Jouduttiin päivystykseen eilen illalla lapsen kanssa...
2v jätti sormensa oven väliin ja käytiin tarkastukslla. Kiirehän niillä siellä oli, mutta aivan ihania ihmisiä. Lääkäri jaksoi jutella 2:n kanssa turhautumatta (sormi oli toi kipeä eikä lapsi olisi tykännyt sitä näyttää) ja sairanhoitaja joka teippasi sormen antoi lapselle lähtiessään vielä halauksenkin... ja tarran.
Aina vain haukutaan, mutta hyviä ihmisiä on onneksi hoitotyössä! =)
Kommentit (10)
varmaankin on isä itse... sen verran luonteva oli. =)
ap
Kyselen vain siksi, että meillä oli kerran nuori vaalea mieslääkäri, joka oli aivan ihana lapsellemme. Onneksi näitä on. Olikohan sama teilläkin?
Kolmen kympin korvilla oli joo, hiustensa väriä en muista, olin vähän säikähtänyt, aksentti oli... olisikohan ollut eestiläinen syntyjään? En ole varma. Mutta se hoitaja oli vielä piste i:n päälle... tosiaan antoi halauksenkin pennulle. =)) Ja teippasi toisenkin sormen, kun lapsi pyysi...
ap
Meillä kuopusta käytettiin muutaman kuukauden ikäisenä päivystyksessä. Mukava naislääkäri tutki kiireettömästi ja mikä parasta, antoi kiireetöntä tukea minulle, säikähtäneelle äidille. Lapsi passitettiin osastolle ja tämä lääkäri lupasi käydä katsomassa, vaikkei enää hänelle kuuluisikaan. Kaksi kertaa päivässä lääkäri kävi ei niinkään tutkimassa lasta, vaan selvittämässä minulle lapsen tilannetta.
Reilu puoli vuotta siitä, olimme junassa lapseni kanssa ja tämä lääkäri sattui samaan vaunuun. Tuli juttelemaan, että tämän tyttösenpä minä taidankin tuntea, mitäs "Maijalle" nykyään kuuluu ja onpas kasvanut yms. Muisti siis lapsen nimenkin vielä.
Siinäpä asiakaspalvelua parhaimmillaan..
Reilu puoli vuotta siitä, olimme junassa lapseni kanssa ja tämä lääkäri sattui samaan vaunuun. Tuli juttelemaan, että tämän tyttösenpä minä taidankin tuntea, mitäs "Maijalle" nykyään kuuluu ja onpas kasvanut yms. Muisti siis lapsen nimenkin vielä.
Siinäpä asiakaspalvelua parhaimmillaan..
vaitiolovelvollisuuden vuoksi lääkärit/hoitajat eivät saisi vapaa-ajallaan tuntea asiakkaita. Itse moikkaan jos minulle moikataan, mutta jos ei moikata niin en minäkään moikkaa tai ole muutenkaan tuntevinani. Kaikki eivät välttämättä tykkäisi tuollaisesta tuttavallisuudesta...
Reilu puoli vuotta siitä, olimme junassa lapseni kanssa ja tämä lääkäri sattui samaan vaunuun. Tuli juttelemaan, että tämän tyttösenpä minä taidankin tuntea, mitäs "Maijalle" nykyään kuuluu ja onpas kasvanut yms. Muisti siis lapsen nimenkin vielä. Siinäpä asiakaspalvelua parhaimmillaan..
vaitiolovelvollisuuden vuoksi lääkärit/hoitajat eivät saisi vapaa-ajallaan tuntea asiakkaita. Itse moikkaan jos minulle moikataan, mutta jos ei moikata niin en minäkään moikkaa tai ole muutenkaan tuntevinani. Kaikki eivät välttämättä tykkäisi tuollaisesta tuttavallisuudesta...
Ja tämä lääkäri jutteli ihan siviilinä. Kukaan ei olisi älynnyt, että tässä oli lääkäri ja potilas. Siis mitään edellisiin kohtaamisiin sairaalassa ei viitattu kumpainenkaan..=)
T. 7 (?)
kaksi kertaa jouduttu käymään lasten kanssa päivystyksessä (Lastenklinikalla) ja itselläni on ainakin siitä paikasta vain hyvää sanottavaa. Lääkärit ja hoitajat olivat molemmilla kerroilla tosi symppiksiä ja kiireettömän oloisia asioidessaan lapsen kanssa. :)