Tyttäreni kaveri varastelee pikkutavaraa häneltä.

ja myöskin kolmasluokkalaisista oli kyse. Ensin epäilin, että tyttöni oli vaan laittanut tavaransa johonkin väärään paikkaan.



Tyttäreni oli koulussa selvittänyt ko tytön kanssa asioita ja opettaja oli kuullut siitä. Se tyttö palautti seuraavana päivänä tavarat meille.



Sen koomin tyttöä ei ole meillä näkynyt. Näin päätti meidän tyttö itse.

Älä sotke vielä lapsen äitiä tähän äläkä pyydä lastasi sitä hoitamaan. Kerro, että teille ei voi tulla leikkimään jos sen jälkeen on aina tavaroita kadoksissa.

tarvitse tarkoittaa mitään suurta haloota. Voi asian hoitaa ihan nätisti ja aikuismaisestikin.



Oma poikani näpisteli kaveriltaan pienenä, siis n 4-vuotiaana, eli ihan vaan impulssiensa varassa laittoi taskuun jonkun kivan jutun, vaikka tiesi että se on väärin. Mä kyllä sanoin asiasta pojan kavereiden äideille suoraan, että meillä on nyt tällaista, ja kertokaa jos jotain katoaa.



Toki asia on erilainen kun kyseessä on isommat lapset, mutta silti tuossa tilanteessa ketään ei tarvitse leimata järkyttäväksi varkaaksi tms. SIihen näpistelyyn jää helposti koukkuun, ennen kuin joku palauttaa maan tasalle.

homma on saatava loppumaan

Menette rosvon kotiin ja selvitätte asian ja sillä selvä. Kun tavaraa on jo varastettu monta kertaa ja teillä seisotaan tumput suorina ja annetaan homman jatkua ei siinä ole mitään järkeä. Älä kuvittele miten yhteydenottoon reagoidaan vaan toimi oikein niin kuin aikuisen kuuluukin. Rosvo on voinut sanoa äidilleen että on saanut tavarat tyttäreltäsi. Heillä on nyt kasvatuskeskustelun paikka ja jos et tee osaasi saattaa olla ettei tyttö lopeta varastelua.

Tuon kirjoittajalle muuten hiukan kommenttia... en katsele asiaa "tumput suorina", kuten niin nätisti asian ilmaisit... Kuulin lapseltani asiasta vasta aaton aattona, kun kaveri mitä ilmeisimmin siis vei lelun. Samalla lapsi kertoi, että tuota on tapahtunut aiemminkin. Emme ole nähneet kaveria vielä tuon jälkeen, viettää joulua perheensä kanssa.

Edelleenkin aion puuttua tavalla tai toisella asiaan, mutta mietin kumpi olisi paras tapa: antaa lasten jutella keskenään vai nostaa Iso Haloo ja sotkea äidit peliin.

ap

ja nukenvaatteita jne.



Kun kysyin, hän kiisti ottaneensa.



Minä tomerana tyttönä marssin hänen kotiinsa silloin kun tiesin että kaverini ei ole kotona, sanoin hänen äidilleen että mulla jäi leluja tänne, tulin hakemaan.



Eipä varastanut enää ikinä.

Otin yhteyttä vanhempiin, mutta suhtautuminen oli juuri tuota, että "ei meidän tyttö mitään ole tehnyt" ja asia jäi siihen. Asiaan liittyi tosin jo siinä vaiheessa muutakin epärehellisyyttä, manipuloimista ja kiusaamista, ja siitä syystä ratkaisin asian niin, että selitin omalle lapselle miksi ei ole hyvä kaveerata tämäntyyppisten ihmisten kanssa ja sen jälkeen tätä tyttöä ei meillä ole näkynyt ja lapsella on muita, rehellisiä kavereita nykyisin. Tämä varastelijatyttö pyörii nyt itseään vanhempien tyttöjen kanssa, joista ainakin parista tiedän, että ovat näpistelleet.

Älä sotke vielä lapsen äitiä tähän äläkä pyydä lastasi sitä hoitamaan. Kerro, että teille ei voi tulla leikkimään jos sen jälkeen on aina tavaroita kadoksissa.

Odotan, että lapseni on käynyt heillä ja katsonut, löytyykö kyseinen lelu tosiaan sieltä. Sitten juttelen kaverin kanssa ja sanon, että kaikki meiltä viedyt jutut on tuotava takaisin, muuten asiasta jutellaan hänen äidilleen. Ja että ymmärrän kyllä, että joskus mielihalu nousee liian kovaksi, mutta että nyt sen on loputtava. Ei hänestäkään olisi takuulla kivaa, että kaveri vie uusimman lelun...

Ja JOS tuo ei sillä oikene tai alkaa väittää vastaan, niin sitten juttelen hänen äitinsä kanssa.

Olisiko teistä muista tuo ok? Vai liian uhkaava tilanne lapsesta (että kaverin äiti puhuttelee)?

ap

oli vähän sama tilanne, lapset vaan poikia. Otin asian puheeksi tämän pojan kanssa kun oli meillä. Tavaraa oli hävinnyt muutamaan otteeseen ja yhden kerran siirsin pojan hattua ja käsineitä eteisen lattialta ja pipon sisältä putosi meidän pojan pokemon hahmo. Sanoin tälle pojalle, että voi palauttaa seuraavalla kerralle ne aiemminkin vieneet tavarat ja että jos näpistely vielä jatkuu, emme voi kutsua poikaa enää meille leikkimään. Poika palautti tavarat ja ainakaan meiltä ei sen koommin hävinnyt leluja. Edelleen ovat hyviä kavereita poikani kanssa, tuosta alaluokilla tapahtuneesta jo useita vuosia. En tiedä oliko kertonut äidilleen koko asiasta.

Eikä sinun tarvitse olla mitenkään uhkaava, sanot vaan että tavaroita katoaa, tiedätkö niistä mitään.. Hän ei välttämättä tunnusta mitään sinulle, mutta toivon mukaan lopettaa. Ja veikkaan, ettei hän halua että asiasta kerrotaan hänen vanhemmilleen.

t. 22

Älä sotke vielä lapsen äitiä tähän äläkä pyydä lastasi sitä hoitamaan. Kerro, että teille ei voi tulla leikkimään jos sen jälkeen on aina tavaroita kadoksissa.

Odotan, että lapseni on käynyt heillä ja katsonut, löytyykö kyseinen lelu tosiaan sieltä. Sitten juttelen kaverin kanssa ja sanon, että kaikki meiltä viedyt jutut on tuotava takaisin, muuten asiasta jutellaan hänen äidilleen. Ja että ymmärrän kyllä, että joskus mielihalu nousee liian kovaksi, mutta että nyt sen on loputtava. Ei hänestäkään olisi takuulla kivaa, että kaveri vie uusimman lelun...

Ja JOS tuo ei sillä oikene tai alkaa väittää vastaan, niin sitten juttelen hänen äitinsä kanssa.

Olisiko teistä muista tuo ok? Vai liian uhkaava tilanne lapsesta (että kaverin äiti puhuttelee)?

ap

Sanoin, että jos jatkuu niin puhun äidille. Se ei auttanut vaan homma jatkui. Mutta kyse oli läpikotaisin epärehellisestä lapsesta jonka vanhemmilla oli kasvatus lähtenyt lapasesta ihan totaalisesti, uskon, että normaalin lapsen kanssa tuo tapa saattaa olla hyvä.

Sitten juttelen kaverin kanssa ja sanon, että kaikki meiltä viedyt jutut on tuotava takaisin, muuten asiasta jutellaan hänen äidilleen.

Olisiko teistä muista tuo ok? Vai liian uhkaava tilanne lapsesta (että kaverin äiti puhuttelee)?

ap

Tottahan olisin toiminut itsenäisestikin, mutta kun tässä nyt oli tilaisuus kysyä laajemmin viisasta mielipidettä (kaverukset eivät joulun vuoksi näe toisiaan neljään päivään), niin ajattelin tilaisuutta käyttää. ;-)



ap

Todennäköisesti saisit vaan haukut niskaasi. Käske tyttöäsi vaatimaan sitä tavaraa takaisin itse!

Jos otat sen esille äidin kanssa, hän väittää sinun erehtyneen. Ja asiasta tulee iso haloo.

Pikkunäpistykset kannattaa antaa lasten selvittää itse.

Tai sitten käsket likkaasi vaihtamaan kaveria.

haluaisin ehdottomasti tietää. Ja lapsi joutuisi palauttamaan varastamansa anteeksipyynnön kera. Ei tulisi mieleenkään puolustaa lasta jos hän todellakin on varastanut. Tottakai asia pitää selvittää niin ei jää huono tapa "päälle".

epäilen, että äiti ei hevin uskoisi epäilyä, vaan alkaisi väittää, että minun lapseni on hukannut tavaransa itse ja syyttää suotta hänen lastaan.



Minulla itselläni muuten se lapsena tapahtunut episodi ratkesi niin, että kaveri itse tunnisti sormuksensa ja vaati sen takaisin. Otin kyllä siitäkin opikseni.



ap

jos et olisi jäänyt kiinni sormusvarkaudesta? Olisitko jatkanut varastelua? Oletan että olet näin jälkikäteen ihan hyvilläsi että jäit kiinni(?) :) T. 4

Ei oo kovin kivaa jos tavaraa katoaa jatkuvasti.

jos et olisi jäänyt kiinni sormusvarkaudesta? Olisitko jatkanut varastelua? Oletan että olet näin jälkikäteen ihan hyvilläsi että jäit kiinni(?) :) T. 4

että varkaudesta jää kiinni. Mutta tässä siis pähkitään, kuka siitä voisi sen kaverin narauttaa: lapseni vai minä. Eli väitän, että se häpeä on olemassa jo siinäkin, jos ystävä vaatii lelunsa takaisin.

Edelleenkään en ole kyllä päättänyt, miten toimimme. Jompi kumpi.

ap

Kaveri (jos on läpeensä kiero) voi kyllä väittää ostaneensa ne tavarat kaupasta.

Kaveri (jos on läpeensä kiero) voi kyllä väittää ostaneensa ne tavarat kaupasta.

On pari kertaa ihmetellyt, onko joku meiltä hävinnyt nukenvaate unohtunut häneltä kaverille (kun on löytynyt sieltä) ja selitys on ollut aina jotain tyyliin "serkku oli meillä leikkimässä ja unohti tän meille".

Eli varmasti yrittää selittää asian parhain päin. Mutta nyt erehtyi ottamaan yhden sellaisen asian, jota ei täällä saa kaupoista ja josta toinen osa jäi meille.

ap