Ahdistaa ja itkettää, ottasko pamin vai ei.

Pitäisi tehdä töitä. Henkeä en meinaa saada ja itkettää vaan. Joulukin pitäisi laittaa. Rauhoittavia saa syödä ahdistukseen, mutta ei kai suruun? Sehän on vaan tunne. En kestä, kun läheinen sairastui. En osaa auttaa enkä mitään. Katon vaan sivusta ja lamaannun. Ihan tavallista ei tämä suru liene, koska ahdistuneisuushäiriö on taustalla ja oireet myös tosi fyysisiä. Koita sitten kotoa lähteä pois. Kai mä meen sänkyyn makaa ja koitan tehdä ne työt siellä.