Toimintamalli joka ahdistaa
Minulla on sukulainen, jonka toiminta ahdistaa. Hänen kanssaan käy aina niin, että ensin homma pysyy aisoissa, sitten se menee yli.
Jos hän on mukana järjestötoiminnassa, hän raataa yötä päivää ja uhrautuu hampaat irvessä. Pyrkii suunnattomiin ponnistuksiin ja saakin paljon aikaan, mutta toisaalta kaikki muut joutuu lopulta seisomaan tumput suorassa, eikä kukaan jaksa tehdä hänen kanssaan mitään. Hän katkeroituu, kun "kukaan ei arvosta".
Sekaantuu muiden ihmisten elämään hirmuisella vimmalla, meillä eniten lasten kasvatukseen. Tunkee, tunkee ja tunkee, lopulta loukkaantuu, kun perheeni ei pyöri niin kuin hän haluaisi. Tietää lasten terveydenhuollon neuvolaa ja lääkäriä paremmin, neuvoo vaikkei pyydetä ja suuttuu kun ei totella.
Kilpailee koko ajan. Ulkonäössä jne. Ja jos joku on jossain etevämpi, muistaa aina muistuttaa, että hän ei ainakaan samaan pyrikään, koska pitää asiaa pinnallisena jne.
Kun yritän vähentää tekemisissä oloa, kiertää haukkumassa takanapäin.
EN JAKSA!
Kommentit (2)
Olen yrittänyt säädellä sitä jne. mutta ei se auta. Tuntuu että jyrää päälle, vaikka itse olisin miten päin.
Ja tuo että sekaantuu lasten asioihin on aivan käsittämätöntä, koska hänellä ei ole lapsia. Ei ole lapsiin liittyvää koulutusta, eikä koskaan ole hoitanut työkseen lapsia. Miten voi edes kuvitella, että olisi siinä niin musertavan ylivoimaisen pätevä? Jaksaa opastaa suvun äitejä loputtomiin. Minua kaikkein eniten, vaikka meillä on ihan terveet ja tavalliset lapset.
Ap
että lahjoista tulee taas meteli. Haluaa pakata kauneimmin, antaa parhaimmat ja kyttää mitä muut antavat. Ja vatvoo loputtomiin, miten kukakin kiitti ja millä ilmeellä. Ja ruotii muiden lahjat ja lahjatta jättämiset.