Lue keskustelun säännöt.
Tapahtui eilen minulle!
02.12.2009 |
Olin kaupungilla rattaiden kanssa ja yksi edellä kävellyt vaihdevuosi-ikäinen nainen alkoi väittämään, että ajoin hänen päällensä. Kielenkäyttö oli solvaavaa.
Tiesin etten ollut hipaissutkaan häntä rattaillani (ei ollut ruuhkaakaan ympärillä), joten sanoin "en kyllä hipassutkaan teitä, mutta taisitte säikähtää kun olin takananne". Nainen alkoi inttämään, että kyllä tönin häntä rattaillani. Veti kädet nyrkkiin ja silloin minä lähdin juoksemaan rattaiden kanssa karkuun ja huusin naiselle "En ole sinua töninyt, mutta ota kiinni polvivammainen".
Kivaa, että pääsin karkuun leikatulla polvellani:) Ei olekaan vähään aikaan tullut pingottua tuota vauhtia...
Kommentit (8)
aina kuriin omalla päättäväisellä käytöksellään.
Kun teet selväksi että sinulle ei ryppyillä niin saat olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskalsit sitten soittaa suutasi. Toisaalta olihan tuo hauskastikin lepytelty, kun kerroit olevasi polvivammainen. Joskus noita tulee vastaan. Säikkyvät, käveltyään omissa ajatuksissaan ja sitten hyppivät kuin jänikset rattaiden eteen! Hehheh, eihän sitä aina jaksa ottaa syytä omille niskoilleen ja pyydellä nöyrästi anteeksi keneltätahansa solvaajalta, kun itse ei ole muuta tehnyt, kuin uskaltautunut hyökkäysvaunuillaan ihmisten ilmoille!
"Säikkyvät, käveltyään omissa ajatuksissaan ja sitten hyppivät kuin jänikset rattaiden eteen!"
Etkä vain itse huomannut asiaa? Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta kun äiti-ihminen tökkäisee rattailla ja katsoo hölmistyneenä kun tönäisty katsoo paheksuen. Usein mietin, että se raskaus ja synnytys tosiaan pienentävät aivokapasiteettiä joksikin aikaa.
Ei tullut mieleen sanoa yksinkertaisesti "anteeksi"?
Ja tosiaan miksi haukuit tätä naista polvivammaiseksi? ;)
Onneksi huusin "olen polvivammainen". Vähän hirvitti lähteä juoksemaan, mutta onneksi tuo nainen ei pysynyt perässä. Hän taisi olla juovuksissakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on niin vaikeaa pyytää anteeksi?
Jos minulle käy vastaavasti, sanon välittömästi: "Voi anteeksi!" Olen todella pahoillani!"
Ihan sama, koskettivatko rattaat tätä ihmistä vai ei. Hän on jostain säikähtänyt eikä minulle maksa mitään pahoitella tilannetta. Sitä kutsutaan käyttäytymiseksi.
Vaikka toisella ei olisi käytöstapoja, ei omistaan kannata silti luopua.
Anteeksipyytäminen ei ole vaikeaa. Nyt tein tietoisesti toisin, koska nainen solvasi minua aika pahasti.
Olin varma etten ollut hipaissutkaan häntä. En halunnut olla ymmärtäväinen harhaista juoppoa kohtaan, tällä kertaa. Itse en häntä haukkunut, vaan kerroin miten oikeasti tapahtui.
ap
todnäk itse toikkaroinut ap:n eteen.