turhauttaa rv 40+1

Itsellä toka rv 40+4, ja tuskaa oli se odottelu

Eka lapseni syntyi rv 41+5, toinen 40+6 ja kolmas 40+2... varmaan neljäs voisi syntyä suunnilleen laskettuna aikana, jos neljännen vielä jaksaisin tehdä.



Laskettu aika ei ole mikään kiveen hakattu päivämäärä, vaan suuntaa-antava...

mutta kyllä ne sieltä tulee...

Ihan sairaan turhaa valitusta! Mulla kolmas lapsi mahassa, edelliset syntyneet 41+5, 40+6 ja nyt 40+6 menossa... Olen todella KIITOLLINEN että sain viettää aaton lasteni ja perheeni kanssa, eikä tarvinnut olla laitoksella juuri silloin:) Olettehan te odottaneet jo ikuisuuden, miten niitä kahta vikaa viikkoa on niin vaikea kestää? Ei laskettu aika ole mikään parasta ennen päiväys!

ja 1.5v kans kaikki ylimenevät päivät ottaa koville. Varsinkin kun paineet alkaa nousta ja saa mittailla alvariinsa.

Itsellä tosiaan 2,5v ja 1,2v tämän 40+6 mahan kanssa... Eikä turhauta!

siitä, etten ole mitään merkkejä vielä saanut syntymästä selkäkipua lukuunottamatta. Ja turhautuminen tulee siis siitä, synnyttämään mulla ei ole todellakaan kiire :)



Pahoillani olen jos jollekin tämä mun turhautuminen tuottaa noin paljon tuskaa :D



t: ap

että älkää nyt tän kirjotuksen takia pelihousujanne repikö.

Synnyttämään voit päästä vaikka ensi yönä. Itsellä synnytykset käynnistyneet kuin seinästä, yöllä tai aamulla herännyt ja siitä sitten synnärille. Sen suhteen ei kannata olla toivoton siis...

itellä meni 42+1. Tuntu siltä että kroppa ei toimi oikein. TODELLA turhauttavaa. Lopulta käynnistettiin.

kuin kuuta nousevaa :) nyt rv 39+1 ja tää loppu odotus on ollut yhtä naistenklinikan ja neuvolan välistä ravaamista.. olin tossa muutaman päivän jo osastolla sisälläkin... (taas raskausmyrkytyksen oireita ilmassa) Esikoisesta oli raskausmyrkytys (olin 3vko osastolla sisällä) mutta syntyi rv 40+4 normaalisti alateitse. Tyttö 3v syntyi normaalisti rv 40+3 ja nyt tämän kolmannen kanssa tiistaina meno naikkarille ja väläyttelivät tuota käynnistystä, jos paikat on tarpeeksi kypsät...

Jos itse olisin tuossa tilassa toivoisin vauvan syntyvän vasta ensi vuoden puolella. Eihän siihen ole enää kuin 5 päivää.

muuten on stressiä joka vuosi kun joutuu samaan aikaan joulun kanssa järjestämään synttäreitä. nimim. lapsen synttärit 2.1.

Ap:n kanssa.



Nyt on rv 40+3 ja olen ihan aikuisten oikeasti tuskastunut. Ei ole kyse siitä, ettenkö kestäisi seuraavaa kahta viikkoa, vaan siitä että oloni on oikeasti niin huono että ainoastaan se että tiedän mistä tämä johtuu, yleensäkin saa minut kestämään. Maha on niin suuri, että se painaa istuessa jalkoihin, siis jää "jumiin" jalkojen ja rintakehän väliin. Kävellessä sattuu koko ajan, pistävää lantion löystymiskipua ja kovemmassa tahdissa puolikipeitä supistuksia. Olen kömpelö ja kankea, hengityskin on raskasta ja näytän lähinnä turvonneelta rekkalesbolta enkä pysty tekemään mitään. Tähän lisänä se,että kuitenkin hoidan yksin kolmevuotiaan esikoiseni, kaksi koiraani ja kotini kaikki hommat. Loistavaa.



Yhtään ei tuskastumistani vähennä se, että synnytystä yritettiin lääkärien toimesta käynnistellä rv 38+ viikon ajan sairaalassa kaikilla tunnetuilla konsteilla, pillereillä joka suunnasta ja tipalla. Ei vaan auttanut. Arvioivat vauvan isoksi ja siksi olisivat käynnistäneet. Jouluaattona tulin sairaalasta kotiin kun lääkäri antoi vahtoehdoiksi kalvojen puhkaisun, joka kieltämättä olisi johtanut synnytykseen (luultavasti kuitenkin leikkaukseen, kun ei supistuksista ollut tietoakaan oksitosiinista huolimatta) tai sitten kotiin. Halusin jouluksi kotiin esikoisen kanssa, olinhan tosiaan jo viikon maannut sairaalassa ja ikävä oli molemminpuoleinen... Eli nyt odotetaan vaan luonnollista synnytyksen käynnistymistä silläkin uhalla, että vauva on iso, ja jos mitään ei tapahdu niin leikkaus on ohjelmassa ensi vuoden alussa...



Ja kyllä, olen tuskastunut ja turhautunut. Mutta yritän parhaani mukaan unohtaa koko asian ja elellä rauhalliseen tahtiin mitenkuten pystyn.

eikä vieläkään yhtään kivuliaita supistuksia. Olo on kyllä kuin valaalla, mutta siinä kaikki.

Minulla on 38+6 ja olen onnekseni päässyt - ainakin suurimmaksi osaksi ajasta :D - siihen mielentilaan että kun se vauva on nyt malttanut tähän asti olla vatsassa niin kyllä minä maltan odottaa sitä vielä ensi vuoden puolelle. Saa nähdä millainen olo on sitten viikon päästä jos ei vielä mitään merkkejä ala olla ilmassa... Ei tämä olo hirveää juhlaa ole, vaikkei onneksi mitään suurempia vaivoja ole.

Ensimmäinen syntyi rv 36, tästä ollaan 32 viikolta supisteltu ja varoiteltu lääkärienkin toimesta, et ennenaikaisena syntyy varmasti. Nyt 40+1, mutta viikkojen kipeiden supistelujen tuloksena ei yhtään mitään ja esikoisen kanssa pitäis jaksaa. Huoh.