Lasten liian varhainen itsenäisyys Suomessa - mitä sillä tarkoitetaan?

jos viisvuotias tulee päiväkotiin että päivää, tulin kotoa hakemaan siskoa kun porukat on baarissa. Miksei se viisvuotias ole myös tarhassa?

Enosi kertoi kaupunkilegendaa tai sitten on käsittänyt jotain väärin.

Esimerkkinä nykypäivästä. naapurissa vanhemmat soittivat baarista 5 vuotiaalle "Oletko hakenut jo siskon tarhasta". Myönteinen vastaus tuli ja ruokakin oli kuulemma laitettu.

En tiedä kyllä missä tarhassa luovutetaan lapsi toisen pienen huomaan, mutta näin kertoi baarimikko enoni.

. Myös vanhemman "terapeutiksi" joutuminen eli kuuntelijana olo lisää lasten ja nuorten pahoinvointia ja liian varhain aikuistumista.

amen.

Mutta miten olisi mahdollista olla kotona odottamassa alakoululaista kotiin?

Siis olisihan se kivaa, mutta tarkoittaisi käytännössä työelämästä poisjättäytymistä monilta aloilta kokonaan. Osa-aikatyö kun ei käytännössä ole mahdollista kuin rajatuissa ammateissa. Ja taloudellisesti olisi myös mahdotonta, koska isompien lasten kanssa kotona olemiseen ei saa mitään rahaa.

Siispä kaikki ajamaan Suomeen osa-aikaisia työmarkkinoita!

murrosikäisille ei aseteta enää rajoja, 15-vuotias saa roikkua kaupungilla ja kokeilla alkoholia jne.



Ja toisaalta sitä, että toisen apua ei saa tarvita ja ottaa vastaan. Tälläkin palstalla kauhistellaan, jos vanhemmat haluavat tukea taloudellisesti aikuisia lapsiaan. Tämä terve ja normaali toiminta on muka jotenkin säälittävää. Apua saa tarvita ja ottaa vastaan. Vahvempi on se, joka myöntää heikkoutensa, kuin se, joka aina pärjää yksin.

kiitos suomen systeemin, eurooppalaisittain erittäin korkea verotus ja säälittävän huono ostovoima ajaa suomaisperheet tilanteeseen jossa lapset pakosta jää itsensä armoille ihan pieninä koululaisina viimestään.

monessa muussa maassa verotus suosii perheitä niin että toinen voi hyvinkin jäädä kotiin lasten kanssa kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja ja edes kouluikäisten kotiäitejä ei katsota kieroon.

myös osa-aikainen työ toisella vanhemmalla on todellakin suosittua ja yleistä.

ja toisaaalta koulupäivät ja niiden jälkeiset iltapäiväkerhot on usein järjestetty juuri niin että pienten lasten ei todellakaan tarvitse kulkea yksin tyhjään kotiin. eikä se edes ole sallittua.

ja mitä tulee siihen että koulu aloitetaan nuorempana usein täällä, 3-4v., niin se nyt vaan menee koulu nimellä mutta on kyllä hyvin päiväkotimaista nuorimmilla.

terkuin se aiemmin jo vastannut ulkosuomalainen

amen.

Mutta miten olisi mahdollista olla kotona odottamassa alakoululaista kotiin?

Siis olisihan se kivaa, mutta tarkoittaisi käytännössä työelämästä poisjättäytymistä monilta aloilta kokonaan. Osa-aikatyö kun ei käytännössä ole mahdollista kuin rajatuissa ammateissa. Ja taloudellisesti olisi myös mahdotonta, koska isompien lasten kanssa kotona olemiseen ei saa mitään rahaa.

Siispä kaikki ajamaan Suomeen osa-aikaisia työmarkkinoita!

7-8-vuotiaiden lasten vanhempien on mahdollista saada osittaista hoitovapaata. Tietääkseni. Itse ajattelin hyödyntää sitä, kun lapsi lähtee ekalle syksyllä.

mutta ei kaikki vanhemmat ole "löyhiä"



mun teinit 17, 15 ja 14. ovat totaalisen järkyttyneitä, kun heidän kaverit juoksee kylillä pitkälle yli puolenyön. Meillä on kaikilla myös teineillä tiukat kotiintuloaja kaikilla, arkena ollaa kotona klo 21 mikäli muusta ei olle sovittu. viikonloppuina klo22.



teinejen kavereilta olen saanut vain positiivista palauteeta siitä että meillä on pelisäännöt. Ite olen aikoinan saanut "vanhanaikaisen" kasvatusken missä oli tiukat rajat ja rakkautta paljon. Meillä ei käytetä alkoholia eikä polteta. aina ovat tulleet kotiin kun on sovittu jne.



yksi lasteni kavereista onkin sanonut, että tahtois muuttaa meille, kun meillä on aina aikuinen paikalla ja säännöt sekä aikataulut.. valitettavasti lapset sekä nuoret tarvitsee ohjausta, vaikka ne muuta välillä sanookin.

Pitää olla yksilö ja suomessa se tarkoittaa samalla yksinäisyyttä.



Suomen työmarkkinoilla ollaan yleensä joko täyspäiväisesti tai ei sitten ollenkaan - se on työnantajan etu useilla aloilla. Toisekseen, ihmisten materiaalinen ja taloudellinen vaatimustaso on sitä luokkaa, ettei enää yhden ihmisen + osa-aikaisen palkalla ole mahdollista täyttää.



Ikävä kyllä myös hyvä syy (se että vanhempien täytyy käydä töissä) ei vähennä lasten yksinäisyyttä tyhjässä kodissa koulupäivän jälkeen. 10 tuntia viikossa yksin altistaa lapset jo tutkimusten mukaan masennukselle.

Suomessa pitäisi järjestää koululaistenkin iltapäivähoito kaikille sitä tarvitseville.

välillä miettinyt sitä, että kuinka ihmiset luulevat teinejä jo lähes aikuisiksi. Lapsiahan ne ovat, ainakin henkiseltä kehitykseltä. Muistan itsekin kuinka olevinaan olin jo 13-vuotiaana tosi fiksu ja 17-vuotiaana jo täysin aikuinen, mutta jälkikäteen ajatellen ajatusmaailma oli ihan erilainen kuin nyt aikuisena ja ymmärrystä ei riittänyt moniin asioihin.



Toinen asia mitä en kertakaikkiaan ymmärrä on se, että miksi jo vauva pitää "itsenäistää"? Ei se ymmärrä aikuisia. On vaan kauhuissaan, kun äitiä/isää ei näy tai kun kukaan ei välitä, vaikka sillä on hätä. :(



Ehkä se on vaan jotain empatian puutetta. Siis että jotkut aikuiset eivät ymmärrä, että lapset ovat erilaisia kuin aikuiset ja niillä on erilaiset tarpeet. Mummoni ei esim. tajua ollenkaan uhmaikää, vaan ihmettelee, kuinka lapsi käyttäytyy niin oudosti (kiukuttelee).



Ja sitten siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa oireilemaan esim. psyykkisesti, niin kauhistellaan (tietenkin vielä lapsen kuullen), että mikä siinä kakarassa oikeen on vialla, kun se vaatii ja vinkuu koko ajan jotain ja nyt se on vielä tullut hulluksikin... :(

mättää kun nuoret voi henkisesti pahoin maailman parhaimmassa lintukodossa, loistavassa koululaitoksessa ja varsinaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa...



kaikkihan on tehty mahdollisimman täydellisesti lasten kasvatuksessa....

Hesarin netissä oli pari kuukautta sitten keskustelu, jossa joku kirjoitti, että kanatkin ovat hänestä yksilöitä.



Asun Saksassa, ja olen huomannut, että yhteisöllisyyttä on enemmän; perheet tekevät asioita yhdessä, käydään paljon kävelyillä, ulkona syömässä yms yhdessä. Lisäksi osa-aikainen työ on todella yleistä (usein äiti). Vanhemmat osallistuvat lasten kouluasioihin enemmän.



Suomessa turvallinen lähiympärisatö mahdollistaa tuon pienten lasten yksin ulkoiulun, joka varmasti jossain määrin onkin hieno asia (kotipiha tai vastaava).



Mutta ihmettelin kyllä ääneen, kun kaverini kehui, että 1.5 vuotias oli hänestä tarhassa nyt niin kovasti itsenäistynyt! Hienoa, että oppivat uusia taitoja, mutta mikään tavoite musta ei taaperon itsenäistyminen voi olla.