Lue keskustelun säännöt.
Arghh! Jokajouluinen pulma...
16.12.2009 |
Mieheltä tiedossa surkea joululahja. Vahingossa näin kun oli laittanut kaupan pussissa vaatehuoneeseen, josta jotain sitten etsin ja...
Ei siis ollut "yleissurkea", mutta mutta. Ensinnäkin oli joku suomalisen kirjailijan kovakantinen dekkari. Ei siinä mitään, mutta olen varmaan satakerta sanonut että suomalaiset kirjoittaa huonoja dekkareita ja että dekkareita ei kannata ostaa kovakantisina kun ovat kertakäyttökamaa.
Toseksi lahjakortti KappAhliin. Ei siinäkään mitään, mutta noin kk. sitten käytiin KappAhlista ettiin vauvalle jotain ja totesin sille että tää on ihan paska kauppa, en ikinä löydä itselleni mitään.
Pointti on lähinnä se, että eikö se jumalauta ikinä kuuntele mitä sanon? Olen esim. saanut NallePuh- mukin ja olin moneen otteseen tuonut esiin antipatiani kyseistä hahmoa kohtaan. Muutenkin lahjat ovat aina niin hengettömiä tyyliin ostinpa jotain. Onpa järkeä lahjakortissa, kun yhteiset rahat. Ei mies tahalleen tee, on paska ostaan lahjoja, mutta vituttaa kun ei voi sen vertaa aivonystyjä vaivata että keksisi jotain henkilökohtaista!
En t9iedä mitä tehdä...Esittää ilahtunutta? Pelottaa vaan että saan joka joulu jatkossakin KappAhlin lahjakortin, jolla ostan sitten vauvanvaatteita kun en itselle mitään löydä. Hävettää tunnustaa, mutta siitä NallePuh- mukista remahdin miehelle, joka kyllä loukkaantui...
Tiedän, olen kiittämätön idiootti. Mutta ärsyttää myös kun yhteisistä rahoista pistää tarpeettomaan...
Kommentit (16)
mutta tunne ei ole jäänyt mieleen. ;o)) Nähnyt nalle puh mukin ja saanut välähdyksen -tästä se muija puhui. ;o))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse suutahdin miehelle kerran kun oli ostanut suklaarasian. En ole mikään suklaan ylin ystävä, joulunakin syön vain muutaman konvehdin. Olin loukkaantunut siitä että lahja oli niin kliseinen, ei henkilökohtainen. Tyyliin, suklaarasia on mielestäni ostettu "kenelle tahansa" naiselle...
mieheltäni printterin, joka muutenkin oltaisiin pian tarvittu.. Hoidin silloin kotona kahta pientä lasta ja olisin niin kovasti halunnut jotain naisellista ja henkilökohtaista, hemmottelevaa. Itku pääsi tuosta printteristä, vaikka se olikin hieno ja mies tarkoitti vilpittömästi hyvää. Mieheni on muuten insinööri :)
Vieläkin joskus aina vitsailen kun jotain kotona printataan tyyliin "ai että printtaat sillä MUN printterillä" :)
Emme juuri koskaan osta toisillemme lahjoja, ja toiset saamani ovat olleet onnistuneempia kuin toiset. Ikävää tietysti saada just sellainen, jota olet ilmoittanut vähiten kaipaavasi. Mites seuraava vinkkilista:
-osta epäonnistuneilla lahjakorteilla lapsille käyttövaatteita tai vaikka tarvittavat synttärilahjat tuttavien lapsille
-käy vaihtamassa huono kirja parempaan
-esitä selkeä ja helppo lahjatoive (esim kotiin tulleesta kuvastosta näytät mitä haluat ja sanot vielä kaupan nimenkin ääneen)
-osta yhteisillä rahoilla itsellesi mieleinen lahja. Se on ikään kuin mieheltäsi, vaikkei hän sitä tiedäkään :) Jo hankitun lahjan käytät sitten vastaavasti yhteiseen hyvään, eli lapsille vaatteita tai huono lahjakirja lahjaksi seuraavalle
-yritä olla välittämättä. Miehet on.
junttimiehelle lahja, jota se todella inhoaa. Jokin todella ruma vaatekappale voisi olla hyvä, pukekaa se sille aina päälle kun on lähdössä johonkin. jos vastustelee, niin loukkaantukaa. Mieheltä saatua lahjaa voisi myös kierrättää, viekää vaikka se vastenmielinen lahja anopille, taikka antakaa miehen antama lahja sille takaisin seuraavana vuonna, aivan sama minkälainen lahja on, senhän pitäisi periaatteessa olla miehellekin mieluinen lahja kun kerran on itse sen valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mun täytyy kirjoittaa miehelle toivelista :) Kuulostaa vähän lasten touhulta, mutta niin se vaan on. Jos en kirjoita listaa, niin mies ostaa tuskissaan jotain vaan.
Eli kirjoitan ylös noin 5 toivetta, joista mies sitten toteuttaa jonkun/jotkut.
Mutta pakko kyllä kehua, että mies on joskus pistänyt ihan yllätten paljon omaa mielikuvitustaan peliin ja ostanut mulle mm. timanttisormuksen, juuri sellaisen mitä olin monesti ihaillut mainoksissa, mutta en kertaakaan ollut ääneen siitä puhunut.
Mun mies harrasti tuota myös pitkään, mutta jostain ihmeen syystä se on nyt muuttunut? En sanonut sille mitään, koska mulla on sellainen asenne, ettei "lahjahevosen suuhun katsota", vaan tärkeintä on muistaminen, mutta kyllä mua kertakaikkiaan usein vitutti kun mies toi niin merkityksettömiä lahjoja. Osti just dekkareita, joista en piittaa lainkaan ja ollaan kun kirjamieltymyksistämme miehen kanssa puhuttu! Samoin toi marketista jotain sellaisia vessaraikasteen tuoksuisia hajuvesiä ja kaikista lahjoista ylipäänsä löyhkäsi, ettei saajaa oltu ajateltu hetkeäkään vaan oli vain ostettu jotain mikä ekana tarttui käteen Citymarketin käytävällä...
Mutt nyt muutaman kerran mies on jostain syystä petrannut. Synttärinä antoi rannekorun, jossa oli kaiverrus ja jouluna sormuksen pikkusormeen (olin joskus kesällä puhunut siitä, että olisi kiva sellainen siro yhdellä timantilla varustettu) ja edellisenä synttärinä sain lahjakortin hierontaan ja yrttikylpyyn sekä lempikirjailijani kirjan (jonka olin tosin lukenut, mutta kiittelin vuolaasti!). En yhtään tiedä mistä muutos on johtunut, mutta hyvä näin. Ehkä sinunkin miehesi? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon listan tein viimevuonna, miehen pyynnöstä. Noh, eipä tullu listalta lahjoja viimevuonna, eikä näköjään nytkään. Mun mielestä siinä oli tosi helppoja täkyjä, esim. laadukkaat värikynät, maalit, paperi, siveltimet jne. En raski itse ostaa esim. 16e sivellintä, mutta joululahjana olisi huippu.
Olen vihjannut myös erikoisista kakkuvuoista jne. Tuollaiset lahjat osoittaisivat minusta että niissä on jotenkin otettu huomioon minun kiinnostuksenkohteeni ja persoonani. Sehän noissa lahjoissa ärsyttää, kun eivät mitenkään osoita ne ne olisi ostettu minua ajatellen. Voihan tosiaan olla, kuten joku mainitsi, että jos jotain asiaa haukun, miehelle jää mieleen vain itse asia, ei mielipiteeni siitä...
Huoh, kai se niin on että miehet vain on. Vosi ehköä ne lahjakortit tosiaan kierrättää anopille synttärilahjaksi, josko mies sitten tajuaisi!?
No ei oikeasti, tilanne on vaikea lähinnä siksi että mies on oikeasti tosi ihana ja stressaa mahdottomasti näistä lahjahommista. Silti mennee aina ihan mettään. Sen sydän varmaan murtuisi jos menisin kitisemään...
Tuon listan tein viimevuonna, miehen pyynnöstä. Noh, eipä tullu listalta lahjoja viimevuonna, eikä näköjään nytkään. Mun mielestä siinä oli tosi helppoja täkyjä, esim. laadukkaat värikynät, maalit, paperi, siveltimet jne. En raski itse ostaa esim. 16e sivellintä, mutta joululahjana olisi huippu.
Olen vihjannut myös erikoisista kakkuvuoista jne. Tuollaiset lahjat osoittaisivat minusta että niissä on jotenkin otettu huomioon minun kiinnostuksenkohteeni ja persoonani. Sehän noissa lahjoissa ärsyttää, kun eivät mitenkään osoita ne ne olisi ostettu minua ajatellen. Voihan tosiaan olla, kuten joku mainitsi, että jos jotain asiaa haukun, miehelle jää mieleen vain itse asia, ei mielipiteeni siitä...
Huoh, kai se niin on että miehet vain on. Vosi ehköä ne lahjakortit tosiaan kierrättää anopille synttärilahjaksi, josko mies sitten tajuaisi!?
No ei oikeasti, tilanne on vaikea lähinnä siksi että mies on oikeasti tosi ihana ja stressaa mahdottomasti näistä lahjahommista. Silti mennee aina ihan mettään. Sen sydän varmaan murtuisi jos menisin kitisemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä ilahtunutta yllättyneisyyttä :)
ap
Mun mies harrasti tuota myös pitkään, mutta jostain ihmeen syystä se on nyt muuttunut? En sanonut sille mitään, koska mulla on sellainen asenne, ettei "lahjahevosen suuhun katsota", vaan tärkeintä on muistaminen, mutta kyllä mua kertakaikkiaan usein vitutti kun mies toi niin merkityksettömiä lahjoja. Osti just dekkareita, joista en piittaa lainkaan ja ollaan kun kirjamieltymyksistämme miehen kanssa puhuttu! Samoin toi marketista jotain sellaisia vessaraikasteen tuoksuisia hajuvesiä ja kaikista lahjoista ylipäänsä löyhkäsi, ettei saajaa oltu ajateltu hetkeäkään vaan oli vain ostettu jotain mikä ekana tarttui käteen Citymarketin käytävällä...
Mutt nyt muutaman kerran mies on jostain syystä petrannut. Synttärinä antoi rannekorun, jossa oli kaiverrus ja jouluna sormuksen pikkusormeen (olin joskus kesällä puhunut siitä, että olisi kiva sellainen siro yhdellä timantilla varustettu) ja edellisenä synttärinä sain lahjakortin hierontaan ja yrttikylpyyn sekä lempikirjailijani kirjan (jonka olin tosin lukenut, mutta kiittelin vuolaasti!). En yhtään tiedä mistä muutos on johtunut, mutta hyvä näin. Ehkä sinunkin miehesi? ;)
on tuttua huttua...saas nähdä onko se se kolmas lahja, jonka sanoi ostavansa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on kans maailman huonoin lahjojen ostaja! Ei osaa ottaa mitään juttuja korvan taakse, kun puhun. Siksi olenkin jo vuosia kirjoittanut miehelle listan toiveistani. Lisäksi pyydän jotain listan ulkopuolelta, ehkä pitäisi siitäkin luopua kun anti olut aika huonoa. Viime vuonna sain korun jonka sitten vaihdoin toiseen.
Itse kysyn myös miehen toiveita mutta aika heikosti osaa mitään sanoa. Viime vuonna lähetti listansa säköpostilla jota en koskaan saanut, mutta lopputulos oli, että olin ostaunut kaikki mitä listassa oli ollut! Mies sitten ihmeissään et miten on mahdollista... No mä pidän korvani auki koko vuoden ja varsinkin syksyisin!
oikeasti yrittää noissa lahjajutuissaan, joten en jaksa pahoittaa toisen mieltä. Olen ehkä tosikko, mutta ostan itse tarvitsemani asiat ja lahjoiksi käy hyvin joku pieni muistaminen. Tosikko olen kyllä siinäkin, että harmittaa rahanmeno johonkin ihan turhaan.
Olen saanut toivomani arvokorvikset kun näytin miehelle ikkunasta millaiset ne pitää olla ja sanoin että voit ostaa ne sitten kun tarvitset oikein hyvän lahjan, vaikka 30-vuotishääpäivänä. Mies osti ne huomenlahjaksi.
T. vinkkilistan laatija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huoneilman raikastajana. Kyllä niillä saa koiran hajun peitettyä, kun sitä suihkuttelee ilmaan ja huonekaluihin.
jossa lukee: "My wife keeps saying that I never listen to her.. or something like that"
;)
ajatus tärkein.