Väkivallasta

Toimivassa suhteessa ei tarvitse pelätä koko ajan että koskas taas... ja mitä tällä kertaa? Otahan miehen kanssa puheeksi ettet enää siedä fyysistä koskemista riidellessä.

Mies käyttää yhä kaikki saamansa tilaisuudet henkisen väkivallan yrittämiseen, mutta onneksi niitä tilaisuuksia ei tule hänelle paljon.

Väkivalta toistuu ja tyypillisesti pahenee, jos siihen ei hae apua. En nyt sano että lähde saman tien (toki siis voit senkin tehdä!), mutta ulkopuolista apua tarvitsette. Esim. Perheasiain neuvottelukeskus voisi olla sellainen paikka, missä voisitte käydä juttelemassa. Muitakin paikkoja on. Mies voisi huomata, että homma ei todellakaan toimi noin. Ole myös tarkkana sen suhteen, että väkivalta ei muutu henkiseksi esim. painostamiseksi, uhkailuksi, kontrolloinniksi (jota myös mustasukkaisuudeksi nimitetään). Voimia!!!

Meillä vuosien aikana ollut muutama vakavampi tapaus. Tunnen eläväni miehen kontrollin alla, hänen toivomallaan käytöksellä voin välttää väkivaltatilanteet. Luottamus kuitenkin kadoksissa, menneet jättäneet jälkensä. Arki sujuu.

Mätkimistä ja tönimistä?! Onko se mielestäsi ihan normaalia? Jos on,kannattaisi miettiä haluatko mahdollisesti kasvattaa lapsia tuollaisessa suhteessa? Entä itse, miten kestät jatkuvaa pelkoa? Ennen kaikkea, MIKSI?!?



Ex-mieheni aloitti henkisellä alistamisella ja minäkin lopulta allennuin tuohon samaan "mutta kun meillä muuten menee niin hyvin"...ja pa*kat! Kun vihdoin lähdin pois, minut oli hakattu kymmeniä kertoja, luunmurtumia, palanut iho yms + hakatut lapset. Mieti hieman, onko tuo,mitä haluat elämältäsi.

Tunnen eläväni miehen kontrollin alla, hänen toivomallaan käytöksellä voin välttää väkivaltatilanteet.

tuhoat lopulta itsesi. Kestin kaksi vuotta hengissä kun tein noin, mutta se tuhosi minut sisältä täysin! Nyt, 6 vuotta myöhemmin, päästyäni miehestä eroon, en vieläkään ole kunnossa. En luota keheenkään, olen itsetuhoinen ja ailahtelevainen. Kaikenlisäksi yritän salata tuon ulkopuolisilta, jotta he eivät olisi enää huolissaan minusta.