Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Matkatyöläisten puolisot!
04.12.2009 |
Miten saatte arjen sujumaan ja miten hoidatte omaa jaksamistanne?
Miehelläni työmatkat on lisääntyneet viimeisen vuoden aikana reippaasti ja en millään tunnu sopeutuvan tilanteeseen.
Joudun joustamaan omasta työpäivästäni matkojen aikana, iltaisin en tällöin pääse minnekään ja tämä valitettavasti heijastuu myös lapsiin. Olen kireä ja odotan vaan, että mies palaa matkalta ja kaikki on taas normaalia. Olen melkein ahdistunut noiden matkojen aikana, pelkään, että lapset sairastuvat, en tykkää olla ainoa aikuinen ja vastuullinen kotona.
Olen sanonut miehelle, että vaihtaisi jo työpaikkaa, mutta eihän se näinä aikoina niin yksinkertaista ole. Hän lisäksi pitää työstään - miksei pitäisi: pääsee ulkomaille, saa nukkua hotelleissa ja syödä ravintoloissa vailla huolen häivää. Samaan aikaan minä vastaan lastemme arjesta ja se on täyttä työtä se.
Kommentit (3)
Mun vastaus on, että palkkaa apua.
Palkkaa lastenhoitaja vaikka yhdeksi illaksi aina kun miehesi on reissussa. Saat hiukan hengähtää itse.
Siivousapuakin voi harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakko kysyä, et montako lasta sulla ap on? miten kauan miehesi on kerrallaan matkalla? meinaan et melkein on jotain vialla jos ei aikuinen nainen selviä parin, kolmen lapsen kanssa muutamaa päivää. ja käyt vielä töissäkin, eli vain illat oot lasten kanssa? miksi se on susta niin vaikeaa?
itse oon tottunut olemaan lasten (3 pientä, alle kouluikäistä) kanssa yksin paljon. enää en edes kaipaa miestä koko ajan siihen vierelle. tällä hetkellä mies on 3-4 päivää viikosta töissä toisessa kaupungissa, muut päivät etätöitä. viikonloppuisin vielä talonrakennusta. ainoat hankalat tilanteet ovat olleet ne kun useampi lapsi on sairastanut yhtä aikaa, ja silloin kun oli vauva ja taapero, oli ulkoilut vähän hankalia. nyt lapset ovat sen verran "isoja", enää yksi vaippaikäinen, että päivät helpottuvat koko ajan ja välillä voi jo nauttiakin kaikenlaisista mukavista puuhista lasten kanssa. oikeastaan ainut asia mikä säännöllisesti rassaa on se että kaikki kotityöt kaatuu vain mun niskaan, niitä ei aina jaksaisi tehdä, mieluummin vain puuhailisin lasten kanssa.
kannattaa ehkä miettiä mikä sua oikein ahdistaa, ihan normaaliahan se on että välillä toinen on poissa? ei kannata ottaa liikaa stressiä. sairasteluja varten hanki turvaverkko tai tuttu lapsenvahti.
Alue: Aihe vapaa
Mä teen 6 tunnin työpäiviä, silloin kun mies on poissa, että ehdin viedä ja hakea lapset. Aluksi pelkäsin omaa jaksamista ja sairasteluja, mutta en enää. Mä en edes odota, että pääsisin iltaisin minnekään ilman lapsia. Vietän aikaa netissä, kun lapset nukkuvat ja yritän nukkua riittävästi itse, että jaksan. Luistan kaikista ylimääräisistä kotitöistä ja yritän järjestää jotain hauskaa yksinhuoltaja-ajalle (kutsua kylään kavereita, syödä herkkuja, nukkua kaikki yhdessä, käydä shoppailemassa lasten kanssa tms.) Mitään katastrofaalista ei ole onneksi tapahtunut yksin lasten kanssa ollessa, ja onneksi pikkuvauva-ajat ovat jo takanapäin.
Joskus jos mies on pidempään poissa, saatan kyllä olla niin rikki, että lähden samalla oven avauksella ulos, kun mies tulee kotiin.