Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään ollut ohimenevä "lesbokausi" teininä?
04.12.2009 |
15-vuotias tyttö on kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta pari vuotta. On ns. kiltti tyttö ja purkanut ahdistustaan myös viiltelemällä.Vuosi masennuksen alkamisen jälkeen tyttö ilmoitti seurustelevansa parhaan ystävänsä kanssa. Ystävällä on samantyylisiä ongelmia. Minusta tuntuu, että he saavat toisiltaan tukea, toisaalta ovat vuorollaan huolissaan toisistaan.
Sukupuolinen suuntautuminen ei ole masennuksen syy, masennus alkoi aiemmin ja tyttö on itse myös niin vakuuttanut. Perheessä on avoin keskustelukulttuuri ja tytön ystävä on jatkuvasti tervetullut. He käyvät yökylässä puolin ja toisin.
Minua läheisenä askarruttaa se, kuinka suhtautua seksuaaliseen suhtautumiseen. Voiko tällainen olla vaihe, jossa on turvallista ihastua ystävään? Vai alanko tehdä mielessäni ajatustyötä totutellen siihen, että tyttö on lesbo? Totuttelulla tarkoitan sitä, että en esim. oleta tuoreimman teini-idolipojan olevan suosikkilistalla yms. Tai ihan kuin minun pitäisi luopua joistain tyttöjen jutuista. Ja uskon, että 15-vuotias voi oman suuntautumisensa jo tietää, mutta aluksi mainitsemani saavat epäilemään sitä, kuinka pysyvää tämä on.
Saapa nähdä, tuleeko vastauksia. Täällä kun tuntuu, että virikehoito, kestovaippailu, vessa-asiat ja majavanhoito saavat eniten keskustelua aikaiseksi. Jospa nyt kuitenkin joku valaisi omia kokemuksiaan. Olisin kiitollinen, jos asiallista keskustelua syntyisi. (Oi suuri av-palsta, näytä parhaat puolesi *kädet ristiin*)
Kommentit (32)
Mies 29v ja 1v kirjoitti:
En osaa kommentoida tuota naisen kannalta, mutta voin ymmärtää sen että teinipojalla tai aikuisellakin miehellä voisi olla homokausi synninpäästön saamiseksi.
Homomiehiä kun pidetään turvallisina mussukoina, kun taas heteromiesten syyksi ammennetaan kaikki maailman paha. Koska poika ei voi muuttua tytöksi, paras vaihtoehto on ruveta homoksi, joka saa katsella naisia ilman nyrpistelyä.
Homona ei myöskään tarvitse olla 'luuseri' samalla lailla kuin heterona, koska jonkinlaista säätöä on kuitenkin aina tarjolla. Eli homous voi olla coolia riippumattomuutta, kun taas heterous pakkien saamisen häpeää ja tuskaa. Ehkä lesboidentiteettikin voi ajaa naiselle saman asian; jos nainen ei siis saa huomiota miehiltä, hän voi lohduttautua lesboidentiteetillä ja säilyttää arvokkuutensa, vaikka ei olisi edes oman sukupuolensa suosiossa, sillä samaa sukupuolta olevien välinen kosiskelu sun muut jutut ovat useimmille ihmisille mystisempi ja huonommin tunnettu juttu.
Mitäs se teemu siellä teorioi? Ja mistä vitusta revit näitä omia päätelmiäsi kun et edes saatana puhu ihmisille saati omaa kokemusta näistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä voi kokeilun halu viedä voiton, itse miehenä mietin pitkän aikaa miltä tuntuisi olla miehen kanssa sängyssä. Kerran rohkaisin mieleni ja runkkasin miehen loppuun asti ihan vaan kädellä. Siihen loppui halut mmiehiin
Onko kaikilla ollut tälläinen vaihe joskus?
Kuulostaa tutulta; mulla ja kaverilla oli 11 - 12 -vuotiaina juuri tuollainen vaihe, siis melko nuorina. Just tuollaista rintojen ja alapään hiplailua ja imemistä & sormetusta. Kai se käynnistynyt hormonipommitus vaikutti jotenkin. Tuntui siltä, että oli pakottava tarve saada "O" ja paras kaveri oli ainoa johon pystyi luottamaan.
Kyllä lesboilin ystäväni kanssa teininä, mutta myöhemmin eheydyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aidosti en usko menevän ohi. Olen rakastunut eka kertaa toiseen tyttöön päälle 10 v jtukset sen jälkeen oli tyttöjä. Olen elämässäni ihastunut yhteen mieheen ja suhde jatkuu. Se ei ole aitoa, mutta olen luuseri ja en uskalla elää tunnen. Toki heterosuhteeseem ajoi halu saada lapsia.
Samasta syystä Vogue homosauna ja Keltainen Ruusu ovat täynnä vaimoaan pettäviä kaappihomo ja bi miehiä.
Seksuaalisuus on liukumo ja muuntuva. Ei voida sanoa mitään absoluuttista. "Kokeilu" on halventava sana, jolla käytännössä osoitat, ettet hyväksy ja todennäköisesti et hyväksy jatkossakaan, jos sisaresi ei päädy yhteen miehen kanssa. Penis itsessään tuskin on mikään este, vaan uskoisin suhteen pohjaavan ihastumiseen. Siskosi voi olla esim. bi. Who knows, mutta älä helvetissä halvenna hänen kokemustaan puhumalla "kaudesta". Nimittäin jos hän kuuluu seksuaalivähemmistöön, tuollainen voi rikkoa välinne. Onko heterous vaihe teininä?
Minä tiesin 13-vuotiaana olevani bi ja kesti kymmenen vuotta ennen kuin porukat tajusi, ettei kyseessä ole kausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli itselläni lesbo "kausi"nyt aikuisiällä bi:)
Kaikenlaisia vaiheita kuuluu nuoruuteen ja halu kokeilla oman seksuaalisuutensa löytämiseksi.Olet täysin normaalia ja siinä ei mitään väärää kun ei satuta itseään tai muita:)
Olipa tosiaan vaihteeksi sivistynyt ja mielenkiintoinen aloitus. Itse olen 40+ nainen, jolla ei ole ollut "lesbokautta" teininä eikä myöhemminkään, en ole edes harrastanut "venäläistyylistä" käsi kädessä kulkemista ystävättärien kanssa vaan ilmeisesti fyysinen etäisyys muihin ihmisiin on aina ollut mulle selviö.
Ekan pitkän (7v) suhteeni jälkeen elin varsin railakasta opiskelijaelämää, jolloin miehet vaihtuivat tiuhaan ja hyvien miesystävien kanssa harrastettiin seksiä, vaikkei ollut mitään parisuhdetta mielessäkään. Joskus tuli pussailtua myös näiden miesten toisten "hoitojen" kanssa (samassa ystäväpiirissä), mutta sen pidemmälle ei menty vaikka useampaan otteeseen ryhmäjutuista keskusteltiinkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskosi voi hyvin olla bi, kuten joku sanoikin, ei absoluuttisesti lesbo, vaikka tyttöystävän tällä hetkellä omistaisikin... Kai se on normaalia ihan heterotytöillekin teininä kokeilla juttuja ja hakea tukea ystävättärestä, tuntuu varmaan turvallisemmalta kuin pojat... En tiedä, ei kokemusta.
Itse huomasin ajattelevani tyttöjä joskus 11v lähtien (myös poikia). Siitä ei kuitenkaan ihmeemmin juteltu siihen aikaan, paitsi että tuollaisia "kausia" voi olla, eikä mulla ollut pahemmin kavereitakaan.. Lähelle täysi-ikäisyyttä aloin vasta oikeasti ajattelemaan asiaa, ettei ne ajatukset poistuneetkaan ajan kanssa, joten olen varmaan sitten bi.
En oikein ymmärrä, miksi koko asiaa pitää nyt sen kummemmin pohtia. Tytär on edelleen sama tyttö, jonka kanssa voi tehdä samoja tyttöjen juttuja kuin tähänkin asti. Missään nimessä hänen tunteitaan ei pidä vähätellä puhumalla "kausista" tms. Nyt hän seurustelee tämän henkilön kanssa, vuoden päästä ehkä toisen tytön tai pojan. So?
Enemmän olisin huolissani viiltelyistä ja masennuksesta. Eikä samanhenkinen seurustelukumppani ole välttämättä hyvä asia. Paremmin masennukseen auttaisi kaveri, joka EI ole masentunut. Luultavasti tytöt lietsovat toistensa pahaa oloa.
"En osaa kommentoida naisen kannalta."
---> kommentoi naisen kannalta.