Lue keskustelun säännöt.
Mikä on tärkein asia kasvattaessasi lapsia?
22.12.2009 |
Mitä asiaa painotat lastenkasvatuksessa? Kuinka paljon yleensä pohdit kasvatusasioita vai tulevatko asiat sinulle luonnostaan? Onko puolisosi asiasta täysin samaa mieltä?
Itse haluan kasvattaa lapsista selviytyjiä, jotka eivät jää ihmettelemään vaan uskovat itseensä. Samoin käytöstapojen merkitys on minulle todella korostunut.
Mieheni on pehmeämmällä linjalla, hän korostaa toisen ihmisen huomioimista. Tämä on mielestäni todella kaunis ajatus, mutta anoppini toimii tästä varoittavana esimerkkinä: häntä on hyväntahtoisena huiputettu monet kerrat elämänsä aikana.
Kasvatustapamme harvoin törmäävät, yritän nähdä niiden täydentävän toisiaan, mutta aina se ei onnistu.
Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia.
Ja niin, lapset ovat nyt 6v ja 4v.
Kommentit (12)
mutta käytännön toteutus välillä... no juu =)
Johdonmukaisuus on tärkeää, samoin vanhan ajan klisee "rajat ja rakkaus".
Kyllä minäkin korostan kasvatuksessa toisten huomioimista, se ei tarkoita sitä, että kasvattaisi lapsesta tahdotonta nössöä.
Meillä lapsi (8,5v) osaa sanoa tiukasti ei, eikä mene yllytyksestä mukaan sellaiseen, jota pitää älyttömänä. Uskaltaa olla myös ryhmässä eri mieltä, uskoo itseensä. Osaa silti ottaa toiset todella hyvin huomioon ja on saanut kehuja jo päiväkoti-ikäisestä asti empaattisuudestaan.
Käytöstapoja ja sivistystä pidän myös tärkeänä kasvatuksessa. Ja sitä, että vanhemmalla on oikeasti aikaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
motto on: kohtuus kaikessa!
Oikeudenmukaisuus on myös tärkeää.
Neljä lasta, joista vanhin jo 18v. On "pärjääjä", mutta osaa todellakin ajatella myös muita!
olen yrittänyt opettaa pojille empaattisuutta. Empaattisuus on siis se punainen lanka. Toinen on itsetunnon korostaminen, että he uskovat itseensä. Nämä kaksi asiaa kun saisi samaan pakettiin - itseriittoisuuden ja nöyryyden - niin olisi hyvä.
Mies korostaa, että lapsen pitää oppia ajattelemaan omalla päällään ja ongelmanratkaisutaitoja.
Harvoin kasvatustapamme törmäävät. Minä olen taipuvaisempi käskyttämään, kun mies antaa vapaammat kädet ja sitten jälkikäteen huomauttaa, että omia aivoja pitää käyttää, jos ei kukaan ole antanut ohjeita. Minä olen asiasta vähän eri mieltä, mutta mieheni on niin fiksu, että uskon, että noinkin ihan hyviä poikia tulee :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset kasvamaan uskossa Kristukseen. Uskon että kaikki hyvä tulee sen mukana. Mieheni on samoilla linjoilla kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyky humaaniin rakkauteen.
Moraalin kehittyminen postformaalille tasolle.
Nämä ovat keskeisinä ohjenuorina.
Keinoina hallinnan ja vapauden rajapinnoilla keikkuminen, pyrkimyksenä lapsen lisääntyvä vapaus. Vapaus ajatella, ja vapaus kasvaa.
Ja minä olen vain sosionomi, mutta iltapuhteina omat Siljanderini ja Antikaiseni lukenut.Sekä tietysti kasvatusfilosofian perinteitä..
mutta itse haluan kasvattaa omista lapsistani (7, 3 & 1v) suvaitsevaisia, toisia ihmisiä kunnioittavia maailmankansalaisia. Toivon myös heidän pitävän puoliaan vääryyksiä vastaan. Toivon, että he omaksuisivat kristillisen arvomaailman.
Mieheni kanssa olemme monissa asioissa kasvatuksessakin eri mieltä, mutta näissä ehkä viimeistä kohtaa lukuunottamatta samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt, voiko olemassa olevaa tietoa kyseenalaistaa, jos ellei ole ensin omaksunut tietoa omakseen? Ei ole olemassa tyhjiötä, jossa kyseenalaistetaan kaikkea. Tai sitten pitää kyseenalaistaa sekin, että pitääkö kaikkea todellakin kyseenalaistaa?
Miltä muista ihmisistä tuntuu ja kuinka voin auttaa heitä. Pärjäämällä ja onnistumalla itse tässä elämässä voin olla hyödyksi myös muille.
Toivon että oma esimerkkimme kannusta lapsiamme, emme niinkään tarkoituksella "kasvata" vaan elämme yhdessä ja keskustelemme paljon. Jokaiseen asiaan ei ole sääntöä tai jotain rajaa valmiina, vaan sitä mukaa kun elämä etenee, tulee esiin asioita joihin pitää puuttua.
Myös tuo omien aivojen käyttö on meillä sallittua :)
Ja hyvä, jos kasvatuslinjanne täydentävät toisiaan. Meidän kodissa tärkeintä on rakkaus, lämpö ja läheisyys, joka synnyttää myös avoimuutta ja luottamusta. Haluan kasvattaa lapseni huomioimaan toiset ihmiset JA ODOTTAMAAN TOISILTA MYÖS KUNNIOITUSTA JA VÄLITYSTÄ. En halua kasvattaa lastani ajattelemaan, että hänen on selviydyttävä kaikesta itse ja lähtökohtaisesti puolustauduttava ja epäiltävä toisten motiiveja. Olen itse saanut kasvaa ja elää elämän, johon kuuluu aitoa rakkautta, välitystä ja tukea. Yhteistyötä ja asioiden jakamista. Ja toivoisin lapseni saavan viettää samanlaisen elämän. Toisille ihmisille avautuminen ja lämmön vastaanottaminen ei kuitenkaan onnistu, jos lähtökohtainen tunnemalli on "selviytyminen ja puolustautuminen".
Minusta lähtökohtainen hyvän ajatteleminen toisista ja luottamus toisen ihmisen rehellisyyteen on ainoa tapa, jolla voi elämässään saavuttaa aitoa rakkautta ja nähdä maailman hyvänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sinisilmäisyyttä tai tyhmyyttä. Päin vastoin. Kohtele toisia niin kuin toivot heidän kohtelevan itseäsi, ja jos he eivät näin tee, älä jää sellaisten ihmisten vaikutuspiiriin. Kun koet vääryyttä, puolusta oikeuksiasi.
Tärkeää onkin hyvän itsetunnon rakentaminen lapselle. Muistan aina muistuttaa lastani siitä, kuinka arvokas hän on ja ansaitsee reilua ja hyvää kohtelua kaikessa. Niin on kuitenkin jokainen ihminen. Ihmisten tulisi kohdata, ei törmätä ja ottaa mittaa. Ole reilu ja hyvä, odota reiluutta ja hyvyyttä.