paahtimille. Onko teillä yhtä laatutietoisia ystäviä ja mitä heistä ajattelette?
Kommentit (11)
Siksi en yleensä halua saada mitään lahjaksi. Ostan mielummin itse mieleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä piirre on tullut vanhemmiten. Yksi syy on ehkä se, että nykyään on rahaa ja pystyy valitsemaan.
Mutta vaikka kyse olisi pienestäkin asiasta, vaikka voipaketista, niin ostan aina Valion voita, mieleeni ei tulisi ostaa rainbowin voita....
Tämä piirre on tullut vanhemmiten. Yksi syy on ehkä se, että nykyään on rahaa ja pystyy valitsemaan.
Mutta vaikka kyse olisi pienestäkin asiasta, vaikka voipaketista, niin ostan aina Valion voita, mieleeni ei tulisi ostaa rainbowin voita....
Merkillä ei niin väliä kunhan näyttää hyvältä ja tietty täyttää materiaali- yms. vaatimukseni.
Olen mieluummin vaikka jotain tuotetta ilman jonkin aikaa ja ostan sitten sellaisen joka on hyvälaatuinen.
Toisaalta on myös hyvä muistaa, että hinta ei aina takaa laatua. Vaatteissa ostan paljonkin merkittömiä tuotteita. Suosin paljon perusvärejä. Olen ilokseni huomannut, että Prisman perust-paita on ihan yhtä hyvä ellei parempikin kuin joku merkkituote.
Ruoka on myös tällainen kohde. Mieluummin juon viiniä harvemmin, mutta parempaa. Kahvista valitsen mieleiseni pavut ja jauhan ne kotona. Juon kyllä vähemmän kahvia, mutta onpahan mieleistäni. Ylipäänsä pysyvät linjat solakoina kun syö vähän mutta hyvää.
Enkä ole snobi. Minusta on suorastaan rikos ihmiskuntaa kohtaan ostaa jotain sellaista, jonka ajattelee dumppaavansa roskiin yhden tai kahden käyttökerran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä piirre on tullut vanhemmiten. Yksi syy on ehkä se, että nykyään on rahaa ja pystyy valitsemaan. Mutta vaikka kyse olisi pienestäkin asiasta, vaikka voipaketista, niin ostan aina Valion voita, mieleeni ei tulisi ostaa rainbowin voita....
Joskus näissä kauppojen omissa merkkituotteissa on ihan sama sisältö kuin valmistjan omalla merkillään myymässä tuotteessa. Voista en nyt tiedä - mitenhän on?
Olin ennen himoshoppaaja, oikein addikti. Hirveesti huonolaatuista kamaa nurkat täynnä. Nyt kolmekymppisenä ostan vain pakolliset. Panostan laatuun ja kotimaisuuteen. Ennen suosin trendejä, nykyään suosin ajatonta. Enää ei tarvitse juosta kaupoissa, kun kotona oleva tavara kestää aikaa. Visuaalisuudesta olen erittäin tarkka, inhoan kaikkea trendikästä ja kitchiä, joka menee yhtä nopeasti pois muodista kuin on tullutkin.
Elämä on paljon helpompaa nyt, uskon olevani eettisempi kuluttaja. Kotini on siistimpi ja rahaa jää säästöön, kun panostaa kerralla kunnolliseen ja mieluiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paahtimen tulee tietenkin olla Dualitin Vario tai NewGen :)
Ja tuosta kertakäyttö-trendeistä tuli mieleeni, kun olin ystäväni kanssa katselemassa heille uutta valaisinta. Ystäväni ihastui sellaiseen juuri tällä hetkellä muodissa olevaan muoviseen sifonkikattokruunuun. Sanoin hänelle varovaisesti, että tuo on kyllä niin tämän hetken juttu ja että siihen todennäköisesti kyllästyy vuodessa tai parissa. Ystäväni katsoi valaisimen hintaa ja totesi, että se on niin halpa että vuoden päästä voi sitten ihan hyvin ostaa uuden!
Itse mieluummin maksan kahdenksankertaisen hinnan kotimaisesta designista ja käytän valaisinta seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tai myyn osto- ja myyntiliikkeeseen hyvällä hinnalla.
halua maksaa valaisimesta tai leivänpaahtimesta järjettömiä summia; ei ne niin paljoa jaksa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermot meinaa mennä, kun sukulaiset ja ystävät tuovat lahjoiksi täysin ajattelemattomia tavaroita.
Käsittämättömin lahja jouluna oli anopin ostama vauvajumppalaite. Aivan hirveä. Sininen, jossa neonvärisiä kuvioita. Taitettava malli, aivan krääsää. Niin ja meillä on nyt tyttövauva kolmen pojan jälkeen, joten tuo sininen väri sopii niin hyvin.
Vauvan synnyttyä samainen anoppi toi keltakirjavan hoitoalustan, joka on aivan hirveä. Vihaan keltaista väriä, aivan kaikessa.
Mihin nuo piilotan? En voi niitä poiskaan antaa, koska anoppi kuitenkin käy meillä.
Ystävieni mielestä kivoimpia vaatteita löytyy h&m:stä. Sieltä he kantavat aina lahjaksi jotain aivan turhaa muotitavaraa. Voin sieltä itsekin joskus jotain ostaa, mutta miksi aina ne kaameimmat rytkyt?
Äitini mielestä taas kaikki vaatteet lapsille, joissa koreilee isona painokuvana esim. muumi ovat niin kivoja. Mielestäni näin ei ole.
Olen varmaan kovin vaikea ihminen.
Kiitän kyllä aina lahjoista ja koitan niitä sitten kierrättää johonkin suuntaan. Tämä on niin turhaa rahan ja tavaroiden haaskaamista.
Itse suosin perusvärisiä, vähintään peruslaatuisia kestäviä vaatteita ja tavaroita. Voin hyvin käyttää kunnollista ulkoilupukua vaikka viisikin vuotta, kun se kerran sopii päälle ja on ihan hyvän näköinen. Työkaverini ostaa uudet ulkoiluvermeet pari, kolme kertaa vuodessa. Ihmettelee sitten, miten meidän perheellä on varaa tehdä ulkomaanmatkoja... Niin, ehkä siksi, että ostokset ovat harkittuja ja rahaa jää myös säästöön.
turhaa en hanki, jos jotain tarvitsen on se sellaista missä laatu ja ulkonäkö on kohdillaan. Köyhän ei kannata ostaa paskaa kun ei ole peltoakaan.