miten päästä yli suhteesta
Kertoiskohan joku viisas mulle miten päästä yli tästä suhteesta? Oon jo tarpeeksi pitkään miettiny ja miettiny ja nyt musta alkaa tuntua et tämä asia vaikeuttaa mun ja lasten eloa. Noin 10 kk sitten mun ja mieheni suhde alkoi rakoilla. Siitä vähän myöhemmin sain selville et miehellä on jotain vispilän kauppaa yhen naisen kans. 2 päivää sen jälkeen meidän kuopus syntyi. Ei todellakaan ole ollut helppoa. Nyt ollaan asuttu samas talos 6kk ja mies aikoo muuttaa vuoden vaihtees omaan kämppään. Silti mietin et mitäpä jos se jäis. Ollaan puhuttu asiasta aika paljon mut mies valehtelee jatkuvasti. Hän on todella huono valehtelemaan. Olenkin sanonut että oma olo helpottuu kun puhuu totta. Nyt vihdoin se alkaa tunnustaa asioita jotka olen jo tavallaan tiennyt. Olen lasten kanssa 95% yksin joten eri asunnot on loppujen lopuksi aivan sama. Tunnen olevani vain todella yksinäinen. Sitä kaipaisi niiin kovasti syliä missä olla, halauksia, suukkoja ja seksiä. Pitäis aloittaa oma elämä uudestaan mutta kumpa joku kertois vain miten. Ei vain huvittais lähteä baareihin tms kännäämään. Tulipa nyt vähän tilitettyä, mutta kaikki on plussaa mitä saan sanotuksi tästä suhdekriisistä.
Minulla vähän samansuuntaisia ongelmia. Meillä uusperhe, johon kuuluu lapseni aikaisemmasta liitosta ja nykyisen kumppanin kanssa yhteinen puolivuotias. Miehen suhde alkoi pian raskaaksituloni jälkeen ja sitä jatkui yli vuoden; edelleen lapsen syntymän jälkeen. Raskausaikani oli siis juuri sieltä minne aurinko ei paista. Suhteen toinen osapuoli on minuua 10 vuotta nuorempi työkaveri, joka ei lopettanut suhdetta vaikka tiesi raskaudesta. Ihmettelen miten toinen nainen voi tehdä tuolla tavalla. Itse en pystyisi -tiedän kokemuksesta! olemme kulkeneet terapiassa ja perheneuvolassa asiaa puimassa, mutta mitään ratkaisua ei ole tullut. Olen anatanut valehtelemisen anteeksi jo monta kertaa, mutta luottamus on kyllä mennyt ja sen myötä on alkanut halveksimaan miestä mikä ei tietenkään paranna parisuhdetta. Suhde on tällä hetkellä ainakin naisen aloitteesta loppu, koska mies ei ollut hänellekään ollut täysin rehellinen. Olen yrittänyt jo kaikkeni ja pallo on nyt miehellä; ellei hän tee asialle mitään silloin tämä tarina päättyy. Enhän voi toista pakottaa "tykkäämään" minusta. Olen ollut yksinhuoltaja jo aikaisemmin ja tiedän että toimeen voi tulla ja elämä jatkuu, mutta siinä olet oikeassa että sitä aikuisten läheisyyttä ja seuraa jää kaipaamaan. Toivottavasti miehesi rehellisesti kertoo mikä siihen suhteeseen on ajanut ja pystytte asian korjaamaan, mutta ellei näin käy niin älä liian pitkään jää miettimään ettei tarvitse myöhemmin katua menetettyä aikaa. Kyllä sinä pärjäät ja meille on varmasti jotain parempaa elämällä tarjota. Oikein hyvää joulunaikaa ja onnea matkaan!