Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako valitettavan tutulta raskautetut?
15.12.2009 |
Olen rv. 14 ja mulla on lapset 4 ja 5v. Musta on näköjään tullut huutava äiti, mitä en normaalisti ole juurikaan ollut. Molemmilla lapsilla, varsinkin nuoremmalla, kamala uhma, joka asiassa hanttiin ja hirvee duuni et saa lapsen puettua (nii-i, osaa tietysti jo pukea muttei viitsi nykyään) ja aamut meillä kamalia ja sitten minä huudan naama punaisena ja välillä itkenkin.
Onko tämä normaalia raskaana olevan käytöstä vai mistä toi raivopää on tänne ilmestynyt? Oikeesti masentaa tällanen oma käytös..
Kommentit (6)
Jos sulla menee hermot kovin ja kohdistat sen lapsiin niin hae saikkua!
Lääkäri oli todella ilonen että tajusin itse rajat ja toimin.
Älä ole kamala lapsille.
Ei saikkua saa lastenhoidosta. Itse olen raskaana myös ja 2-vuotiaan esikoisen kanssa kotona. Hermot menee lähes joka päivä, mutta saikkua ei tästä hommasta ole luvassa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on oikeastaan aika huojentavaa kuulla että en ole tän asian janssa yksin .
Itse olen kahden lapsen 9v ja 4v yksinhuoltaja , jonka lisäksi odotan kaksosia rv 30 .
Sairastuin masennukseen reilu vuosi sitten . Lääkkeet auttoikin ja lopetin ne hetki ennen kuin tulin raskaaksi .
Nyt huomaan että masennus on tullut takaisin isolla kädellä .
Jos en makaa sängyssä ja nuku , niin olen pystyssä ja joko itken tai tappelen lasten kanssa .
Eilinen kyllä herätti niin kunnolla että soitan ihan kohta tonne neuvolaan .
Vanhin tyttäreni alkoi myös itkemään ja sanoi ettei halua että minä itken koko aikaa .
Kamalaa kuulla että on omalleen aiheuttanut niin kamalaa mielipahaa , vaikka lapset onkin ainoa syy jaksaa edes jotenkin eteenpäin .
Suosittelen että keskustelet aiheesta neuvolassa , jos sinullakin olisi masennus ?
komppaan kakkosta, hae saikkua. Niin kai minunkin pitäisi.. ketuttaa vaan että on itse niin tyhmä ettei tule haettua, työilmapiiri on jo muutoin ihan persiistä ja luulen että saikun hakeminen vaan pahentaisi asioita. Itse olen yli puolenvälin ja tänäänkin kollega päätti että tekee ne kevyet "toimistotyöt", minä taas sen fyysisen duunin puolen. Ei sillä, ettenkö olisi työnkuvaani kaiken kaikkiaan pääosin kykeneväinen, mutta mun mielestä silti minä olisin etuoikeutettu siihen kevyempään puoleen, mutta toisen mielestä en -ei ole eka aamu tää tällä saralla. Eritoten ihmetyttää kun ei hänkään sentään lapseton ole!
-meillä muuten ap:n kanssa ihan samanikäinen lapsitrio kohta!
olen taistellut tunnin lapsen kans et saisin puettua hänet ulos. Siinä vaiheessa tulee esille se huutaja ja uhkailija. Muuten voin mainiosti, nyt tuntuu vaan ettei jaksais tota hanttiin panemista vaikka lasten työtähän sekin on. Sairaslomaa ei voi saada, kun on kotiäiti. Levätä saan kuitenkin ihan hyvästi että en voi valittaa. Mun on vaan otettava itseäni niskasta kiinni, nyt saa loppua se huutaminen ja itku. Kamala sanoa mut hiukan lohduttaa kun maailman kiltein ja rauhallinen mieheni on myös välillä ihan hermot kireellä rakkaiden riiviöidemme kans. Eli en ihan pienestä ole hermostunut. Mutta ei kai aikuisen huonoa käytöstä voi millään perustella. Välillä vaan kaipaa sitä tsemppiä.
Hei kiva kuulla et teille on tulossa (anteeksi en muista nyt numeroasi) samanikäinen lapsitrio.Onnea odotukseen! Millä mielin?
Mutta ap. Totta mooses pinna on tiukalla, kun itse on väsynyt (mikä on alkuraskaudessa toooooodella yleistä) ja kenties jopa pahoinvoiva.
Mutta älä silti anna itsellesi LUPAA käyttäytyä miten sattuu! Aika moni sanoo itselleen, että hormonien takia saa olla vittumainen raivopää ja mässätä kaksin käsin kaikkea, mutta oikeasti kyllä aikuisella ihmisellä VOI se pää ja itsehillintä toimia JOPA raskaana ;-)
Koeta saada sen sijaan ongelmatilanteet ratkaistua. Aamut ovat tosiaan rassaavia, mutta mieti, miten ne saisi sujuvammaksi. Siitä ongelmanratkaisusta on iloa pidemmän päällekin...
Eli:
- etsi lasten vaatteet jo illalla pinoihin valmiiksi. Jos lapsesi ovat kovia ronkeloimaan asujensa kanssa, anna heidän valita illalla - mutta aamulla on sitten puettava ne, mitkä on illalla valittu. Muuten viet muksut tarvittaessa vaikka yöppäreissä tarhaan! Viimeistään tarhan eteisessä ne vaatteet sujahtavat vauhdilla ylle. Juu, sitäkin on tehty ;-), eikä tarvinnut tehdä toiste, oli se lapsista sen verran nolo juttu.
- herää varttia aikaisemmin. Jaksamisesi kannalta vartin lisäunista ei ole isommin apua, mutta vartti lisää peliaikaa rauhoittaa aamujanne kummasti.
- Anna lasten katsoa Pikku2:sta, kun puet heidät. Pullikointi vähenee kummasti.
- Voit kokeilla myös lahjontaa. Jos lapset oma-aloitteisesti pukevat ulkovaatteet ylleen (pane ne heille eteiseen läjiin), saavat tarran kymmenen kohdan taulukkoon. Kun 10 tarraa on koossa, teette yhdessä jotain kivaa. Lahjonta on tehokasta!
PS: totta kai raivokohtaukset ovat myös minulle tuttuja, mutta KOETA silti vähentää niitä. Ei niistä ole edes isommin hyötyä, sillä ne kokevat nopeasti inflaation tehokeinona.
Jos sulla menee hermot kovin ja kohdistat sen lapsiin niin hae saikkua!
Lääkäri oli todella ilonen että tajusin itse rajat ja toimin.
Älä ole kamala lapsille.