Mitä pitäis tehdä, kun mies

samanlaisessa suhteessa,ja lähdin vetää ja 12v.

Voisinhan olla välittämättä kaikesta paskasta. Jos en olisi herkkä, jos mulla olisi sarvikuonon nahka, fiilis voisi olla ihan eri.



Kolmonen: Ei tässä kai sitten auta kuin kestää. Itse kyllä toivoisin parannusta tähän tilanteeseen, mutta toisaalta mistäpä sen saisi, kun mies ei tunnu tajuavan omaa käytöstään.



ap

tee miehellesi selväksi miten pahalta susta tuntuu ja sano ettet halua itseäsi kohdeltavan tuolla tavalla. Älä syllistä ja raivoa vaan koita keskustella asiasta rakentavasti. Jos miestä ei edelleenkään voisi vähempää kiinnostaa sun tunteesi ei auta muu kuin kestää tai lähteä lätkimään.

ihan rauhallisesti. Vastaus on yleensä, että "ei oo noin", "en oo kyllä tarkottanu" ynnä muuta vastaavaa. Sen jälkeen mies syventyy taas tietokoneelle, tv:n katseluun tai on vain hiljaa. Keskustelua en saa aikaiseksi, vain pitkiä monologeja, joihin saa joon tai ein sopiviin väleihin. Omin sanoin mies ei osaa itseään ilmaista. Ei välitä, ei reagoi, ei tee mitään, vaikka sanon että tuntuu pahalta. Tuolla tuo nytkin nukkuu. Ei haitannut sen unen saantia meidän erimielisyydet, eikä sekään, että mulla on _todella_ paha mieli. Vaan eipähän tuo kyllä näe aidosti itsessään vikojakaan... :-/



ap

jos ajattelet että parempaa ansaitset niin sitten et roiku huonossa suhteessa. Oikea ihminen voi löytyä milloin vain.

JÄTÄ HETI.



Jos on, koita vaatia muutosta...

niin jätä mies ja heti!



Jos on lapsia, niin SINUN pitää tehdä miehelle selväksi se, että sinua ei saa kohdella noin. Ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan ja pyydä, että pääsette sinne juttelemaan.

Muutoksen vaatiminen ei auta, koska miehessähän ei ole mitään vikaa, ja vaikka hän vikansa myöntäisikin, niin tekee sen korkeintaan mun mieliksi eikä oikeasti ajattele kuten sanoo.



Jättääkään en haluaisi, koska elättelen toiveita, että joskus arjen helpotuttua ja kevennyttyä se ihana mies (joka hän oli ennen lapsia) tulisi esiin taas. Liekö turha toivo, taitaa miehen puolelta olla tunteet kuolleet, kun ei mun paha mieli, ahdistus ja itku herätä hänessä mitään tunteita (korkeintaan ärtyisyyttä).



ap

sitten autossa sanoi että lopeta toi pikku jutuista itkeminen, niin annoin tulla kaikki ulos, sanoin etten tykkää tavasta miten mulle puhuu. tajusi onneksi ja pyysi anteeksi.

Koeta saada miehesi vaikka parisuhdeterapiaan. Toivottvasti onnistut paremmin kuin minä.



Itse sanoin miehelle vuosi sitten että tämä on elämäni lannistavain ja masentavin ihminen, koen elämäni suhteessamme ahdistavaksi loukoksi ja haluaisin parisuhdeterapiaan. Mies vastasi että hänestä mikään ei ole vialla joten ongelma ei voi olla suhteessamme vaan sen täytyy olla minun omani.



Ilmoitti ettei mitään parisuhde-juttuja tule, mutta saan kyllä mennä yksin psykologille. Päätin että eroan kun lapsi vähän kasvaa. ->tulinkin uudelleen raskaaksi ja tässä sitä vielä on. Mies on tosin hakeutunut hoitoon aggressiivisuutensa vuoksi ja toivon että voisi nyt lämmetä pariterapiallekin...

Koin tekstisi hyvin omaa elämääni kuvaavaksi.



Toivottavasti saat oltua itsevarmempi ja määrätietoisempi vaatiessasi asioiden selvittämistä.

lue kirja Sata tapaa tappaa sielu ja katso löytyykö sieltä kuvaus sun miehestäsi...