Miehen kirkkoon kuuluminen, kuinka tärkeätä?

Ei eroa "oikeista" häistä kuin parilla sanalla.



Me teimme niin, mutta itsekin erosin kirkosta sittemmin.

Ainut pikku "takku" tuli lasten kastamisesta, mulle se oli elintärkeää ei miehelle. Onneksi sain selitettyä, että tässä taistossa mies hävitessään häviäisi vähemmän kuin minä. Kaikki lapset on siis kastettu.



Ja siis toi maistraattivihkiminen oli myös ihanaa samana päivä'nä meidät siunattiin avioliittoon lapsen ristiäisissä.

kun selvisi, että mies ei kuulu kirkkoon? Oliko shokki tai järkytys tms? Missä yhteydessä asia tuli esille?

sillä jostain syystä kaikki exätkin olivat kirkoon kuulumattomia.



T: se nyt itsekin kirkosta eronnut pyhäkoulunkin käynyt "vapaa-ajattelijaksi" silti kasvanut.

Jos mies olisi vannoutunut ateisti eikä kuulunut kirkkoon tutustuessamme. Tai olisi jonkun muun uskonto/kirkkokunnan jäsen. - Silloin saisi olla mitä on.



Mutta kun avomies on kuulunut kirkkoon tutustuessamme ja nyt on ruvennut kavereidensa innoittamana horisemaan kirkosta eroamisesta ja kirkollisverojen säästämisestä - niin nyt sanoin, että jos kirkosta tuon syyn takia eroaa (eikä siksi, että ryhtyisi katolilaiseksi, tms.), niin sitten eroaa myös tästä suhteesta.

ei se mulle olisi ollut mikään ongelma. Ei kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus muuta ihmistä.

Itselle on aina ollut vaikeaa käsitellä uskon asioita. Löysin miehen joka ei kuulunut kirkkoon ja sen jälkeen asiat ovat alkaneet löytämään oikeat paikkansa. Nyt en kuulu enään kirkkoon eikä asiat voisi olla enään paremmin. Kävin lapsena pyhäkoulua ja kai ne siellä saivat pääni jotenkin sekoamaan, mutta nyt asiat on hyvin, kiitos mieheni.

miehelle kirkkoon kuuluminen oli tärkeä asia. Tavatessamme minä en kuulunut kirkkoon, olin eronnut siitä oman hengellisen etsintäni aikana, jolloin kuuluin jonkin aikaa erääseen valtiokirkon ulkopuoliseen kristilliseen seurakuntaan.



Tavatessamme minulla oli ei-uskonnollinen vaihe menossa, olin eronnut myös toisesta seurakunnasta... Miehen mielenrauhan vuoksi sitten liityin takaisin kirkkoon...