Onko kohtuutonta vaatia 3-vuotiasta jakamaan kaikki leikit?
Olen ehdoton, 3-vuotiaani ei saa häätää pikkusiskoa huoneestaan tai omasta leikistään vaan sisarusta on siedettävä -puolin ja toisin. Kädestä ei saa koskaan ottaa ja leikin on mentävä niin, että Dubloja riittää molemmille ja myös pienempi saa niitä rakennelmaan laittaa.
3-vuotiaalla ei ole valmiuksia itse jakamiseen, joten hänet on kasvatettava siihen. Vaadinko liikaa kun kasvatan siihen jo nyt näin täsmällisesti?
Kommentit (14)
Poika on kolme tasan ja samoin meillä, hän ei saa häätää pikkusiskoa leikeistänsä ja vaikka jokin on toisen oma, sitä täytyy toiselle myös lainata jos ei itse sillä juuri leiki ja toinen lelun haluaa.
Jos toista satutetaan, niin anteeksi pyyntö ja halaus ovat ehdottomat.
Toisaalta ihan hyvä opettaa nuoresta jos haluaa noin. Toisaalta taas lapsilla pitäisi olla myös mahdollisuus omaan rauhaan ja iänmukaiseen leikkiin. Lapsesi kehitys kärsii jos hän joutuu koko ajan leikkimään pienemmän kanssa.
Minä tarjoaisin tietyn ajan päivästä jolloin saa leikkiä ihan yksin, ilman pikkusisarusta. Ja jos tulee omia kavereita niin silloin pikkusisarus ehdottomasti muualle.
Pienempi oppii siihen, että hän saa mennä leikkiin/huoneeseen oman mielen mukaan. Kyllä ihmisellä, pienelläkin, täytyy olla yksityisyys ja omat juttunsa. Totta kai jakaa täytyy, mutta joskus on syytä saaha olla rauhassa ja leikkiä rauhassa oman mielen mukaan.
Muutenhan se pienempi oppii, että aina mennään hänen ehdoillaan ja isompi joutuu aina joustamaan. Ikäero jo tekee sen, että ovat eri kehitysasteilla ja eritaoiset leikit.
Molempien pitää oppia jakamaan, mutta myös kunnioittamaan toisen yksityisyyttä.
Ei se pikkusisko saa varmaan mennä häiritsemään ekaluokkalaisen läksyjentekoa myöhemmin, vai?
mutta käytännössä tuollainen kasvatus (jatkuva puuttuminen sisarusten väliseen kanssakäymiseen) johtaa vain turhautumiseen puolin ja toisin, sisarusten huonoihin väleihin, mustasukkaisuuteen jne.
Usko tai älä, mutta lapsilla on jo luonnostaan uskomaton kyky ymmärtää oikeudenmukaisuutta!
Minusta 3-vuotiaalla täytyy olla mahdollisuus pättää kotonaan, haluaako leikkiä yksin vai sisaruksen kanssa!
Jos puutut joka kerta kotona tuollaiseen, niin nuorempi oppii nopeasti vaatimaan oikeuksiaan huutamalla äitiä ja kiljumalla siskolle. Isompi taas oppii, että äiti reagoi aina, kun sulkee pikkusisaruksen leikkien ulkopuolelle.
open ihanne. Vaatii, että hänet otetaan aina huomioon jne. Vastaavasti esikoisparasta tulee koulukiusattu, koska itseään ei saa puolustaa ja omaa rauhaa ei koskaan ole ollut.
Oikeilla jäljillä, mutta mielestäni kohtuutonta "myös pienempi saa niitä rakennelmaan laittaa". Minusta reilua olisi, että pieni saa leikkiä vieressä, ottaa tarvikkeita samasta kasasta, ja tehdä omaa rakennelmaa, vieressä. Eli kunnoittaisin kyllä vähän enemmän isomman leikkiä ja omia suunnitelmia & mielikuvitusta. Tuossa vaiheessa leikit on kuitenkin helposti ihan eritasoisia, ja ei voi aina vaatia että 3v on aina vaan pienemmän leikittäjä. Kyllä ne yhteisleikit sieltä vielä tulee, kun siihen kannustaa, mutta ei sitä ehdottomasti aina "vaadi".
Pyrin tasapuolisuuteen, mutta toki tällainen kuormittaa isompaa väistämättä enemmän vaikka olisikin samat säännöt molemmille.
Tottakai omaakin leikkiaikaa on, kun 3-vuotias ei enää nuku päivisin, mutta alan kiinnittämään asiaan enemmän huomiota.
ap
ja kun ovi on kiinni, sisaruksella ei ole sinne koputtamatta asiaa. Yhteiset leikit kuuluvat nekin tietysti repertuaariin mutta omaan yksityisyyteen on siis oikeus kaikilla perheenjäsenillä.
kolmosta, mutta kaikki ihmiset eivät asu kovin suurissa asunnoissa, ja on käytännössä mahdotonta viedä pikkusisarus aina muualle kun tulee kaveri. Kun kavereita tulee usein ja asunnossa huoneita on kaksi, niin mihin muualle veisit pienemmän? Menisit pienen kanssa vessaan ja toivoisit että suostuu huutamatta sinne kanssasi jäämään? Samaan aikaan pari kolmevuotiasta saisivat leikkiä vahtimatta mitä huvittaa?
sillä musta se on psyykkiselle kehitykselle hirmu tärkeää.
Jokainen lapsi haluaa leikkiä välillä yksin, myös se kuopuksesi( ainakin tulevaisuudessa).
mutta käytännössä tuollainen kasvatus (jatkuva puuttuminen sisarusten väliseen kanssakäymiseen) johtaa vain turhautumiseen puolin ja toisin, sisarusten huonoihin väleihin, mustasukkaisuuteen jne.
Usko tai älä, mutta lapsilla on jo luonnostaan uskomaton kyky ymmärtää oikeudenmukaisuutta!
Minusta 3-vuotiaalla täytyy olla mahdollisuus pättää kotonaan, haluaako leikkiä yksin vai sisaruksen kanssa!
Jos puutut joka kerta kotona tuollaiseen, niin nuorempi oppii nopeasti vaatimaan oikeuksiaan huutamalla äitiä ja kiljumalla siskolle. Isompi taas oppii, että äiti reagoi aina, kun sulkee pikkusisaruksen leikkien ulkopuolelle.
On niillä lapsilla, ainakin joillain kyky ymmärtää oikeudenmukaisuutta, mutta vähintään yhtä paljon on lapsia, joiden kyvyt ja taipumukset taas ovat kiusaamisen ja pahanteon puolella. Kyllä sisaruksia pitää ohjata reippaastikin keskinäisessä kanssakäymisessä, palkita kun se sujuu hyvin ja keskustella ja tarpeen mukaan rankaista, kun se menee huonosti.
Mun kokemuksen mukaan perheissä, joissa sisarusten väliseen kanssakäymiseen ei puututa, vallitsee viidakon lait, ja lapset kohtelee todella törkeästi toisiaan.
Mutta yleisellä tasolla mäkin komppaan kolmosta, esikoisellekin tilaa ja rauhaa, muuten kaikki ok.
et voi vaatia. 3 vuotiaan pitäää saada tehdä omatasoisia juttujaan, omia harrastuksia ja ystäviä. Lisäksi hän tarvitsee kahdenkeskeistä aikaa molempien vanhempiensa kanssa.