Jotenkin itsekästä jos vapaaehtoisesti "tekee" vain yhden lapsen

yhteen lapseen voi olla tosiaan monta syytä. Mutta mitäpä ne syyt kenellekkään kuuluu. Itse olen onnellinen yhdestä lapsestani, en tiedä vielä yritänkö lisää.

Tällä hetkellä tuntuu, että en. Synnytys meni perseelleen ja vieläkin on mielessä.

että oma toiminta on JEES ja muiden EI !

he todellakaan ole ollut mikään onni ja autuus. Suoraan sanottuna olisin ollut onnellisempi ilman sisaruksiani :(

jotkut hankkii yhden lapsen - onpa itsekästä

jotkut kaksi - pakolliset kaksi mutta eipä viitsitä enempää

jotkut kolme - kyllä otetaan kaikki edut ja nostetaan lapsilisät

jotkut ei yhtään - ihmisillä ei ole elämässä mitään arvoja kuin raha

jotkut on kotona - kun eivät viitsi mennä töihin eivtkä osaa mitään

jotkut töissä - kyllä niitä lapsia tehdään ja jätetään yhteiskunnan kasvatettavaksi

Jos vaikka lähdetään siitä, että ihmiset on itsekkäitä ja tekee asioita omaa napaa ajatellen. Kauheaa, hyi hyi.

Olen itse ainoa lapsi, jolla on nyt kolme omaa lasta. Ikä alkaa hipoa 40:tä vuotta ja uudet huolet on edessä. Kaipaan nyt kovasti sisarusta.



Vanhempani ovat aikoinaan eronneet ja isäni jo kuollutkin. Jäljellä on 70 v äiti, josta kohta täytyy alkaa pitää huolta. Hän myös itse hieman olettaa, että olisin hänen kanssaan enemmän ottaisin mukaan elämääni. Toki otankin, mutta tuntuu ettei se riitä äidilleni. Jos mulla vaan olisi sisaruksia, niin tämä huomioonottaminen jakautuisi useammalle. Kauhuskenaario onkin se, että mulla olisi hoivattavana molemmat yksinäiset vanhemmat... Olen varmaan tässä kohtaa se "itsekäs ainoa lapsi".



Työ- ja perhe-elämän hoitaminen on täysipäiväinen homma ja oma aikakin on tarkeää. Musta tuntuu, ettei meikäläisestä irtoa enempää.



Olen siis ap:n elävä esimerkki!

olevan (lahes) ainoa perhe talla palstalla joka on yksilapsinen eika mulla ole mitaan synn. jalkeista masennusta tai muuta vastaavaa taustalla. kai meita muitakin on ?

Itse mietin tässä pitäisikö "tehdä" ainokaiselle seuraksi toinen mutta epäröin. Näin on niin hyvä ja ihanaa elää.

Itselläni myös sisaruksia joista ei koskaan ole tullut minulle kovin läheisiä, mutta voihan sekin muuttua. Tosin epäilen koska itselläni ei ole intoa olla paljon tekemisissä.

olevan (lahes) ainoa perhe talla palstalla joka on yksilapsinen eika mulla ole mitaan synn. jalkeista masennusta tai muuta vastaavaa taustalla. kai meita muitakin on ?

Raskaus, synnytys, vauva-aika ja kaikki siitä eteenpäin ovat sujuneet oikein mukavasti, eikä muitakaan ongelmia tai kriisejä ole lisälapsien teon esteenä ollut. Meidän perheemme vain tuntuu täydeltä näin ja koko perhe voi hyvin.

minusta on itsekästä  leimata itsekkäiksi toisten ratkaisuja, joista ei pidä. 

Kaikki ainoat lapset jotka tunnen ovat sosiaalisesti lahjakkaita ja vastuullisia, heillä on paljon kavereita ja ovat empaattisia ja panostavat opiskeluun paljon. 

Miksi arvostellaan itsekkäiksi? Sehän on pelkästään hyvä ominaisuus. Mitä useampi lapsi sen rumempi äiti. Arvotetaan mieluummin sitä vasten.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2009 klo 19:55"]

Vanhempani ovat aikoinaan eronneet ja isäni jo kuollutkin. Jäljellä on 70 v äiti, josta kohta täytyy alkaa pitää huolta. Hän myös itse hieman olettaa, että olisin hänen kanssaan enemmän ottaisin mukaan elämääni. Toki otankin, mutta tuntuu ettei se riitä äidilleni. Jos mulla vaan olisi sisaruksia, niin tämä huomioonottaminen jakautuisi useammalle.

[/quote]

Ei sisaruksista ole apua vanhempien hoidossa. Yksi sisarus hoitaa vanhemmat, vaikka kyseessä olisi suurperhe. Esim. eräs tuttavani on 6-lapsisesta perheestä, mutta hän on ainut joka tapaa iäkästä äitiään muulloinkin kuin jouluna.

Lapsia tehdään vain itsekkäistä syistä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kolmilapsiset vanhemmat olisivat kolme kertaa yksilapsisia itsekkäämpiä.

Kyllähän siitä kieltämättä tulee vaikutelma, että lapsi on vain tekemällä tehty näyttelyesine.

Olen ainoa lapsi enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia tai kokenut olevani yksinäinen. Sosiaalisena ja iloisena tyyppinä olen aina saanut helposti kavereita ja seuraa. Ei myöskään ole ahdistanut vanhenevien anhempien asioista yksin huolehtiminen, jos joku asia on painanut mieltä olen puhunut miehelle tai ystäville.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2009 klo 15:08"]

Tämä nyt vaan tämmöistä pohdintaa omasta näkökulmastani, ei tarvia kauheita hemppoja kenekään vetää....

Yksi lapsi on ennemmin tai myöhemmin yksinäinen. Voi olla ohimenevä tunne joillain. Moni ainoa lapsi hankkii aikuisena itselleen suuren perheen, jotta omat lapset eivät joutuisi kokemaan samaa kuin itse....

Meillä on suvussa pari yksilapsista perhettä, muiden perheet lapsineen tilataan aina viihdyttämään noita yksinäisiä reppanoita kun tulevat sukutilalle lomailemaan. On kuulemma niin tylsää yksin. Ja ovat niin selvästi lellittyjä kun jotain puuttuvaa paikataan materialla ja lapsen tahtoon taipumalla tilanteessa kuin tilanteessa.

Sitähän se on että ei itse jaksa kahta, mutta lapsen kannalta sisarus on aina parempi. Ja ihan oikeasti, ei tarvia ottaa itseensä, mä näen asian vaan näin!

[/quote]

Lasten tekeminen on kaikista itsekkäintä. Mitä enemmän lapsia, sitä itsekkäämpi ihminen. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä.

Yksi lapsi ei ole sen yksinäisempi kuin suurperheellisetkään. Monet suurperheessä kasvaneet hankkivat aikuisena 1-2 lasta, jotta omat lapset eivät joutuisi kokemaan samaa kuin itse.

Eivät ne sukusi ainoat lapset ole yhtään sen hemmotellumpia kuin sinunkaan lapsesi. Ei se ole hemmottelua, jos lapsi saa kerran viidessä vuodessa uuden kaupasta ostetun lelun tai vaatteen. Sekään ei ole hemmottelua, jos lapsella on oma huone. Ei ole hemmottelua, jos lapsi pääsee matkustamaan ulkomaille.

Se on hemmottelua, että sinä kotiäitinä voitelet leivät valmiiksi isoille lapsille, lähes täysi-ikäisillekin. Se on hemmottelua, että et opeta kotitöitä lapsillesi, vaan kotiäitinä teet kaiken itse. Se on hemmottelua, että lapsesi eivät vielä 13-vuotiaanakaan uskalla olla yksin kotona viittä minuuttia kauempaa. Suurperheessännehän on aina useampi henkilö kotona, ja sinä olet vielä kaikenlisäksi kotiäiti. Kun lastesi pitäisi aikuisena muuttaa kotoa, ei siitä meinaa tulla mitään, kun pitäisi osata olla yksinkin.

Kyllä ne yhden lapsen vanhemmat useamman lapsen jaksaisivat, mutta miksi pitäisi hankkia liikaa lapsia? Lapsen kannalta sisarus ei ole mikään hyvä juttu. Tutkimusten mukaan ainoat lapset ovat sosiaalisempia, empaattisempia, onnellisempia ja menestyneempiä kuin sisarukselliset.

Minä ja siskoni olemme olleet koko lapsuutemme ja nuoruutemme yksinäisiä, reilu 2v ikäeroa meillä, meillä vain ei ollut mitään muuta yhteistä kuin vanhemmat. Luultavasti olisimme olleet molemmat onnellisempia jos olisimme olleet ainoa lapsi.

Tiedän myös kolme sisarusta joista pojat inhoavat ja halveksuvat syvästi toisiaan ja sisko häipyi heti kun pystyi veljiensä elämästä eikä ole yhteyttä pitänyt.

Sitten on läjä sisaruksia joiden välit ovat viileän muodolliset, sukujuhlissa nyökätään toiselle, ei edes kysytä kuulumisia.

Täytyy sanoa ettei kyllä tule mieleen kovinkaan montaa sisarusta joilla olisi todella hyvät ja lämpimät välit keskenään. Peruskouluajoiltakin muistan vain yhdet veljekset jotka tulivat toimeen todella hyvin, mutta he olivatkin identtiset kaksoset.