Lue keskustelun säännöt.
Voi hyvänen aika. Kertokaa nyt miten pääsen tästä katkeruudesta!
27.12.2009 |
Mulla on kaikki hyvin, mutta silti kiehun katkeruudesta kun ajattelen exäni uutta muijaa ja heidän hienoa omakotitaloaan, yhteistä syntyvää lasta ja sitä kuinka "entinen" lapsi ei merkkaa enää mitään. Ei ole koskaan merkannutkaan, vaan muijan ex-liiton lapsen.
Vituttaa lapsen puolesta, vaikka ei kai se kauheasti kärsi, kun ei viihdy isällään päivää kauempaa ja muutenkin jos saa valita meneekö isälleen vai mummille, niin menee mummille.
Ja EI, tässä EI ole kyse siitä että olisin "manipuloinut" lasta isäänsä vastaan. Päinvastoin olen yrittänyt tehdä kaikkeni että heidän välinsä olisi läheisemmät. Suututtaa! Miten pääsen tästä kuluttavasta tunteesta?
Kommentit (5)
sinun on mahdollista päästä eroon katkeruudesta ja antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siltä kantilta et mä olin se uusperheen uus vaimo kera lapsen ex-suhteesta mut mä ja se mun lapsi ei oltu MITÄÄN, vain se miehen lapsi hänen ex-vaimonsa kanssa ja tietty hän itse.
Huomaa siis et OLIN. En kestänyt itse enää pahaa oloani, ja se VIHA mitä tunsin kun mun lastani syrjittiin ja pahasti... aijettä!
Se mitä tuossa joku sanoi, et sitä vois aivopestä itsensä antaan anteeksi... hmmm. En kyllä nyt ainakaan usko, olen myös tosi katkera ja samaan aikaan myös helvetin vihainen.
Tsemppiä jokatapauksessa!
se kai saikin tunteeni nousemaan pintaan....eikä ollu ekakerta kun mut pahoinpideltiin...
katkeruudesta yleisellä tasolla:
katkeruus on vihaa. Eli kun vihan tukahduttaa, muuttuu se katkeruudeksi. Viha nousee siitä, että tuntee itsensä väärin kohdelluksi. Ja vihasta pääsee yli VAIN JA AINOASTAAN anteeksiantamalla.
Aiheesta on hyviä kirjoja, ja muistan erään sanoneen, että joka ilta pitää ÄÄNEEN toistella, että minä annan hänelle anteeksi... kun tätä mantraa ääneen toistaa sata kertaa, niin pikkuhiljaa se irroittaa otettaan.