Mitä tehdä tällaisen ystävän suhteen?

Olemme olleet ystäviä todella kauan (yli 15-vuotta ainakin).

Minä sain lapset nuorena, kaksi vanhempaa alle 2-vuoden ikäerolla, nuorin on sitten useamman vuoden nuorempi.

Ystävä viiletti sinkkuna, kun minulla oli pienet lapset. Tapasimme silti suht. usein, kävimme viihteellä ym.

Melkein se olin silti aina minä, joka kävin hänen luonaan, joko lasten kanssa tai yksinäni.

Kaverilla oli aina joku syy, miksi ei päässyt käymään meillä (ei rahaa, ei aikaa, ei jaksa lähteä)... Ja ymmärrän toki, ettei aina viitsikään! Mutta kun hän ei hyväksynyt minulta selitystä, että en jaksa lähteä bussilla kahden pienen kanssa heille. Ei se kuulemma niin vaikeaa ole, sen kun vain astuu bussiin, ja rattaiden kanssa pääsee vielä ilmaiseksikin...



Nyt minun lapseni ovat isoja, nuorinkin jo 5-vuotias.

Kaverilla puolestaan on nyt kolme pientä lasta.

Nyt hän odottaa edelleen, että minä menen aina heille, koska hänellä on niiiiin rankkaa ja vaikeaa pienten lasten kanssa.

Kuitenkin sama ihminen vähätteli minulle lastenhoidon vaikeutta silloin, kun minun lapseni olivat pieniä.

Nyt saan kuulla jatkuvasti, miten helpolla pääsen, kun minulla on isot lapset.

En voi mitään sille, että välillä minua ärsyttää oikein toden teolla hänen asenteensa.

Miksi toisten elämäntilannetta pitää vähätellä, ja korostaa omansa "vaikeutta". Hän puhuu välillä alentuvasti minulle, ihan kuin en tietäisi millaista elämä pienten lasten kanssa on.

Toinen asia on soittelu. Soitan hänelle n. kerran viikossa, hän harvemmin minulle.

Jos välillä menee pitempi aika etten soita hänelle, sitten kun soitan, hän ensimmäiseksi kuittailee, että "ajattelin että olet jo unohtanut minut kun et juuri soittele" tms.

Sitten jos soitan "väärään aikaan" (kun hänellä on jokin lasten kanssa meneillään), hän tiuskii siitäkin minulle, ihan kuin voisin hänen tilanteensa jotenkin nähdä. Olisi sitten vastaamatta, tai laittaisi puhelimen äänettömälle.



Yleisesti ottaen meillä menee ihan kivasti ystävinä, eikä tällaista aina ole, mutta välillä.

En ole sanonut mitään, koska en halua riitaa (hän on räiskyvä temperamentti, minä rauhallinen).

Nielen aina ärtymykseni, mutta joskus vielä tuntuu että pimahdan kunnolla.

Mitä tehdä??