***HELMIKUUN HIPPUSET 2010, vko 50***
LA Nimim Monesko Ikä Synnäri
1.2.10, aurora28, 1, 28, TYKS
1.2.10, Martta , 2, 31, OYS
2.2.10, maria84, 1, 24, K-P KS
2.2.10, Vuma, 3, 35, K-S KS (Jyväskylä)
2.2.10, Lauris77, 4, 32, TYKS
2.2.10, crisantemo, 3, 31, Kättäri
3.2.10, Evian, 2, 24, Kättäri
4.2.10, Eemeli5, 2, 23, NKL
4.2.10. Mare, 2, 36, NKL
4.2.10, Salsatar08, 2, 31,
4.2.10, Ellu-88, 1, 20, NKL
4.2.10, Mandy, 2, 33, SEKS
4.2.10, Matahari, 2, 35, Jorvi
4.2.10, Ronnuli, 1, 30, K-S KS
5.2.10, Saska82, 2, 26, KYS
5.2.10, Helmimasu81,2, 27, OYS
5.2.10, mammali, 2, 32, KYS
6.2.10, Merppe, 1, 27, Jorvi
6.2.10, gozo, 1, 28, Kättäri
7.2.10, Hestia83, 1, 25, K-HKS
7.2.10, Mansikka83, 3,
7.2.10, Sara, 1, 28, K-SKS
7.2.10, Cabriella, 1, 20,
7.2.10, Ötökkä78, 1
8.2.10, helminauha, 3, 30, kättäri
8.2.10, myy85, 4, 24, LAS
9.2.10, Nasuli, 2, 31, Kättäri
9.2.10, 2Nuusku79, 4, 30, LKS
9.2.10, ranskis-vaavi, 1, 25, Meaux Ranska
9.2.10, Marttapantteri, 3, 29,
10.2.10, Anjutska, 1, 32, K-S KS
10.2.10, Iuiu, 6, 30, Oulaskankaan sairaala
10.2.10, Scarlett, 1, 29, TAYS
10.2.10, Krisse81, 3, 29, K-PKS
10.2.10, Gribz, 1, 20
10.2.10, Miraxx, 1, 28, PHKS
11.2.10, Toivo, 1, 29,
11.2.10, Helmimasu88,1, 20,
11.2.10, Nevada, 6,
11.2.10, Hallitus, 1, 24, PKSSK
12.2.10, Miimu, 1,24, KOS
12.2.10, Talvimorsian, 1(kaksoset), 27, Kättäri
12.2.10, Mielikki, 1, 27, K-S KS
12.2.10, Ladybird, 2, 37, NKL
12.2.10, Maurel, 3, 22,
12.2.10, Jiina, 3, TAYS
12.2.10, Taita, 5,
13.2.10, Fanni, 2 , 32, NKL
13.2.10, Iiris2011,
14.2.10, Verna, 1, 31, Naistenklinikka
14.2.10, marim, 2, 25, OYS
14.2.10, Jeanna, 2, 31, Kättäri
15.2.10, Nemotus, 2, 29, KYS
15.2.10, Feonia , 2,
15.2.10, Mirame, 1, 18, NKL
16.2.10, EllaM82, 3, 27, KAKS
16.2.10, Poksi79, 2, 30, OYS
16.2.10, kassu, 3, 31, TYKS
16.2.10, mivva, 2, 22, PHKS
18.2.10, Lumielle, 1, 23, Kättäri
18.2.10, Nasu22, SEKS
19.2.10, Stinna, 2, 26, TAYS
20.2.10, Taateli, 1, 25, K-S KS
21.2.10, a-pa-na, 1 (Kaksoset)
21.2.10, tittuli, 2,
22.2.10, jontsulii,
22.2.10, sagom, 3, OYS
23.2.10, skk-78, 2, 30, Hyvinkää
23.2.10, Niima, 3, 24, OYS
24.2.10, tiia234,1,23,kättäri
24.2.10, Tuplailo, 3, KOKS
24.2.10, Ihmetys78, 3, 30, Kättäri
24.2.10, Pippuri, 3, Ulkomaat
24.2.10, hetuliini, 1, 35 Mikkelin sairaala
25.2.10, Aliica, 1, 19, TYKS
26.2.10, Matami73, 3, 36, PHKS
27.2.10, Kolmaskerta, 3, 32, ulkomaat
27.2.10, Hania, 3, 31, Kättäri
27.2.10, Jansku75, 3, 33, K-S KS, Jyväskylä
27.2.10, El-liina, 4
28.2.10, hande86, 2, Jorvi
28.2.10, Tyty, 2, 24, Kättäri
28.2.10, Metu, 2, 29, MKS
Viime viikko:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/6/viestiketju/1083164/_helmikuun_h…
Kommentit (22)
Mä menin ensimmäistä synnyttämään tiedossa oikeastaan vain niitä kauhutarinoita kaikesta siitä mitä voikaan mennä pieleen; miten synnytys pitkittyy ja joudutaankin hätäsektioon tai äiti repeää pahasti, vauvalla ei olekaan kaikki kunnossa yms. "mukavaa".
Kylläpä siinä olikin sitten ihmettelemistä, kun oma kokemus olikin päinvastainen. Synnytys oli nopea ja helppo (samoin toipuminen) eikä siitä jäänyt minkäänlaisia painajaisia tulevan varalle. Meninkin kyllä synnärille sillä periaatteella, että pääasia on saada vauva terveenä ulos, lopulta kaikki muu on aivan toisarvoista.
Ainakaan vielä en osaa jännittää tai pelätä tätäkään synnytystä, jotenkin vain luotan siihen että kyllä se aina jollain tapaa hoituu ja "palkinto" on kuitenkin maailman ihanin oli synnytys millainen hyvänsä. Tietysti toivon, että sanonta seuraavien lapsien synnytyksistä verrattuna ensimmäiseen on helpompia/nopeempia, mutta aika vähänhän siihen voi lopulta kuitenkaan itse vaikuttaa. Tulee kun ja miten tulee, kunhan vaan tulee :)
Tietääkö muuten joku, että onko Kättärillä nyt käytössä se uusi Relaxbirth(? oliko se edes ton niminen?? :D) synnytystuoli tms?? Vois olla ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan kun ainakin olen lukenut vaan positiivisista kokemuksista (tosi vähän tuntuu olevan edes juttua missään, vaikka eikös se saanut juuri jonkun palkinnonkin :O).
Olo on täälläkin hyvä, ei tietoakaan kolotuksista tai muista vaivoista. Ne pohkeen yölliset kramppaamisetkin jäi ainakin toistaiseksi vain pariin kertaan, enkä edes ehtinyt sitä magnesiumia ottamaan :) Hermot on kyllä ollut viime päivinä vähän turhankin kireällä ja tulee sitten tiuskittua ihan syyttä suotta pojallekin =( Noh, eiköhän se pian taas mene ohi kun alkais ukollakin työkiireet helpottamaan ja olisi joskus kotona..
Vauva se vaan jaksaa möyriä :) Nyt oon jo parina päivänä huomannut merkittävästi entistä enemmän iskuja rinnan alla, että voiskohan pikkunen olla jo kääntynyt.. tai sitten vaan pyörii edelleen ympyrää kuin väkkärä :D
Seuraava neuvola on reilun viikon päästä, josko se siellä sitten selviäisi.
Nyt voiskin mennä paketoimaan joululahjoja kun poika vetää pitkää hirttä eikä ole repimässä papereita ja lahjanaruja :)
evian, rv 31+5
Itse en ekan lapsen syntymään ollut valmistautunut oikein millään tavalla, ajattelin, että se tulee sitten kun tulee. Otetaan sellaisena kuin se on.
Näin jälkikäteen ajateltuna se metodi ei itselleni kyllä sopinut yhtään. Siinä vaiheessa, kun synnytystä käynnistettiin, olin kuin ulkopuolinen seuraamassa itseäni. Kokemus jäikin lyhyenlaiseksi, kun "pääsin" nopeasti käynnistyksen aloituksesta synnytyssaliin, jossa makasin sitten ritsillä itsekseni, eikä kukaan puhunut halaistua sanaa. Salia valmistelevä kätilökin oli kääntänyt selän, ei tervehtinyt eikä mitään. Oli sellainen fiilis, että "tää epätoivoinen tapaus nyt on kärrätty tänne, katotaan nyt mitä sille voi tehdä, vauva pitäs ulos saada".
Aina välillä joku tuli vilkuilemaan sydänkäyrää, mutta kukaan ei todella jutellut mulle sanaakaan, mistä tuli todella ulkopuolinen ja sivuosassa oleva olo. Sitten kun vauva ei kestänytkään supistuksia, tuli itselleni paniikki, kun edelleenkään kukaan ei selventänyt, mitä tulee tapahtumaan ja miksi sitä lääkäriäkin pitää odottaa puhelimesta "ikuisuus" (todellisuudessa vain muutama minuutti).
Kaiken pelastus oli edes se, että kun oli leikkuriin kärrätty, yksi paikallaolevista sanoi tyyliin "älä pelkää, me nukutamme sinut nyt" - ensimmäiset mulle kohdistetut sanat pitkään aikaan. Käynnistyksestä siihen asti oli ollut olo kuin elottomalla, sivuosassa olevalla lihakimpaleella, joka ei jostain syystä "onnistu" toimimaan "normaalisti".
Noh - hätäsektio nyt on hätäsektio ja seuraava muistikuva heräämöstä - jossa sai myös olla ihan yksikseen piipitystä kuuntelemassa. Arvuutellen, että mitäköhän sille vauvalle sitten tapahtui. Siis tottakai siellä oli henkilökuntaa, mutta ei heiltä mitään henkilökohtaista huomiota saanut, esim. paria ohimennen huikattua sanaa.
Jälkikäteen ajateltuna tunnen sen kaiken hätäsektioon liittyneen menneen ihan hyvin ja nopeasti. Se vain inhotti, että miksi se kätilökään ei voinut siellä synnytyssalissa PUHUA yhtään mitään? Miksi heräämössä ei oltu sen ystävällisempiä? Jotenkin kammoksi on jäänyt, jos seuraavakin synnytys (olkoon vaikka alateitse) olisi lähinnä "olin sivuosassa sairaalan lapsenpäästössä" - kommunikaatio nolla ja koko ajan sellainen olo, että anteeksi, että olen tiellä. Lisäksi syyllisyys siitä, että en ollut aktiivisempi, en tosin oikein itsekään tiedä, missä.
Mulla hädin tuskin synnytys ehti käynnistyä, mutta olin todella kauhuissani supistuksista. Siihen tunteeseen - ajatettelin myöhemmin - ehkä valmistautuminen olisi auttanut. Mullahan ei ensimmäisen syntyessä ollut tukihenkilöä eikä miestä paikalla - ensimmäistä en halunnut ja jälkimmäistä ei ollut. En olisi voinut kuvitellakaan doulaa itselleni, en myöskään omaa äitiäni tai jotain ystävätärtä.
Nyt tietysti tilanne on ihan erilainen sillä tavalla, että mies tulee mukaan - ellei nyt sitten jotain täysin odottamatonta satu.
MataHari ja Papu rv 31+4
hui MataHari.. olisi kyllä ollut itsellänikin outo, ulkopuolinen olo tuossa tilanteessa.
Itselläni siis ensimmäinen synnytys tämä vasta ja synnytyspelon takia ovat kirjoittaneet minun tietoihin, että synnytystä edeltävät asiat kerrotaan minulle pilkun tarkkaan yksityiskohtia myöten mitä tekevät ja missäkin vaiheessa, joten itselläni tuota pelkoa ei pitäisi olla että olisin tiedoton synnytyksen etenemisestä.
En ikinä kuullutkaan että noin voisivat tehdä.. kyllä luulisi että kätilöiden ja muiden tulisi kertoa äidille toimenpiteistä.
Juu mutta siis sitä on nyt tultu taas seuraavasta neuvolasta.
Kilo tullut per viikolle painoa ja sokerirasitus testiin torstaiksi.
Eli huomenna olis synnytysvalmennus 18-20.30 ja syömättä tulisi olla 19-07.00... hmm.. tunnin pidempään joutuu siis olemaan kun tuohon synnytysvalmennuksen kohdille osu ikävästi.
Ensiviikolle varasi sitten ajan ravitsemusterapeutille
Sunnuntaista tiistaihin pitäisi kirjottaa kaikki syömiset ja juomiset ylös ja sitten kahden viikon päästä taas neuvolaan. Paljon lie maksaa nuo ravitsemusterapeutit ku hitsi älynny kysästä. Sanoin vaan et antaa tulla aikoja vaan... :D
hemppa laskenu 115 joten rautaa taas tää tyttö syömään joutuu. Mulla viime neuvolassa oli sf-mitta 25 ja nyt 4 vko:n jälkeen oli 27. Jotenki tuntu vähäseltä nousu mut ei se sit mitään siihen sanonu et olisi ollu jotenki outoa.
Niin ja katsoi ultralla pikkusta nopeasti ja siellä se oli jo pää alaspäin.
Pyys et olisin kokeillut tukivyötä. Hakea terveyskeskuksesta lainaan sellainen täältä. Onko jollakin kokemusta onko hyvä? Sitä sen takia kun pikkunen on jo niin alhaalla että olis kuulema hyvä sitä käyttää ja kun mulla nuo lenkkeilyt jäänyt ihan sen takia kun tuntuu epämukavalta kävelyt.
Noh jospa menisi nopeasti se sokerirasitus ohi niin tarvi sitäkään enää murehtia sitten!
Hallitus rv30+5
Synnytysasiaa... itselläni on alkanut jollakin tapaa ahistamaan koko ajatus synnyttämisestä :/ Mieheni rohkaisi, että mainitseppa ensi kerralla neuvolassa, vaan en ole saanut sanotuksi. Ensimmäisen kohdalla oli hieman sama homma, että loppua kohen ajatus synnyttämisestä alko pelottaa ja ahistaa, mutta en siitä kellekkään mitää maininnut, enkä siihen kummemmin valmistautunut, emme käyneet synnytysvalmennuksessakaan tuolloin. Annoin tilanteen edetä painollaan ja niinhän siellä sitten oltiinkin synnytysosastolla ja kärsittiin kipeistä supistuksista, mukana mies ja aivana ihana kätilöopiskelija, muistan hänet varmasti aina :) Hän jaksoin pitää meille seuraa ja jutella mukavia, se pelko ja ahistuskin unohtui siellä. Muusta henkilökunnasta ei kyllä jäänyt yhtä kivoja muistoja, mutta ei erityisen huonojakaan. Muistan kätilön sanat "9cm auki, pian aletaankin ponnistamaan" ja mietin että kuinka koskaan selviän siitä kun olin niin kipiä supistuksista, kunnes kuulinkin toisen äänen "sydänäänet laskee, lähdetään leikkausaliin". Näin kun mieheni jäi sinne kauhistuneena katsomaan kun minua kärrättiin leikkausaliin, otin nukutuslääkkeen ja kaikki pimeni..seuraavaksi kun heräsin, olin niin sekaisin, että vaikka tyttö oli tuotu minun viereeni sängylle, kyselin koko ajan että onko vauva kunnossa ja kumpi tuli. Hätäsektiolla siis esikoiseni synnyttänyt, koska napanuora kuristi kaulan ympärillä. Olin todella kipiä leikkauksen jälkeen ja meni usiampi viikko toipuessa, onneks oli mies siinä apuna koko ajan :) Jännää sinäänsä, että tällä kertaa en niinkään pelkää, että jos synnytys päätyy hätäsektioon, vaan sitä, kuinka huonoa tiedonkulku oli jo ensimmäisellä kerralla ja pelkään nyt alatiesynnytystä, kun en itse ponnistusvaihetta "päässyt" kokemaan esikoiselta.
Mutta sitten mukavampia asioita :) Lähdimme tänään vain vertailemaan hintoja vauvan tarvikkeissa mutta löysimmekin sopivat, jotka laitoimme varaukseen ja haemme loppu viikolla isommalla autolla :) Pinnasänky, verhot, reunapehmuste sekä patja, myös hoitpöytä ja alusta, sekä sitteri saadaan sitten loppu viikolla :) "Enään" puuttuisi vaunut, amme ja turvakaukalo.
Muuten olo on ihan mukava, liitoskipuja on ja selkä vaivaa edelleen (monta kuukautta sairaslomaa takana!) mutta maanantaina alkaa virallisesti sitten äippäloma, jihuu :)Ja esikoinenkin saa jäädä jo esikoulusta joululomalle minun kanssa :)
marim 30 plus 2
Heips!
Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Tässä sitä ollaan virallisesti siaraslomalla ä-loman alkuun asti. Se alkaa 24.12 :)
Vähän oli jo parempi vaihe, mutta nyt on taas paikat kipeänä ja liitoskivutkin aslkaneet, niin että hyvää nukkuma asentoa on vaikea löytää.
Kohdunpohjan mitta on pudonnut alakäyrille, mtta esikoisessa oli näillä viikoilla sama homma. Kiihtyi sitten loppua kohden. Torstaina on kontrolli. Vauva on toistaiseksi viihtynyt perätilassa tai ainakin potkut tuntuvat navan alapuolella. Torstaina kurkkaavat ultralla, sitten varmaan joutuu ä-polille kontrolliin, jos ei käänny :( Toivottavasti kääntyy, mihinkään sektion en ole valmis, en tiedä miten sitten selviytyisin leikkauksen jälkeen, kun nytkään en saa mistään apua. Täällä kanssa hb tipahtanut 110 (ihmekös väsytti) ja rautaa syödään.
Mata-Harilla oli kurja synnytyskokemus. Tietysti voi olla tuurista kiini, millaisen kätilön saa. Keskimmäistä synnyttäessä synnärillä oli kiirettä, niin että oli yksin ja eri kätilökin tuli ponistusvaiheeseen, kun oma oli juuri auttamassa toista äitiä. Kaikki meni kahdessa tunnissa eli olin yksin, kun mies oli viemässä esikoista hoitoon ja pääsi paikalle, juuri kun olin ponnistamassa, huh. Nuorimmaisesta ajattelin, että selviäisin yksinkin, kun mies jää sisarusten kanssa kotiin, muta otin sitenkin ystäväni mukaan, kun ajattelin, että jos sattuu jotain tai muutenkin käy juuri niin kuin Mata-Hari kuvaili.Kätilöt käy vain katsomassa kohdunsuun tilanteen ja kyselevät silloin tällöin vointia, joten yksinhän siellä jotuu kärvistelemän. Otan nytkin tämän samaisen ystäväni mukaan. Hän on myös nuorimmiaseni kummi :) Täytyy sanoa, että oli hyvä kokemus. Ystäväni oli paljon rennompi kuin jännittävä mieheni ja sain naureskella hänen jutuilleen supistusten välissä :) Toivottavasti nytkin menisi kaikki sutjakkaasti. Haaveilin vähän polikliinisestä synnytyksestä tai LYSY:stä
Minäkin olin sokerisasiutksessa, mutta kaikki oli onneksi ok. Miksi pitäisi paastota jo klo 19 alkaen? Täällä on ainakin ohejeena klo 22 alkaen http://huslab.fi/cgi-bin/tykslab/ohjekirja/tt_show.exe?assay=12073&term…
Varmaan olisin pylrtynyt , jos olisi ollut niin pitkä paasto takana. Nyt oli aika heti klo 8 ja pitkäkseenkin olisi saanut mennä, jos tulee huono-olo. Kyllä oli nälkä, kun n. klo 11 pääsin kotiin. Huh.
Nyt kun jaksaisi tässä vielä. Oma olo on tuskainen ja kun pitäisi jaksaa pyykätä ja kokata 3 lapselle tässä vielä. On välillä sellainen olo, että kun äkkiä pääsisi näistä kivuista ym., mutta hyvähän pikkuisen on tuolla köllötellä vielä ihan sinne viime päiville saakka.
T:Lauris rv 32+0
Mä sain ohjeeksi, et 12 tuntia pitää paastota, ennen sokerirasitustestiä. Eli kun mulla oli aika klo 8, ni klo 20 jälkeen en saanut syödä. Hampaat sai pestä, mut xylitol purkkaa ei saanut syödä. Vettäkin sai juoda kohtuudella..
Sara 31+2
Niin, mä oikeastaan jollain lailla epäilen, että yksi syy puhumattomuudessa oli se, että aamusta alkaen oltiin valmistauduttu siihen, että vaikka nyt ensin käynnistetäänkin, niin todennäköisesti sektioon mennään. Mm. labra kävi ottamassa verikokeet tarkempaa veriryhmämääritystä varten ja ennen kuin edes oli alettu käynnistää, tilattiin veripusseja. Siis mulle. Käsittääkseni se ei ole mikään alatiesynnytyksen rutiinitoimenpide, mutta saa korjatakin, kun en ole tästä oikeastaan kenenkään kanssa jutellut. Ehkä minua ei haluttu huolestuttaa, mutta kun olen sellainen ylitarkalla korvalla kuunteleva, jää harvoin viestejä kuulematta.
Muu aika sairaalassa oli ihan OK ja on paljon mukavia muistoja, joten kokonaisuutena en mitenkään kammoa tulevaa. Koska sektio on tuttu, niin en pelkää, vaikka se olisikin lopputuloksena. Toisaalta taas varmaan jännäisin sitten kolmatta raskautta enemmän (mies haluaa toisen yhteisen, jos onnistutaan saamaan) ja toinen sektio ainakin sinetöisi kolmannenkin.
Se olisi kyllä kurjaa, jos synnytyksessä mentäisiin melkein ponnistusvaiheeseen ja sitten kuitenkin tuli leikkaus. Voin kuvitella, että sellaisen jäljiltä onkin kuin jyrän alle jäänyt. Mulla kun ei ollut mitään fyysistä väsymystä kuin raskaudesta jonkin verran, sektio - vaikka kuinka hätä - oli fyysisesti "vain" leikkaus ja hyvin onnistunut sellainen. Kaikki meni sen puolesta kuin tanssi, arpi on siisti ja parantui nopeasti, ei juuri mitään kipuja, kotiin tultua pystyin hyvin nostelemaan ja touhuamaan. Tiedän kyllä, että huonomminkin voi käydä!
Sokerirasituksesta: Mä sain jostain ohjeet, että 12h syömättä. Menin itse siihen klo 9 aamulla (piti hoitaa poika kouluun ensin), joten klo 21 otin viimeisen huikan teestä ja sitten paasto. Muistaakseni mun saamassa ohjeessa sai vettä juoda kai vain desilitran koko paaston aikana (?).
Mulle tehtiin se rasitus viikolla 28, eli muutama viikko sitten. Alkuraskaudesta olisi ollut ihan mahdotonta, silloin kävin jopa keskellä yötä syömässä, kun oksetti ja oli nälkä... Näillä viikoilla meni paljon paremmin. Mulla ei niin nälkä ollut testin jälkeen, mutta hitsit kun tuli huono olo siitä sokerista, se oli aivan kammottavaa. Kaksi lasillista meni jotenkuten, kolmas teki tiukkaa. Purin vain hammasta yhteen ja nielin.
Tunnin päästä oli kaikkein kammottavin olo, joka paikkaa kuumotti, kieli oli kuin tulessa. Päänsärky jatkui koko loppupäivän. Noh, onneks on ohitse, eikä tarvitse enää mennä...
Tosta synnytystuesta - mun mies on niin luomusynnytyshenkinen (siis en tarkoita painostavalla tavalla), että en voisi kuvitella sen "parempaa" henkistä tukea. Hänen mielestään synnytys on lähinnä "cool" - ja hän haluaa ehdottomasti nähdä kun pää tulee ulos, koska se on niin hieno tapahtuma. Ja viimeistään tosi paikan tullen nähdään, miten meni, pitääkö lupaukset paikkansa :P
Matahari + papunen rv 31+4
Huh, kun on pitänyt kiirusta, lueskelemassa olen kylä kerinnyt käydä, mutta kirjoittelua ei ole oikein kerinnyt edes harkita... ;)
Neuvolassa tuli tänään käytyä ja kaikkia näytti oikein hyvältä.. Hemoglobiini oli 140, paineet 124/80 ja painoakin oli tullut aika kiitettävästi, +915 grammaa viikossa.... Että huh, huh.. Kymmenkunta kiloa nyt alusta alkaen on tullut, mutta näyttäisi että suurin osa on mennyt tuohon vatsan seutuville.. Aika näyttää, kuinka paljon sitä sitten kokonaisuudessaan jää.. ;) Poitsu oli poikittain vieläkin, ja täytyy sanoa, että kovasti toivoisin, että olisi sitten ensi neuvolaa varten hoksannut kääntyä..... Kovasti poika oli kyllä kasvanut, nyt painoarvioksi kirjattiin 2100, kun kaksi viikkoa sitten se oli 1426.. Mutta sanoi kyllä, että oli niin mielenkiintoisessa asennossa, että päänmitta taisi tulla vähän isommaksi kuin onkaan, joten painoarviokin varmasti heittää vähän yläkanttiin..
Synnytyksestä on ollut täällä puhetta ja oikeastaan itse synnytys ei pelota, muuten kuin jos jouduttaisiin sektioon.. Multa kun on leikattu umppari yms, niin muistan kyllä kuinka kipeä ja ylihysteerinen olin aluksi sen haavan suhteen.. Enkä ymmärrä, miten pystyisin olemaan pelkästään epiduraalissa ja leikattavana, ei taitaisi mitkään rauhoittavat lääkkeet sairaalassa riittää... Ja sitten arki vauvan ja kahden isohkon koiran sekä leikkaushaavan kanssa ei todellakaan houkuta, vaikka apua olisikin tarjolla aivan riittävästi.. Mutta itse synnytystä odottelen kyllä voisi sanoa jopa innokkaasti.. :)
Mulle iski kamala paniikki viime viikolla, kun kaveri sai poikansa noin kuukautta ennen laskettua aikaa, ja se etappihan tulee meille täyteen tammikuun alussa.. Tuli heti sellainen fiilis, että lasten huone täytyy saada kuntoon ja kaikki tavarat hankittua.. ;) Lipasto, häkkisänky ja muut verhot yms on kyllä viittä vaille valmiina, hakeminen pitäisi suorittaa, ja samoin hoitotaso yms.. Turvakaukalo on vielä valitsematta ja hakematta, että sitten alkaisi kyllä kaikki isompi olla kunnossa.. Vaippoja ja vaatteita alkaa olla vaikka muille jakaa..
Enää olisi muutama viikko töitä, jos nyt pystyn vielä töissä olemaan, ja sitten aattona alkaisi kauan odotettu äitiysloma.. Ja huomenna olisi vielä viimeinen synnytysvalmennus, on sitä vaan aika mennyt nopsasti.. :)
Maria 32+1
ja kaikki ok.paineet oli 106/64,sf-mitta 28 ja paino -250 grammaa.Painoa on tullut tähän mennessä hurjat 2kg =) TUKIVYÖ joku kysy ja mulla on sellanen ja olen kokenut sen aivan korvaamattomaksi meillä vauva pää alas päin ja alhaalla että painaa kivasti, vyön kun sain niin pysty taas lenkkeilemään ja kävelemään pitkiäkin matkoja. vaivoja on vasen jalka särkee ja jos istuu pitkään niin vasen pakara puutuu... ei kiva! mun pitäs vielä hoitopöytä hakee ja ajattelin sen sitten joulun jälkeen kipasta ja pestä vauvan vaatteet valmiiksi. mua synnytys vähän jännittää että kuinka käy ehditäänkö sairaalaan vai ei mutta se jää sitten nähtäväksi täytyy vaan olla tarkkana kun aika lähestyy ja lähteä sairaalaan pienestäki tuntemuksesta. =)
myy85 rv31+1
sanottiin, että ennen sokerirasitusta pitää olla syömättä 12 tuntia (eli "paastoajat" riippuu tietysti siitä, moneltako aika on varattu. Itsellä rasitus oli aamukasilta eli iltakasin jälkeen ei enää sapuskaa naamariin) ja vettäkin sai juoda mahdollisimman vähän.
Onkos hei kellään kokemusta niistä pinnasängyn verhoista??? Kun meillähän on tällä hetkellä oma sänky olkkarissa ja sinne tulee sitten tietty vauvankin sänky niin pitäisi keksiä jotain "suojaa" pinnasängylle että illalla voi esim. katsoa telkkaria samassa huoneessa ilman että se häiritsee vauvan unta. Ja koska tää nukkumajärjestely on väliaikainen (vaikkakin varmasti erittäin pitkä sellainen..) niin en haluaisi alkaa porailemaan kattoon/seiniin mitään verhotankoja tms. kun sitten myöhemmin niitä ei voisi pitää siellä kuitenkaan ja tilalle jäisi rumat jäljet..
Tai jos jollain on jotain muuta ideaa miten voisi toteuttaa vauvan "oman nurkan" niin enemmän kuin mielellään otetaan ideoita vastaan :)
evian, rv 32+0 ..hui, poika syntyi tästä päivästä 5 viikkoa ja 3 päivää etiäpäin :O toivottavasti tää masukaveri viihtyisi vaikka edes viikonkin pidempään kohdun suojissa.
+ mä meen nyt päikkäreille :)
kaikissa neljässä on ollut mies mukana(paitsi 2 kun oli sektio eteisistukan takia, mutta odotteli salin ulkopuolella...ei päässyt siis siksi kun sektio oli 35+4viikoilla..mutta poika pääsi suoraan isän hoitoon! minä jouduin tarkkailuun veren vuodon takia.)
kolmas synnytys oli oikeastaan pahin? ponnistin 49min, kun oli hieman vika tarjonnassa. Nelonen tuli 5min ponnistuksella vaikka iso olikin!
vauvan tavaroita alkaa olla jo aika hyvin kasassa! turvakaukalo enää ostamatta.ja pinnasänkyyn patja.
joulun jälkeen alan laittamaan tavaroita sitten oikeille paikoilleen. nyt äitiyspaketti vielä olohuoneessa, jos ystävät ja tuttavat haluaa sitä katsella.muut vauvan vaatteet on ullakolla, nekin pitää sieltä sitten kaivaa esille ja pestä.
Meillä ollut pinnasängyssä sellainen verhokehikko saa vauvaliikkeistä ja joistain hyvin varustelluista tavarataloista, ja hankin sen nytkin. olisiko sellaisesta apua Evian?
rv30+5
Minulla kaksi synnytystä takana ja niistä ensimmäinen oli pitkä, kivulias, kätilö hyvin etäinen ja siitä jäi vähän huono maku suuhun. Toinen synnytys oli lyhyt, lähes kivuton, ihana kätilö ja toivuin ennätysvauhtia. Nyt kolmanteen olen menossa hyvin mielin, koska edellinen synnytys oli ihan oikeasti mukava kokemus.
Olin sokerirasituksessa ja narahdin kiinni tunnin arvossa. Nyt sitten joudun mittaamaan viikon sokeriarvoja 6 kertaa päivässä. Onneksi arvot ovat olleet ihan jees. Edellinen poikani oli lähes neljäkiloinen eli nytkin on vaarana, että vauva kasvaa isoksi. Onneksi juuri tuon "ison" pojan synnytys oli helppo, joten todennäköisesti alakautta mahtuu vähän isompikin vauva.
Terveisin, Matami
Olin sokerirasituksessakin viime viikolla, koska kahdesta edellisestäkin olin. BMI-raja täällä on se 27, joten en puolesta eivät mua sinne olisi laittaneet. Nytkin tiesin, ettei sokereissa mitään ole, paasto 3,4, 1h jälkeen 4,5 ja 2h jälkeen 4,2. Jopa siis alhaiset nuo arvot! Kaamee kokemus kyllä oli, yöks. Ja niin, paastota piti 12h.
Mulla oli tukivyö edellisessä raskaudessa jo viikoilta 28 alkaen ja oli tosi tarpeen. (painoa oli tuolloin +10kg verrattuna nykyiseen) Pidin sitä yölläkin, kun nukuin kyljelläni. Tuntui, että auttoi siihenkin, ettei tullut raskausarpia- kun ei nahka veny niin paljoa. En tiedä...nyt en ole vielä tarvinnut vyötä. Jossain kaapin uumenissa se lienee, jospa kaivaisi sen esille taas varm. vuoksi. Arpiakaan ei vielä ole ilmaantunut, pysyisi vaan näin loppuun asti!
Hain ä-pakkauksen ja koottiin hoitopöytä veskiin. Siinäpä tämän viikon vauvaan liittyvät hommat, kun tenttiin lukiessa on kaikki ajat oikeestaan menneet....
+Muita virstanpylväitä: esikoinen 5v oppi lukemaan ja ensimmäinen hammaskin alkanut heilua!
ihmetys rv 29+0
Mulla oli aityspolilla ultra ja klinikka maanantaina. Vauva oli paa alhaalla, mutta silti jotenkin vinossa, ja ultraaja (joku oppilas) monta kertaa veti anturia ylos alas ja toinen opasti etta kylla se on paa alaspain eika poikittain. Painoarvio oli 1237g, keskikayralla nayttaisi kulkevan. Sain myos anti-D piikin ja otetiin verikokeita. Hemoglobiinia mitataan vain pari kertaa raskauden aikana, ja vasta nyt katilo naytti minulle missa kohtaa mun papruissa luki se eka mittaustulos rv11 taisi olla 127 (en tajunnut kun taalla se mitataan grammoissa/dl eli 12.7g) ja nyt vasta otettiin uudestaan tuo hg. Olen kylla yha syonyt sellaisia raskausajan monivitamiinivalmisteita joissa rautaakin.
Seuraavan kerran on ultra rv32 ja se on sitten viimeinen jos vauvan kasvvu on yha ollut hyvaa. Sektio ajankin sain, vauvan syntymapaivaksi tulee 18.02.2010! Tuntuu jotenkin hullulta etta jo nyt tietaa milloin vauva tulee syntymaan, ellei nyt jotain odottamatonta tapahdu. Esikoinen syntyi rv 42+1 ja tama vauva tulisi syntymaan rv38+5, joten jos nyt oikein laskin niin siinahan olisi raskauksien kestolla eroa 24 paivaa?!!
Vointi on ollut ihan hyva. Ei mitaan sen ihmeempia valittamisia, ei itseasiassa mitaan valittamista. Hyva niin. Paino mitattin maanantaina multa ekaa kertaa eka neuvolan jalkeen ja sita oli kertynyt 7.1kg nyt rv 29. Verenpaine laakityksesta huolimatta oli 141/89, mutta katilo saa aina paljon pienemmat lukemat. Mullahan on ihan selvasti kauhea valkotakkikammo, liittyen vain noihin verenpainemittauksiin.
Vauva on yha paljon hiljaisempi kuin siskonsa ovat olleet, nain ainakin muistelen. Liikkuu kylla monta kertaa paivassa ja nyttenkin jumppaa kovasti, varsinkin olen koko paivan ollut menosssa ja asken syotiin myohainen illallinen :o)
Yha puuttuu turvakaukalo ja vaunusysteemit ja pikkutavaratoita ja hoitotuotteita vauvalle.
Ollut niin paljon opiskelustressia ym etten ole yksinkertaisesti ehtinyt mitaan.
+Sain suurimman osan opinnoista tanaan pussiin
+Palkkapaiva ;o)
Kolmaskerta rv28+4
Vauveli oli nyt raivotarjonnassa, mutta Sf-mitta edelleen alarajoilla. Vauva kuitenkin liikkuu jne.on hiukan poikittain, joten siitä varmaan johtuu. Sokerit oli pissassa kahdella plussalla :S Nyt sitten täytyy olla tarkkana, ei joulusuklaata :( Kahden viikon päästä uusi käynti ja jos sokeria vielä, niin sitten mittaillaan...Painoa 300g/viikko lisää, joten ihan ok sen suhteen.
T:Lauris 32+2
mulla alkoi tänään loma eli olen vuoden loppuun "keälomilla" ja siitä suoraan sitten äippälomille. oli aika outo tunne pakkailla kamoja töissä. no varmaan jotain jäi ja avaimet ja puhelin pitää vielä josain vaiheessa käydä palauttamassa eli vielä joutuu töissä ainakin käymään.
nyt voikin sitten aloittaa panikoinnin hankinnoista ja synnytyksetä. aikamoisia tarinoita ihmisillä on kerrottavana. meillä on kaikki synnytysvalmennukset peruttu eli aika pihalla oon kaikesta tulevasta. onneks netistä löytyy paljon tietoa, hyvässä ja pahassa. Ja pari kuukautta vielä aikaa opiskella..
lueskelin tossa jotain listoja, mitä kaikkea pitäis ottaa mukaan synnytykseen. Sammalla rupes mietityttämään, mitä kaikkea pitäis hankkia kotiin ennen vauvan syntymää? Paljon en ole mitään ostellu, mutta vaatteita (varmaan kyllä aika isoja), sänky ja rattaat onneksi jo on saatu tuttujen kautta.
kestovaippoja on vähän, mutta niitä pitäis varmaan olla paljon enemmän, että saa järjestelmän toimivaan. Koot ja mallit vaan on hankala miettiä näin etukäteen. ehkä ois varminta hankkia kertsejä varalle ainakin alkuun.
onko jotain must-juttuja, mitä pitää olla valmiina (amme, pyllypyyhkeitä, talkkia, jotain rasvoja tms.) onko jollain vinkkiä, mistä saa sideharsoa (puklaukset, vaipoiksi tms. kai hyödyllisiä)? entä mitens imetysrintsikat. Oletteko hankkineet sellaisia ja mistä? Ei niitä kovin helposti tunnu löytyvän, mitä oon vähän katellu, ja onko oletettavaa, että tissit tästä paisuu vielä paljonkin eli kannattaako niitä nykyisellä tissikoolla hankkia...
ah, että ihminen voi olla pihalla.
gozo 31+5
+ lumihiutaleita nähty
+ loma, loma ja loma !!!
+ illalla luvassa oopperaelämys
Kestovaipoista: Multa nyt ei tule mitään käytännön vinkkejä, kun esikoista itsekin odottelen, mutta voin kertoa, miten olen itse valmistunut vaipatukseen.. Alunperin suunnitelmana oli hankkia lähinnä harsoja, kuoria ja villiksiä, mutta kun sitten pyörin aikani kestovaippainfon sivuilla, niin kaikenlaisia ihania vaippojakin on tullut hankittua.... No, lähes kaikki vaipat ovat käytettyinä ostettuja, juurikin siksi, että ei tiedä yhtään, mikä meille sopii ja minkämallinen vauva on kyseessä, niin en halua upottaa sopimattomiin vaippoihin kauheasti rahaa, varsinkin, kun muitakin hankintoja tässä on tehtävä..
Nyt meiltä löytyy 5 kpl nb-kokoisia ja 7 kpl s-kokoisia villiksiä, 3 s-koon kuoret ja 2 nb-koon kuoret. 12 kpl nauhiksia, 10 nb- ja 6 s-kokoista sisävaippaa, 3 nb- ja 7 s-kokoista sekä muutama m-koonkin sisätäyttö sekä muutama taskuvaippa nb-, s- ja m-kokoisina. Lisäksi olen ostanut muutaman yhden koon sisätäytön, sisävaipan ja taskun.. Lisäksi löytyy parikymmentä harsoja ja erilaisia imuja eri materiaaleista, osa vielä kankaina ompelua odottelemassa..
Lähinnä olen tähdänny siihen, että olisi mahdollisimman erilaisia ratkaisuja, jotta voisi sitten kokeilemalla löytää itselle ja vauvalle sopivat yhdistelmät ja mallit. Rummuttomuus on toki vaikuttanut valintoihin, sekä sekin, että itse haluaisin saada mahdollisimman pitkäikäisiä ja taloudellisia ratkaisuja, enkä tahtoisi niitä kertsejä käyttää ollenkaan.. Saas nyt sitten nähdä, miltä kestoilu rupeaa tuntumaan.. :) Lisäksi tietysti oon hankkinut sappisaippuaa, lanoliinia ja sopivat pesuaineet vaipoille..
Harsoja saa netistä tilaamalla taikka sitten lastentarvikekaupoista ja käsittääkseni ihan tavallisistakin.. Kannattaa toki ottaa selville, mitä harsoja kannattaa ostaa, jos esim vaipatukseen aikoo, jotta osaa sitten ostaa laadukasta ja hyvin imevää..
Itsellä tarvikelistalta löytyy lipasto(tilattu, onnettomat 3-4 viikkoa joutuu vielä odottelemaan...), pinnasänky(hakemista vailla), muut lastenhuoneen sisustusjutut, tekstiilit yms, vaatteita löytyy ja vaunut on.. Turvakaukalo ja hoitoalusta on vielä sellaisia, jotka puuttuu, samoin multa imetysliivit ja liivinsuojaimet.. Kaikenlaisia pikkujuttuja olen jo ostellut miehelle annettavaan isyyspakkaukseen, ja mietintämyssy on vieläkin päällä sen suhteen, mitä muuta sinne laittaisin. Että mielelläni kuulisin minäkin jos joitain must-juttuja on, niin eipä tarvitsisi kaikkea oppia kantapään kautta.... ;)
Maria-84 32+4
+kuulin juuri, että pinnasänky on noudettavissa
+saatiin tuleva lastenhuone tyhjennettyä eilen kaikesta turhasta ja tänään pääsee siivoamaan ja laittamaan sitä kuntoon.. :D
Mitä on nauhikset?? En noin yleensäkään tiedä kestoilusta sen enempää kuin mitä olen tuttujen kestoilua seurannut, mutta nauhiksista en ainakaan muista kuulleeni ennen..
Meillä siis mennään täysin kertiksillä, pitääkin muistaa jossain vaiheessa ostaa jo paketti jemmaan kun pojalta on jäänyt yli vasta 3-kokoa.
Imetysliivitkin pitäisi kaivaa esille ja kokeilla, että vieläkö ne mahtuu vai joutuuko tässä vielä liiviostoksille :D Mä ostin silloin ennen ekaa synnytystä (ja synnytyksen jälkeen vielä parit lisää) muistaakseni parit liivit numeroa normaalia isommat ja ne menikin sitten hyvin. Nyt vaan taitaa olla jo valmiiksi rinnat enemmän turvoksissa, että voi tosiaan olla ettei noi vanhat sovi ;)
+ voitin huuto.netissä huudon sellasesta pinniksen verhotelineestä verhoineen, joten sekin homma on kohta järjestyksessä.
evian, rv 32+2
Meiltä löytyy seuraavaa tarpeellista ja kahden lapsen kanssa hyväksi havaittua vauvan elämän ensiviikoille:
-Imetysliivejä (ainakin neljät)
Ilman kaaritukia (yökäyttöön) ja tuilla.
Pari kuppikokoa normaalia isommat että liivinsuojatkin mahtuu.
-Kertakäyttöisiä liivinsuojia
Niitä menee ihan urakalla...
-Harso- eli pukluliinoja (n.10kpl)
Niillä on kätevä siivota maitopuklut ja pitää vaatteiden suojana kun röyhtäyttää vauvaa olkaa vasten. Meillä oli myös aina yksi öisin patjan suojana kun imetin "unissani".
-Sänkyyn lakanan alle patjansuojus
Ei sitä muovitettua! vaan sellainen puuvillainen vähän kuin ohut sijauspatja. Ei hiosta, mutta suojaa sopivasti patjaa maidolta jota valuu väkisinkin sängylle. Meillä Ikeasta hommattu. Paksu froteepyyhekin ajaa asian ja helppo pestä 60 asteessa.
-Pinnasänky toimi meillä alkuun lähinnä meidän sängyn reunana, koin helpompana vauvan vieressä nukkumisen (lue: rinnassa kiinni nukkumisen...) Turvareuna sänkyyn ja pehmikettä lattialle voikin olla tarpeen myöhemmin ettei vaavi tipahda reunalta kovaan lattiaan. Tai sitten tosiaan se pinnis siihen laitaan kiinni.
-Yölamppu
Sopivan hämärä sellainen, joka on aina päällä. Näkee sitten että mihin sitä maitoa on unen pöppörössä oikeen tunkemassa =)
-Lansinoh voide apteekista
Rinnanpäihin. Pieni putkilo riittää.
-Maidonkerääjä
Toiseen rintaan imettämisen ajaksi. Säästyy liivinsuojia ja rinnanpäät. Ja valuneen maidon voi vielä hörpyttää pikkuiselle lopuksi.
-Rintakumi
Ei tullut imettämisestä ensimmäisinä viikkoina mitään ilman rintakumia. Haavoilla molemmat rinnanpäät ja imuote hakusessa.
-Rintapumppu
Voi tulla todella tarpeeseen jos maito pakkautuu rintoihin tai pitää olla vauvasta erossa jonkin aikaa. Sillä voi myös helpottaa tilannetta kun maitoa tulee liikaa, liian nopeasti. Lypsää ensin vähän pois ja syöttää vasta sitten niin ei mene vauvalla hermot.
-Kuukautissuojia
Yösuojat aluksi. Vuoto voi olla tosi runsasta.
-Vauvalle pieniä vaippoja
Varulle myös kertakäyttöisiä vaikka kestoja normaalisti käyttäisikin.
-Hoitoalusta
Meillä se on kylppärissä, jossa pesukin tapahtuu. Siellä myös osa vaatteista.
-Vauvan kosteuspyyhkeitä
Aina mukaan laukkuun kun menossa johonkin. Kotona käteviä pyyhkimään pahimmat sotkut ennen pepun pesua.
-Vaunut
-Itkuhälyttimet
Vauvat vaan nukkuu niin paljon paremmin ja pidempään ulkona. Ja jos sattuu asumaan kartanossa niin kuulee länsisiivestä itäsiipeen heräämisen ;) Tai mökillä pirtistä saunalle. Helpottaa elämää kummasti.
-Kantoliina tai -reppu
Meillä molemmat. Kumpikaan vaaveista ei viihtynyt kuin äitin sylissä, joten ne oli ihan pakollisia. Reppu on aluksi helpompi ja nopeampi, mutta myöhemmin liina on tarpeen kun paino jakautuu siinä tasaisemmin niin ei käy selän päälle.
-Amme ja veden lämpömittari
Vauvat on tosi tarkkoja siitä lämpötilasta. Älä kokeile liian viileää kylpyä, huutohan siitä seuraa.
-Perusvoidetta pumppupullossa
Käy saippuan korvikkeeksi pyllyn pesuun. Ja äidille käsiin pesujen välille.
-Vauvan vaatteet
Vaihtokertaa kannattaa olla jottei tarvi koko ajan pestä pyykkiä. Valkoinen ja 60 asteessa pestävä on aina varma valinta.
-Pakastin täyteen ruokaa
Kokkaus ei todellakaan kiinnosta siinä univelassa ja syödä pitää! Vesikannukin on kätevä pitää pöydällä niin ei unohda juoda ja maitoa riittää.
-Avulias ja kärsivällinen mies
Tai muu läheinen. Ihan jo mielenterveydenkin vuoksi.
Varmasti unohdin jotain ihan tähdellistä, mutta pitkä lista tuli näistäkin!
crisantemo 32+4
Ja meidän perhe nukkui pommiin oikein reippaasti! Klo 9.10 herättiin! Ja miehellä olisi alkanut palaveria ja mulla luentoja ja lapsilla pk...no, ei ihme, kun nuo viikonloput on aina yhtä hulinaa. Olimme eilen Linnanmäellä jouluha´ttarassa, lapset näki pukin ja pyörivät laitteissa:D
Mun olo on hyvä!! Kaikki ok, ei mitään ihmeellisiä kolotuksia tai vaivoja! Upeeta, mahtavaa.
Synnytyksestä...mulla oli esikoisen maailmaan saattaminen työn ja tuskan takana, mutta seuraava olikin jo aivan ihana kokemus. En osaa pelätä nyt mitään, otan vastaan kaiken mitä tulee. Toki on hyvä ajatella asiaa etukäteen, mutta mieluummin sillä tavalla suggestoiden ja positiivisesti ajatellen- edessä se on anyway eikä murehtiminen auta:)
Kivaa viikkoa kaikille, mulla on tänään kaamea tentti iltapäivällä, seuraava häämöttää jo torstaina...yöks. Kun jaksaisi vielä nää pari viikkoa!
ihmetys rv 28+5