Fiini ylimielinen uusiosukulainen.
Olen omasta mielestäni ihan keskiverto kansalainen. En mikään aatelinen, mutten mikään "junttikaan". Työskentelen kohtalaista arvostusta nauttivassa ammatissa, seuraan ajankohtaisia asioita jne.
Mieheni sisar on paljastunut käsittämättömän ylimieliseksi, erityisesti minua kohtaan. Selvästikkin olen hänen mielestään roskasakkia ja kaikki tekemäni on "junttia". Tämän hän alentavalla käytöksellään ja suoranaisella v*ttuilulla tuo jatkuvasti esiin. Esimerkiksi valitsemani matkakohteet "ovat jo niin nähtyjä turistirysiä", valitsemani merkit ja tuotteet "tusinatavaraa" jne. Ensinäkin miksi hän tulee jatkuvasti kysymättä kommentoimaan tällaisia asioita?
Miten selvitä tuollaisen ihmisen ajoittain pakollisesta seurasta? Miten saada niin paksu nahka, ettei välitä? Miestäni en halua millään tavalla sotkea siskonsa ja minun välienselvittelyyn.
Oikeen puistattaa joka kerta kun näen tuon naisen. Mitähän keksii tällä kertaa loukkaukseksi? Haukkuuko kenties vaatteeni vai tyytyykö vain mulkoilemaan ja naurahtelemaan ylimielisesti jutuilleni. Jouluna pitäisi taas nähdä..
Kommentit (10)
itsestäsi ja oikein paneudu tähän naishenkilöön ja hänen tekemisiinsä, suhde/perheasioihin ym. Jos utelee sinun asioitasi, sano että ei viitsi kertoa kun on niin vaatimatonta. Naureskele tuntemillesi nousukasmaisille ihmisille, kerro näistä vitsejä suureen ääneen. Lahjoita sille Pokka Pitää-dvd joululahjaksi. BTW täällä on yksi jonka lähisukulainen on "hyacint", että hauskojan perhetapaamisia riittää meillä. Mulla on tapana flirttailla raskaasti sen avomiehen kanssa, tunne näyttää olevan molemminpuolinen.
mutta uskoisin että tämä 'fiini sukulainen' on erittäin ylpeä suorapuheisuudestaan.
Kannattaa kokeilla samanlaista taktiikkaa häneen ja jättää omat asiat kertomatta.
En tiedä miten saisit "paksumman nahan" mutta selkeästi nuo ongelmat ovat hänessä,eivät sinussa. Hän on erittäin epävarma ihminen ja heijastaa sen sinuun. Jaksatko funtsailla näitä hänen puheitaan niin että keksisit sen,mitä hän itse pelkää.
Minä ensin miettisin asiaa tykönäni, jotta saisin omat tunteeni kuriin ja sitten hänen seurassaan olisin vähän niinkuin takavasemmalla. Puhukoot mitä puhuu. Minun veljeni on hieman samanlainen. Aluksi se harmitti minua, ja yritin kovasti selitellä asioitani ja tekemisiänikun olisi ollut mukava olla tekemisissä ihan tämän sukulaisuudenkin myötä ja lapsiemme takia mutta nyt en oikein edes piittaa hänestä, enkä hakeudu hänen kanssaan keskusteluun vaan juttelen esim.hänen vaimonsa kanssa. Olkoot sitten, surullistahan se on mutta en minunkaan kaikkea tarvitse kestää.
jotka oikeastaan ilman syytä tuovat jatkuvasti esiin oman "erinomaisuutensa".
Esimerkiksi paras ystäväni :) Olen oppinut hyväksymään hänen tapansa kehuskella itseään ja tekemisiään, sillä muuten hän on aivan ihana ihminen.
Eikä kyllä arvostele minua, tai ei ainakaan sen jälkeen, kun kerran toin esille närkästykseni hänen sanomisiensa jälkeen (kehuin yhtä hääpukua ja sanoin haluavani sen tyyppisen puvun omiin häihini; hän sanoi sen olevan ihan kauhea!).
Erityisesti tuo pokka pitää-dvd :D Harkitsen sitä ihan tosissani, jos nyt viitsin tuohon ihmiseen penniäkään uhrata. Mutta tuo olisi kyllä lahjojen lahja ja voisi vaikka ymmärtääkkin pointin :D -ap
on oikea maanvaiva. kai sillä vähän päässää heittää.
aina kun tulee käymään, tietää kaikki asiat pikkuisen paremmin kuin muut, puhuu aina vähän arvostelevaan sävyyn ja huomauttelee milloin mistäkin. mm. leipomuksistani, ruoasta, siisteydessä.
(mielestäni osaan leipoa ja kokata vaikka ne eivät vastaa näyltään ravintola annoksia ja meillä myös imuroidaan päivittäin ja lattiat pyyhitään useampana päivänä yms..)
kerran avauduin ihan kunnolla ja kerroin hyvin selkeästi mitä mieltä olen hänen tavoistaan ja kerroin myös että se loukkaa. tein selväksi että jos meillä on niin kamala käydä, parempi pysyä silloin poissa tai opetella hillitsemään kieltä.
toistaiseksi auttanut. liian kauan nielein naäitä kommenntteja viimein alkoi läikkymään yli.
mutta uskoisin että tämä 'fiini sukulainen' on erittäin ylpeä suorapuheisuudestaan.
Kannattaa kokeilla samanlaista taktiikkaa häneen ja jättää omat asiat kertomatta.
Ja sitä taitaa vaivata SUURI pätemisen tarve. Rasittavaa, tiedän.
Eihän nyt kukaan aikuinen ihminen, joka on edes suht tyytyväinen oloonsa, käyttäydy noin. On ihan eri asia kertoa asioistaan ja saavutuksistaan, mutta että niillä pädetään lapsellisesti ja vähätellään sitten samalla muita, hohhoijaa.
Aika säälittävä tyyppi, älä jaksa ärsyyntyä tuollaisista pikku pyrkyreistä. :)
Tiedän yhden, joka ihan huvikseen yrittää mm. seurassa saada muita ikävään tilanteeseen, niin että hän itse pääsisi loistamaan suurta paremmuuttaan. Ei tyyppi edes tajua, kuinka noloa käytöstä se häneltä on, jokainenhan sen näkee! Kadehtii myös kaikkea. Esittää urkkivia ja tunkeilevia kysymyksiä ihan tahallaan niin, että toinen nolostuu. Voi sitä pätemisen määrää, hah.
ainoa keino saada hymyilemään valokuvissa, on ottaa naisesta kuva hänen autonsa kanssa, joka on todellinen pyhä lehmä.
Katso mitä tapahtuu jos huomautat sille ihan rauhalliseen sävyyn että "sä et tosiaan taida ihmeemmin arvostaa näitä meidän valintoja", et selittele sen enempää tai esim. ala syytellä snobiudesta tms. Parhaassa tapauksessa se huomaa miten ärsyttävä onkin ollut ja pyytää anteeksi, pahimmillaankin se vain puhuu suunsa puhtaaksi ja kertoo mikä teidän perheessä nyt häntä niin kovasti hiertää.
Sukulaisissa kun on se vika ettei voi vain sulkea silmiään ja toivoa että ne katoasivat, on pakko yrittää tulla toimeen...