Sairasta pitää lapsi kotiopetuksessa!
Eivätkö nuo vanhemmat tajua, että koulussa saadaan suurin osa lapsuusajan muistoista, kavereista, minuudesta. Teeveessä psykologit ja perheen äiti puhuu täyttä p*skaa. Nämä asiat ovat kyllä maalaisjärjellä ajateltavissa.
Kauhea kohtalo lapselle.
Kommentit (25)
jotka jaksavat kotikouluttaa
ja ne ovat niitä jotka pelkäävät että koulussa lapsi saa huonoja vaikutteita
vahaan hienostoperheissä lapsia opetettiin kotona.
Mä olisin oikein mielelläni ollut kotikoulussa. En viihtynyt koulussa tippaakaan, olin hyvä oppimaan ja älykäs, mutta koulussa vietin päivät "omassa maailmassani". En tehnyt koulun eteen mitään, koska vihasin sitä niin paljon. Vasta iltalukiossa aloin viihtyä ja se johtui siitä että siellä oli niin vapaata.
Jos jotain voisin elämässäni vaihtaa, se olisi koulun vaihtaminen kotikouluun. En keksi mitään hyvää omasta kouluajastani, ei ole yhtään kivaa muistoa. Opet olivat mielestäni typeryksiä ja koko systeemi läpimätä. Kaverit olivat ainoa positiivinen asia, mutta heidän kanssa pystyisi olemaan muutenkin.
Niille 7-8 keskiarvon oppilaille. Massalle.
Heikommat ja paremmat oppilaat oppisivat paremmin yksilöllisessä kotiopetuksessa.
Olin itse myös hyvä koulussa. Vihasin sitä, kun tunneilla mentiin niin hitaasti eteenpäin. Olisi ollut ihanaa olla kotikoulussa tai joidenkin lahjakkaiden lasten luokalla, jossa olisi ollut vertaistensa seurassa. Olisi ehtinyt oppia niin paljon enemmän niin paljon luovemmilla tavoilla!
Omat parhaat kaverini eivät edes käyneet samaa koulua kuin minä (paitsi sitten lukiokaverit asia erikseen, mutta olinkin eliittilukiossa, jonne alle 9,4 keskiarvolla ei ollut asiaa). Kaverit ja sosiaaliset kontaktit sain harrastuksista ja vapaa-ajalla.
Ja arvokkaita muistoja ne ovat yhdessä oman vanhemman ja perheen kanssa oppimiskokemuksista saadut muistotkin.
Niille 7-8 keskiarvon oppilaille. Massalle. Heikommat ja paremmat oppilaat oppisivat paremmin yksilöllisessä kotiopetuksessa. Olin itse myös hyvä koulussa. Vihasin sitä, kun tunneilla mentiin niin hitaasti eteenpäin. Olisi ollut ihanaa olla kotikoulussa tai joidenkin lahjakkaiden lasten luokalla, jossa olisi ollut vertaistensa seurassa. Olisi ehtinyt oppia niin paljon enemmän niin paljon luovemmilla tavoilla! Omat parhaat kaverini eivät edes käyneet samaa koulua kuin minä (paitsi sitten lukiokaverit asia erikseen, mutta olinkin eliittilukiossa, jonne alle 9,4 keskiarvolla ei ollut asiaa). Kaverit ja sosiaaliset kontaktit sain harrastuksista ja vapaa-ajalla. Ja arvokkaita muistoja ne ovat yhdessä oman vanhemman ja perheen kanssa oppimiskokemuksista saadut muistotkin.
Jos olisi kykyä sekä jaksamista tekisin niin. Soisin kotikoulujen lisääntyvän. Minusta koulut kasvattavat massaa ja tappavat erilaisuuden.Minulla lapset 17v ja 7v.
Jos olisi kykyä sekä jaksamista tekisin niin. Soisin kotikoulujen lisääntyvän. Minusta koulut kasvattavat massaa ja tappavat erilaisuuden.Minulla lapset 17v ja 7v.
Usein kyseessä on ollut lapsi tai nuori, jolle perinteinen koulunkäynti on syystä tai toisesta sopinut huonosti. On esim. vuosia koulukiusattu, vaikka asian eteen on ponnisteltu sekä kotona tai koulussa tai oppilas on voinut olla ensin pitkään poissa koulusta (siis tyyliin puolet lukuvuodesta) sairauden tai mielenterveysongelman vuoksi. Näissä tapauksissa kotiopetus on ollut kaikkien osapuolten kannalta oikein hyvä ratkaisu.
minua huolestuttaa vuorovaikutuksen puute. Oppiminen perustuu vuorovaikutukseen ja jos vuorovaituksessa ollaan vain yhden ihmisen kanssa (opettajan). Oli tämä opettaja mikä nero tahansa, niin hänellä on kuitenkin yksi, se oma näkökulma asioihin. Ajattelun erilaisuu jää puuttumaan.
Lisäksi sosiaaliset taidot ja ryhmätyötaidot jäävät puuttumaan. Peruskoulussa nämä opitaan ainakin viidakon lakien kautta...Kotikoulussa ei edes silloinkaan.
Niin, ja ohjatussa ryhmässä oppii erilaisia taitoja kuin sosiaalisissa suhteissa kavereiden kanssa.
t. aikuiskasvatustieteilijä - lapsissta en siis niin tiedä, mutta oppimisesta tiedän sitäkine nemmän
Jos haluavat lapsen todella oppivan jotain, kotikoulu kannattaa. Muistan hyvin miten turhautunut olin koulussa siihen miten samat asiat opiskeltiin joka vuosi uudestaan, kielissä edettiin naurettavan hitaasti, koulu oli lähinnä lasten säilytyspaikka. Vähän kuin vankila, ja samanlainen ilmapiirikin siellä oli. Karkuun oli turha yrittää, ja pahimmat roistot hallitsivat karuja käytäviä. Kavereiden kanssa kärsittiin kakku yhdessä, ja ne yhteiset muistot ovat sellaisia hengissäselviämismuistoja. Mieluummin olisin varmaan opiskellut kotona.
Ehkä nykyään kouluissa on kuitenkin eri meininki kuin 80-luvulla.
Pidin koulusta ja sain tyydytettyä älylliset tarpeeni muilla keinoin, jos joskus tuntui, että kouussa mennään hitaasti eteenpäin.
Niille 7-8 keskiarvon oppilaille. Massalle.
Heikommat ja paremmat oppilaat oppisivat paremmin yksilöllisessä kotiopetuksessa.
Olin itse myös hyvä koulussa. Vihasin sitä, kun tunneilla mentiin niin hitaasti eteenpäin. Olisi ollut ihanaa olla kotikoulussa tai joidenkin lahjakkaiden lasten luokalla, jossa olisi ollut vertaistensa seurassa. Olisi ehtinyt oppia niin paljon enemmän niin paljon luovemmilla tavoilla!
Omat parhaat kaverini eivät edes käyneet samaa koulua kuin minä (paitsi sitten lukiokaverit asia erikseen, mutta olinkin eliittilukiossa, jonne alle 9,4 keskiarvolla ei ollut asiaa). Kaverit ja sosiaaliset kontaktit sain harrastuksista ja vapaa-ajalla.
Ja arvokkaita muistoja ne ovat yhdessä oman vanhemman ja perheen kanssa oppimiskokemuksista saadut muistotkin.
Minulla on ihan samat kokemukset kuin yhdellä kirjoittajista. Koulu on lähinnä lasten säilytys- ja yhteiskuntaan sopeuttamispaikka. Laitos, jonne lapset lykätään, jotta vanhemmat voisivat tehdä jotain "tärkeämpää" eli raadollisesti tienata rahaa omien lastensa hyvinvoinnin kustannuksella.
Erityisesti yläkoulu on ihan säilytyslaitos. Jos opettajat oikeasti haluaisivat lisää palkkaa, heidän kannattaisi mennä lakkoon. Veikkaan, että kun yläkouluikäiset pikkuvandaalit olisivat 2 viikkoa juosseet vapaana, niin siinä alettaisiin luvata opettajille mitä vaan, että menisivät takaisin kouluun kakaroita paimentamaan.
Olen yrittänyt perehtyä tuohon kotiopetukseen, jota paljon harrastetaan esim. Yhdysvalloissa ja Australiassa. Alan todella olla sen kannalla. len itse opettaja ja tiedän, että heikot ja lahjakkaat oppilaat kärsivät tavallisella luokalla.
Olisi hyvä, jos vanhemmat voisivat irrottautua töistään esim. puoleksi vuodeksi, kun lapset ovat peruskouluiässä ja koko perhe lähtisi pitkälle matkalle. Vanhemmat ja maailma opettaisivat lapsia. Perheet tutustuisivat kunnolla toisiinsa. Vanhemmat ehtisivät pysähtyä, pitää taukoa kiireisessä elämässään, huomata lapsensa persoonina.
Kaikkein eniten lapsi oppii matkustamalla ja tutustumalla uusiin ihmisiin ja kulttuureihin.
jota viljellään teinien keskuudessa esimerkiksi mainitsemissasi eliittilukioissa. Useimmat keskitason keskiarvon oppilaat kärsivät siitä ettei nykyinen koululaitos kykene riittävästi huomioimaan erilaisia temperamentteja sekä kehityksellisiä eroja. Oppilaille ei synny itsetunnon herkässä kehitysvaiheessa riittävää käsitystä omista kyvyistään ja lahjoistaan. Monista tulee suotta alisuoriutujia. Yritän omassa opetustyössäni huomioida ja kannustaa oppilaita yksilöllisesti mahdollisuuksien rajoissa mahdollisimman paljon.
Niille 7-8 keskiarvon oppilaille. Massalle. .
Ei ole sairasta. Kouluista saa huonoja muistoja esim kiusattu. Minä turvaan lapseni elämää kotiopetuksella,koska hän ei halua nähdä pentuja.
Lääkärikin voi todeta kotiopetuksen tarpeen esimerkiksi syövän ja sen hoidon vuoksi. Sairaalassakin käydään koulua voinnin mukaan, mutta kotiin paluun jälkeen oppilaan terveydentila voi edellyttää kotikoulua.
Minä olisin halunnut lapsena olla kotiopetuksessa sillä minua kiusattiin ja enkä saanut kavereita.
Siinä ei ole mitään sairasta jos lasta opetetaan kotona. Aika moni lapsi olisi tyytyväinen jos saisi olla kotiopetuksessa sillä monella lapsella on hirveä kohtalo joutua koulukiusatuksi ja saada sen takia mielenterveysongelmia kuten minulla kävi.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt perehtyä tuohon kotiopetukseen, jota paljon harrastetaan esim. Yhdysvalloissa ja Australiassa. Alan todella olla sen kannalla. len itse opettaja ja tiedän, että heikot ja lahjakkaat oppilaat kärsivät tavallisella luokalla.
Olisi hyvä, jos vanhemmat voisivat irrottautua töistään esim. puoleksi vuodeksi, kun lapset ovat peruskouluiässä ja koko perhe lähtisi pitkälle matkalle. Vanhemmat ja maailma opettaisivat lapsia. Perheet tutustuisivat kunnolla toisiinsa. Vanhemmat ehtisivät pysähtyä, pitää taukoa kiireisessä elämässään, huomata lapsensa persoonina.
Kaikkein eniten lapsi oppii matkustamalla ja tutustumalla uusiin ihmisiin ja kulttuureihin.
Ensimmäinen opettaja, joka tätä mieltä. Olen myös kirjoittanut tänne useasti, että lapset oppivat ulkomaanmatkalla enemmän 1-2 viikossa jo, mitä koulussa voidaan opettaa JA ne läksytkin tulevat hoidetuksi.
aikuiset riistävät lapsilta hyvin tärkeät lapsuusajan kokemukset.