Mistä pirusta sen tietää, että lähteekö mopo käsistä vai ei

Siis hirveetä painia mielenterveyden kanssa. Tuntuu, että olo ei palaa koskaan takaisin normaaliksi tai terveeksi.



Kun on kerran takaraivoonsa saanut kaiken "pettymyksen äidin" ja "isoisän", niin ei se piru vaan meinaa karata. On tuo tunne ja sen etiäinen jatkuvasti kummittelemassa jossain takaraivon sopukoissa.



Menispä vuosi tai kaksi.... ja jäisi pelot unholaan. Mutta auttaako aikakaan, kun on saanut vamman tunteisiinsa ?



Miten siitä pääsee eroon ???



Sitä luulee, että elämä on OK, sitä luulee haluavansa kaikkea hyvää ja sitä haluaa tehdä asiat oikein ja sitä haluaa panostaa elämään, mutta miksi sortuminen ja kaiken murtuminen on pelottavan lähellä.



Miten pääsee lopullisesti eroon tuntemuksista, jotka pelottavat ja joihin ei osa ottaa kosketusta.



Mikä avuksi ?