Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät tervehdi?
08.12.2009 |
Tyttömme käy kerhossa ja kerholaisten äitien joukossa on yksi äiti, joka on ilmeisen valikoiva seurastaan. Eli tervehtii vain joitakin, hyvinkin iloisesti, mutta esim. minua ei koskaan. Eikä kysymys ole siitä,että olisin sanonut/tehnyt jotain, josta hän olisi närkästynyt tms. sillä en oikeasti edes tunne koko ihmistä muuten kuin, että on tyttäreni kerhokaverin äiti. Itse tervehdin aina kaikkia kerholla liikkuvia vanhempia, mutta tämä yksi äiti on aina naama sitruunalla, eikä tosiaankaan koskaan tervehdi ja jos minä tervehdin häntä, niin vaivoin saa puristettua jotain. Minua nyt ei kiinnosta hänen tuttavuutensa, mutta mielestäni kuuluu hyviin tapoihin sanoa esim. huomenta. Kertokaahan te, jotka käyttäydytte samoin, että onko siihen joku logiikka, että joitakin ei viitsitä tervehtiä?
Kommentit (24)
Eilen naapurin mies tuli lenkillä vastaan, mutten tunnistanut sitä sinisessä takissa, kun olen tottunut sen näkemään keltaisessa. Tervehdin vasta, kun hän oli tervehtinyt ensin minua.
Tutussa paikassa tilanne on eri, mutta en mitenkään tarkoituksella jätä ketään tuttua tervehtimättä, en vain tajua/tunnista. Tervehdin kyllä takaisin, joten rohkeasti vaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja päiväkodeissa?
Meidän lapsen päiväkotiryhmässä on joillain näköjään sellainen periaate, että vain niitä tervehditään, jotka tunnetaan muutenkin. Muiden ryhmien lasten vanhempia en itsekään tervehdi, kun niitä on ainakin 100.
koska tässä asuu niin ääliötä porukkaa, ettei kiinnosta olla yhtään ylimääräisesti kontaktissa.
viikossa siinä kerhon pihalla. Tää mamma ei voi olla tunnistamatta, kun seisomme kaikki siinä ovella odottamassa lapsia.
ap
Meillä iso taloyhtiö, moniakaan naapureita en tunnista kasvoilta. Silti kuuluu mielestäni hyviin tapoihin tervehtiä rapussa tai pihalla törmätessä. Silti 90% tapauksissa minä saan tervehtiä ensin ja näistäkin monet mutisevat jotain partaansa ja oikeasti suuri osa ei edes sano mitään takaisin! Korpeaa tällainen tylyys. Ehkä eivät kaikki asu talossa, mutta mitä väliä. Ei ota paljon aikaa tai vaivaa se suun avaaminen, tai jos ihan liioitella haluaa niin jopa hymy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista ihmisiä usein monenkaan tapaamiskerran jälkeen. Tervehdin kyllä takaisin, jos mua tervehditään, mutta ikävä kyllä en tunnista puoliakaan niistä, jotka mua tervehtivät.
Meitä on 9 lapsen vanhemmat siinä odottelemassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluu kyllä hyviin tapoihin tervehtiä esim juuri kerhokavereiden vanhempia jne... myös niitä lapsia voi tervehtiä ja yleenskäkin lasten kavereita ja vanhempiaan.
itse voin sanoa huomenta/päivää, jopa tuntemattomille marketin ovella. se ei ole keltään pois. hymyilen ja tervehdin puolituttuja ja tuttuja ja jotka luulen tuntevani. joskus en huomaa, mut se on vahingossa.
noloa semmoinen kun ja jos ei muka huomaa jotain tuttua ja kääntää pään pois. tai sitten jos ei juri tervehdi sellaista ihmistä jonka joka päivä näkee ja lapset leikkii keskenään.
en halua suosia ketään erityisesti. tutut tietävät tämän mutta tuntemattomat saattavat loukkaantua kun en tervehdi. usein ns. tervehdykseni on silmiin katsominen. nostan ilmeettömät nuoret kalpeat kasvoni maasta ja katson hetken silmiin. kas siinä tervehdys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän näitä (tai olen tavannut) jotka ei tervehdi... jotenkin vajaa kuva jää heistä,. että ovat jotenkin rajoittuneita ja jonkin sortin mielenterveysongelma.. sosiaalisten tilanteiden pelko tms.
Ehkä hän on ujo ja ei saa sanaa suustaan. Tervehtii, mutta et kuule tervehdystä, koska sanoo sen liian hiljaa.
Voi oikeasti johtua siitä, että jännittää vieraita ihmisiä liikaa. Me ihmiset kun ollaan erinlaisia kaikkia. Ei välttämättä johdu sinusta ettei tervehdi, ihan turha tuosta itseensä ottaa ja närkästyä.
Ehkä hän haluaisi vastata reipaasti jokaiselle huomenta, mutta ei uskalla ja sanat jää kurkkuun.
Kirjoitit kuitenkin, että hän vastaa sinulle jotain, eikö se riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mikä mättää tällä äidillä. Tiedän, ettei se voi johtua mistään mitä olen sanonut tai tehnyt, sillä kuten sanoin, en tunne häntä, eikä hän minua. Luulisi nyt kuitenkin aikuisella olevan jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden taju, ettei voi aina katsoa ohi... Jotenkin hänen käytöksestää tulee sellainen olo, ettei ole ihan asiat kohdallaan.
ap
Viimeksi eilen lähtiessäni päiväkodista. Portilla tuli vastaan toisen ryhmän lapsen (hyvin koppava/"arvonsa tunteva") äiti, joka ei edes yrittänyt tervehtiä. Eikä edes yrittänyt laittaa porttia kiinni, vaan paineli nokka pystyssä pihalle. Ja, näemme aika usein.
Em. mamma on kai KTM koulutukseltaan, joten sillä koulutuksella ei ole mitään yhteyttä hyvään käytökseen, hyviin tapoihin, fiksuuteen jne.
Kummastelen myös sitä, että tervehditään vain tuttuja - junttia! Mistä niitä tuttuja tulee, jos ei jostain esim. tervehtimisestä aloita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annan nyt suoraan kysymykseen suoran vastauksen, olen juuri se bitch, joka ei tervehdi (ensin).
Lähinnä niiden vanhempia moikkaan joiden kanssa lapsemme on tekemisissä. Toki vastaan jos joku tervehtii. Tämä "jurous" on perusluonteessani, olen pohjimmiltani kait arka enkä ole kiinnostunut ihmisistä erityisesti. En pyri luomaan kontakteja. Joistain näkee heti etten ole kiinnostunut heistä pätkääkään....
en ole itsekään kiinnostunut kaikista ihmisistä joita tervehdin... mikä on niin vaikeaa tervehtimisessä? yksi sana, katse ja nyökkäys... ei vaadi paljoa. ymmärrän että on pään sisällä se ongelma.
Amerikassa asujiksi, taalla kun tervehditaan kaikkia iloisesti. Eika se tarkoita sita etta tassa nyt sydanystaviksi tuppaudutaan, on vaan kohtelias tapa.
en ole itsekään kiinnostunut kaikista ihmisistä joita tervehdin... mikä on niin vaikeaa tervehtimisessä? yksi sana, katse ja nyökkäys... ei vaadi paljoa. ymmärrän että on pään sisällä se ongelma.
Miksi teet tästä ongelman? Haluaisit siis palavasti tämän naisen tuttavapiiriin??! Ongelma se on sekin pyöritellä näitä juttuja päänsä sisällä... voi voi
annan nyt suoraan kysymykseen suoran vastauksen, olen juuri se bitch, joka ei tervehdi (ensin). Lähinnä niiden vanhempia moikkaan joiden kanssa lapsemme on tekemisissä. Toki vastaan jos joku tervehtii. Tämä "jurous" on perusluonteessani, olen pohjimmiltani kait arka enkä ole kiinnostunut ihmisistä erityisesti. En pyri luomaan kontakteja. Joistain näkee heti etten ole kiinnostunut heistä pätkääkään....
Mutta ilmeisesti tämä mainitsemani äiti on ylläolevan kaltainen. Tosin tämän kirjoittajalla on vähän käsitteet sekaisin. Jos on bitch, eikä sen vuoksi tervehdi, niin miten se jurous ja arkuus liittyy siihen? Mikä sä nyt näistä sitten oot? No, joka tapuksessa hämmästyttää KÄYTÖSTAPOJEN puute aikuisissa, oli sitten kuinka bitch, juro, arka tai ihmisvihamielinen. Tuollainen käytös antaa lähinnä moukan kuvan itsestänne ja siirtää saman käytösmallin lapsillennekin.
vain niitä jotka tunnetaan muutenkin tai joiden kanssa lapsi on tekemisissä. Täällä tuo olisi ihan normaalia. Tuli ihan mieleen että taidat ehkä puhua minusta, tai sitten kenestä tahansa muusta kerhomme ovella. Tervehditkö itse reippaasti ja selkeästi tätä mammaa? Ei kaikilla tosiaankaan ole tapana tervehtiä kaikkia naamatuttuja.
kerhon pihalla kuin vain niitä vanhempia, jotka tunnet? Vaikka näkisit heitä monta kertaa viikossa?