Taas mennään alamäkeä

Olo oli jo pirteämpi ja energisempi mutta sitten iski sikainfluenssa pahana ja nyt kiireet musertavat minut alleen.



Minulla on diagnosoitu vakava masennus ja tälläkin hetkellä tunnen ja kuulen jokaisen sydämen lyöntini eli masennus puukkaa taas fyysisesti päälle.



Olen ollut ärtynyt, väsynyt ja alakuloinen. Asioiden hoitaminen ja tekeminen ovat vaatineet suuren ponnistuksen.



Olen sairaslomalla (en masennuksen vaan tapaturma takia), ollut jo 6 kk, ja jotenkin ihmisillä on se käsitys, että kun olen sairaslomalla, minulla on aikaa tehdä yhtä ja toista. Kun sanon ei, niin sitten suututaan ja nakellaan niskoja.



En haluaisi loukata ketään mutta kun en jaksa. Mieheni on taas todella huolissaan jaksamisestani ja yrittää koko ajan sanoa, että lepää ja ota rauhallisesti. Hän soittaakin töistä aina välillä ja pyytää, että lepäisin.



Minulla on lääkitys mutta terapeuttini joutui leikkaukseen ja on ollut nyt kuukauden pois ja on vielä 2 kuukautta pois. Hän antoi kolleegansa numeron mutta minusta tuntuu etten halua mennä toisen luo. En jaksa käydä taas kaikkea alusta alkaen läpi.



Ärsyttää kun välillä kuulee, että masennus on muotia ja laiskuutta; antaisin mitä vain, jotta elämänlaatuni paranisi; se vaikuttaisi monen muunkin elämään positiivisesti.