Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään ollut ohimenevä "lesbokausi" teininä?
04.12.2009 |
15-vuotias tyttö on kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta pari vuotta. On ns. kiltti tyttö ja purkanut ahdistustaan myös viiltelemällä.Vuosi masennuksen alkamisen jälkeen tyttö ilmoitti seurustelevansa parhaan ystävänsä kanssa. Ystävällä on samantyylisiä ongelmia. Minusta tuntuu, että he saavat toisiltaan tukea, toisaalta ovat vuorollaan huolissaan toisistaan.
Sukupuolinen suuntautuminen ei ole masennuksen syy, masennus alkoi aiemmin ja tyttö on itse myös niin vakuuttanut. Perheessä on avoin keskustelukulttuuri ja tytön ystävä on jatkuvasti tervetullut. He käyvät yökylässä puolin ja toisin.
Minua läheisenä askarruttaa se, kuinka suhtautua seksuaaliseen suhtautumiseen. Voiko tällainen olla vaihe, jossa on turvallista ihastua ystävään? Vai alanko tehdä mielessäni ajatustyötä totutellen siihen, että tyttö on lesbo? Totuttelulla tarkoitan sitä, että en esim. oleta tuoreimman teini-idolipojan olevan suosikkilistalla yms. Tai ihan kuin minun pitäisi luopua joistain tyttöjen jutuista. Ja uskon, että 15-vuotias voi oman suuntautumisensa jo tietää, mutta aluksi mainitsemani saavat epäilemään sitä, kuinka pysyvää tämä on.
Saapa nähdä, tuleeko vastauksia. Täällä kun tuntuu, että virikehoito, kestovaippailu, vessa-asiat ja majavanhoito saavat eniten keskustelua aikaiseksi. Jospa nyt kuitenkin joku valaisi omia kokemuksiaan. Olisin kiitollinen, jos asiallista keskustelua syntyisi. (Oi suuri av-palsta, näytä parhaat puolesi *kädet ristiin*)
Kommentit (32)
Bi-jutut on ollut jo pitempään muotia mielestäni. Tuota ihmettelen, että tytöt saavat yökyläillä viikottain toistensa luona. He ovat 15-vuotiata. Saisiko heteroteinit luvan? Vai onko nyt ok, kun ei raskaus ole mahdollista? Toisaalta tytöt ovat toisilleen suurena tukena.
Seksiä eivät harrasta, pussailevat kyllä. Mutta te, joilla ohimeneviä tyttörakkauskausia on ollut, vastaatteko tähän, joka minua mietityttää:
Minusta tuntuu, että tytön olisi helpompi kokea ihastumista ja seksuaalisuuttaan toisen tytön kanssa. Koska pojan ajatellaan olevan hurjan seksuaalinen teini-iässä ja seksiin liittyisi vielä penis, joko sen koskettaminen tai yhdyntä. Itseäni ainakin ajatus teininä ahdisti ja eka kerta olikin vasta 19-vuotiaana. Nyt kyllä maistuu senkin edestä ;). Onko "teoriassani" mitään pohjaa? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt että teineille on aika normaalia tuollainen kausi, jolloin ihastutaan oman sukupuoliseen kaveriin. Itselläni oli yläasteikaisenä samanlainen kausi, parhaan ystävän kanssa 'tehtiin kaikenlaista' mutta ei ihan varsinaista seksiä kuitenkaan. (En tiedä missä sen raja tyttöjen kesken edes menisi? Suudeltiin, hyväiltiin toisemme rintoja käsillä ja suulla yms. mutta ei mitään juurikaan vakavampaa.) Meillä ainakin tuo jäi vain kaudeksi, molemmat aloimme pari vuotta myöhemmin seurustella tahoillamme ja myöhemmin kumpikin meni myös naimisiin miehen kanssa.
2 vuotta teininä. Se oli ensimmäinen vakava suhteeni. Loppuvaiheessa minua rupesi kuitenkin kiinnostamaan miehet ja vaihdoinkin tyttöystäväni mieheen. ollaan seurusteltu nyt yli viisi vuotta ja meillä on kaksi lasta. En osaa sanoa voisinko seurustella enää naisen kanssa, koska en ole ollut kiinnostunut muista suhteemme aikana.
Olin kyllä jo 19, mutta siltikin erittäin varma siitä, että pidän vain ja ainoastaan naisista. Näiden tuntemusten takana mulla oli se, että olin koko ikäni kokenut varsin rankkaa kiusaamista poikien taholta. En mitenkään voinut luottaa yhteenkään miessukupuolen edustajaan, koska pelkäsin että jokainen mua lähestyvä mies on suorittamassa jotain poikaporukan sopimaa käytännön pilaa. Mulle oli täysin mahdoton ajatus, että joku mies olisi saattanut olla ihan aidosti kiinnostunut musta.
Se oli mulle jotenkin niin selvä asia, että nyt muutama vuosi myöhemmin oon joutunut oikein ihmetellä, että miksi kiinnostus kohdistuukin nykyään enemmän miehiin. En osaa sitä mitenkään selittää. Seurustelin useamman vuoden naisen kanssa enkä koe siinä suhteessa tapahtuneen mitään sellaista, minkä takia en voisi seurustella uudestaankin.
Olen nyt 26-vuotias ja kyllä uskon omalla kohdallani tohon teoriaasi. Mulla ei koskaan ollut poikapuolisia kavereita, enkä osannut olla luontevasti heidän seurassaan edes myöhemmin, kun jo seurustelin miehen kanssa. Mulle se mahdollisuus sen toisen seksuaalisesta kiinnostuksesta sai mut kauhun valtaan. Vaan sukulaiset ja kaverien poikakaverit oli "turvallisia". Tavallaan tää pätee vieläkin.
Teini-iässä mulla ei ollut tyttöystävää, mutta fantasioin tytöistä, ihastuin heihin (iässä 15-17) ja surin jo valmiiksi tulevaisuutta, jossa joudun tulemaan ulos kaapista, sillä en vain PYSTY olemaan miesten kanssa. Lapsuudessa ja aiemmin nuoruudessa olin ihastunut vain poikiin.
Lopulta löysin tarpeeksi turvallisen poikaystävän ja lesbovaihe meni tosiaan ohi.
Mulla siihen liittyi ihan selvästi myös se, että pelkäsin penistä. Ajattelin, että joo, kyllä mä voisin mennä sänkyyn miehen kanssa, mutta sillä ei sais olla penistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kai pitäisi ennemmin laittaa tuo otsikkosi "ohimenevä" ja "kausi" lainausmerkkeihin.
Minä ihastuin teininä tyttöihin. En tajunnut mikä juttu pojissa olisi. Okei, niiden kanssa voi ehkä olla kaveri, mutta...
No sitten jotenkin "piti" ihastua poikiin ja se "kausi" tuli. Päädyin jopa naimisiin, mutta jotain kuitenkin puuttui vaikka mies oli sinänsä mieheksi ihana. Minulla tuo ei siis ollut "ohimenevä lesbokausi". Piti pitkä tie käydä ennenkuin sitten aikuisena osasi ja uskalsi tunnustaa, että en ole bi vaan lesbo. Nykyään olen onnellinen naisen kanssa.
AP: On tyttösi hetero, bi tai lesbo - hän elää juuri nyt juuri hänelle todellista seksuaalista vaihetta. Se miten se muuntuu tai on muuntumatta, onko se oikeastaan oleellista? Hänelle joka tapauksessa on tärkeintä, että välität ja rakastat häntä hänenä itsenään ja kunnioitat hänen suuntautumistaan. :)
Kuinka pitkään nämä teidän teini-iän lesbokaudet ovat kestäneet?
T. Yksi joka on omasta suuntautumisestaan hämmentynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö ei ole tyttäreni. Hän on reilusti nuorempi siskoni, joka asuu vanhempieni luona. -ap
Itse en muista, että olisi ollut mitään seksuaalisväritteistä bestiksen kanssa teininä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en muista, että olisi ollut mitään seksuaalisväritteistä bestiksen kanssa teininä.
-ap
Itse ihastuin bestikseeni teininä ja silloin siitä myös tuli seksuaaliväritteinen suhteeksikin miellettävä.
Bi olen nykyään, onnellisesti miehen kanssa kuitenkin naimisissa ja yhden lapsen äiti.
Olipa kiva lukea fiksu ja kirjoitusvirheetön aloitus. Oikein sydäntä lämmitti. Itse asiaan ei ole omakohtaisia kokemuksia. Voisin kyllä kuvitella, että 15-vuotiaalla on jo hiukan vakiintuneempi seksuaalisuuntaus kehittymässä. Jos tyttöihin tuntee vetoa, niin voi olla pysyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia murrosiässä. Etsitään seksuaalisuutta, saatetaan olla kiinnostuneita oman sukupuolen edustajista jne. Voi olla, että sitten katoaa tai ei. :)
Ja 16, sinuna en huolisi. Kiinnostut siitä mistä kiinnostut... :)
Jo 12 vuotiaana tiesin, etten ole hetero. Mitä väliä sillä on, että mitä sukupuolta tyttösi seurustelukumppani edustaa? Nyt tai viiden vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua tosiaan ärsyttää tuon sanan "kausi" huoleton käyttö.
Olin teinistä kahdenkympin puoliväliin vain naisistä kiinnostunut. Nykyään jos asia tulee puheeksi niin jonkun täytyy päästää naurahtaen sanomaan miten se oli "pelkkä ohimenevä kausi". Tuntuu kuin kymmenen vuoden aikaiset kokemukset, ajatukset ja tunteet mitätöitäisiin muutamaan sanaan ja pyyhkäistäisiin syrjään. Ohimenevyydestä huolimatta tunteeni olivta todellisia eikä kellään ole mitään oikeutta virnuilla niille tai huokailla helpotuksesta kun lopulta muutuin "normaaliksi"
"Minua läheisenä askarruttaa se, kuinka suhtautua seksuaaliseen suhtautumiseen. Voiko tällainen olla vaihe, jossa on turvallista ihastua ystävään? Vai alanko tehdä mielessäni ajatustyötä totutellen siihen, että tyttö on lesbo? Totuttelulla tarkoitan sitä, että en esim. oleta tuoreimman teini-idolipojan olevan suosikkilistalla yms. Tai ihan kuin minun pitäisi luopua joistain tyttöjen jutuista."
Mitäs tarkoitat tällä? Ei kai kukaan oikeasti oleta että jokainen heterotyttö pitää "teini-idolipojista"? Ja luopua tyttöjen jutuista? Mistä tyttöjen jutuista?? Vähän särähtää korvaan tuo kohta.
Vierailija kirjoitti:
"Minua läheisenä askarruttaa se, kuinka suhtautua seksuaaliseen suhtautumiseen. Voiko tällainen olla vaihe, jossa on turvallista ihastua ystävään? Vai alanko tehdä mielessäni ajatustyötä totutellen siihen, että tyttö on lesbo? Totuttelulla tarkoitan sitä, että en esim. oleta tuoreimman teini-idolipojan olevan suosikkilistalla yms. Tai ihan kuin minun pitäisi luopua joistain tyttöjen jutuista."
Mitäs tarkoitat tällä? Ei kai kukaan oikeasti oleta että jokainen heterotyttö pitää "teini-idolipojista"? Ja luopua tyttöjen jutuista? Mistä tyttöjen jutuista?? Vähän särähtää korvaan tuo kohta.
Kuulostaa, että ap olettaa lesbouden tarkoittavan muuttumista pojaksi :DD ("luopua tyttöjen jutuista")
Aidosti en usko menevän ohi. Olen rakastunut eka kertaa toiseen tyttöön päälle 10 v ja ihastukset sen jälkeen oli tyttöjä. Olen elämässäni ihastunut yhteen mieheen ja suhde jatkuu. Se ei ole aitoa, mutta olen luuseri ja en uskalla elää tunnen. Toki heterosuhteeseem ajoi halu saada lapsia.
En oikein usko mihinkään kausiin. Mä ainakin tiesin viimeistään joskus 13-vuotiaana että olen bi.
Miksi pitää ajatella että tyttö on lesbo? miksi ei voi ajatella että tyttö nyt on tämän toisen tytön kanssa ihan siksi että tämä tyttö sattuu vaan tällä hetkellä olemaan se ihastuksen kohde ja tärkein asia elämässä. Ei se tee kenestäkään automaattisesti totaalilesboa jos seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssa. On olemassa ihmsiä (kuten minä) jotka valitsee kumppaninsa sen perusteella miten kemiat kohtaavat eikä sen perusteella että onko toinen mies vai nainen. Kai sitä bi-seksuaalisuudeksi voi kutsua joidenki kohdalla. Itseäni en ihan sellaiseksi miellä vaikka voinkin olla suhteessa miehen tai naisen kanssa koska en kuitenkaan katsele kaikkia naisia ja miehiä sillä silmällä. Vaikea selittää. Huomioni herättää vain tietynlaiset ihmiset.
Se voi siis mennä ohi tai sitten ei. Luulisin kuitenkin, että bi-taipumuksia on pakko olla, jotta voi seurustella oman sukupuolen kanssa. Seksielämä on kuitenkin seksielämää, oli kumppani kumpaa sukupuolta tahansa. Suhtautuisin siihen samoin kuin pojan kanssa seurusteluun.