Kummiksi puolitutun lapselle
Meitä pyydettiin tänään kummeiksi. Aivan ihanaa toisaalta, olen toivonutkin, että pääsisimme vielä joskus kummeiksi, meillä kun ei ole kuin yksi kummilapsi ja sekin jo iso tyttö.
Mutta emme tunne vauvan vanhempia kovin hyvin. Lapsen äiti on mieheni työtoveri, he tuntevat toisensa "jotenkuten". Ja minä olen nähnyt lapsen isän pari kertaa heidän isompien lasten kanssa perhekerhossa ja kaupassa olemme pari kertaa vaihtaneet muutaman sanan tavattuamme.
Mukavia ihmisiä, ei siinä mitään... Mutta ikinä emme ole toistemme luona esim. kyläilleet. Lapsemme ovat eri koulussa (asumme samassa kaupungissa, mutta eri puolilla). Kutsuisin meitä siis lähinnä "puolitutuiksi".
Aika hassu ajatus, että he pyysivät meitä lapsensa kummeiksi?! Suostuimme, emme kehdanneet kieltäytyäkään. Ja ihan mukavaakin se toki on. Mutta mitenkäs tässä nyt lähtisi tätä ystävyyttä heidän kanssaa sitten rakentamaan..?
Kommentit (6)
Ei ole varmaan helppo tilanne ollut vanhemmillekaan pyytää teitä, jos ette tuon paremmin tunne. Toivottavasti lähenette kummiuden myötä muutenkin, nythän sinulla on itselläsi mahdollisuus ottaa aktiivinen rooli kummina, varsinkin kun itse olet kummiksi pääsyä toivonut.
jos kuitenkin olette vain puolituttuja. Toki tutustuminen varmasti syvenee, mutta on ikävää joutua syventämään tuttavuutta vain sen takia, että on kummi, jos syvällisempi ystävystyminen ei muuten tapahtuisi.
Meitäkin pyydettiin miehen puolituttujen lapsen kummeiksi, kun vielä seurustelimme. Kummeksuen suostuimme.
Nyt olemme hyviä ystäviä kummilapsen perheen kanssa. Kyläilemme toistemme luona ainakin kerran kuukaudessa ja teemme kaikenlaista kivaa yhdessä. Naisten kesken ollaan käyty harrastekursseilla, miehillä ollut yhteisiä saunailtoja, jne. Pari yhteistä matkaakin on tehty!
Ehkä olette vaikuttaneet heidän mielestä sellaisilta, että haluaisivat tutustua paremmin? Ole iloinen tilaisuudesta!
Eiköhän tämä tästä! Ajatus kummiudesta tuntuu koko ajan mukavammalta, kun ensihämmästys heidän pyynnöstään väistyy :)
Eiköhän tämä tästä! Ajatus kummiudesta tuntuu koko ajan mukavammalta, kun ensihämmästys heidän pyynnöstään väistyy :)
lapsille kummeja, kun niin moni on eronnut kirkosta. Välillä joutuu pyytämään puolituttujakin. Kummilapsen myötä tulette varmasti pikkuhiljaa toisillenne tutuiksi, toivotaan ainakin!