Päästäisitkö miehesi kahville kahvilaan exänsä kanssa
siis ihan vain tapaamaan ja vaihtamaan kuulumisia? Miksi, miksi ei? Entä muuttaisiko tilannetta, jos miehesi ex olisi viimeisillään raskaana uudelle miehelleen?
Kommentit (17)
En minä miestäni mihinkään "päästä" tai jätä päästämättä, hän itse tekee elämäänsä koskevat päätökset.
Mutta että pahoittaisinko mieleni, jos hän tekisi noin? En, ihan ok on käydä kuulumiset vaihtamassa, jos siitä vaan kertoo rehellisesti etukäteen. Enkä varsinkaan pahoittaisi, jos ex olisi vieläpä raskaana (eli todennäköisyys siihen, että hän jostain kumman syystä yrittäisi vokotella miestäni, olisi varmastikin pienempi).
mut en muutenkaan vahdi kenen kanssa se käy kahvilla.
Tiedä vaikka kahvittelis töissä joka päivä jonkun raskaanaolevan hempukan kaa :)
Olkoonkin vaikka olisikin ex raskaana.
Mistäs sitä sitten tietää ettei vaan tälle ns ex-ukolleen jos mies ei kerro asiasta nykyiselleen.
En ajattelisi asiasta hyvää ja vielä vähemmän jos se tehtäisiin salaillen!
Tai ei siihen mitään minun lupaani tarvittaisi. Sitten jos alkaisivat joka viikko kahvitella keskenään niin voisin alkaa laittaa kapuloita rattaisiin
Tai ei siihen mitään minun lupaani tarvittaisi. Sitten jos alkaisivat joka viikko kahvitella keskenään niin voisin alkaa laittaa kapuloita rattaisiin
Tapaan itse exääni säännöllisin väliajoin ja ihan yksin (tai no, joskus hänen vanhempiaan myös samalla ja joskus nyxäkin on mukana).
eli minulla ei ole valtaa päästää tai olla päästämättä häntä johonkin. En myöskään koe tarvetta sellaiseen, koska elämme tasavertaisessa parisuhteessa.
Eihän minulla ole oikeutta estää menemästä. Mutta pahoittaisin kyllä mieleni. Ei sillä olisi vaikutusta, onko ex raskaana vai ei.
jos mieheni kertoisi käyvänsä kahvilla lukioaikaisen 3 kk pitkän "suhteen" tyttökaverinsa kanssa. Ei ole tainnut nähdä koko ihmistä yli 15 vuoteen :).
Tai ei siinä mitään "päästämistä" ole. Tottakai saa pitää yhteyttä vanhoihin kavereihinsa.
Kyllä mies ihan menis kahville itsekseen ilman päästämisiä jos haluaisi. Ei tosin halua, joten ei tartte miettiä sitä.
Mielestäni kaikenlainen kyttääminen on ihan sairasta ja kertoo erittäin epäkypsästä suhteesta.
Hän on vapaa ihminen vaikka minun kanssa onkin joten en kiellä.
mennä, tulla ja kahvitella ei ole minun taskussani, joten en voi vastata kysymykseen. Mutta kerrotko, ap, millaisen ajatteluprosessin seurauksena tuollainen pohdiskelu syntyy. Ihan ystävällisesti kysyn, koska täällä niin usein juuri puhutaan "miesten päästämisestä" sinne tai tänne.
siis ihan vain tapaamaan ja vaihtamaan kuulumisia? Miksi, miksi ei? Entä muuttaisiko tilannetta, jos miehesi ex olisi viimeisillään raskaana uudelle miehelleen?
vaan sitoisin miehen patteriin kiinni, olisihan muuten vaara että kahvilassa käy käsiksi exäänsä vastustamattoman himonpuuskan kynsissä!
Niinku HALOO! Aikuset ihmiset!
mieheni ei halua olla exänsä kanssa missään tekemisissä.
jos yrittäisi, en päästäisi kotoa ja jos silti karkaisi, roikkuisin koko matkan nilkassa ja raahautuisin perille asti. Ja lapset tuntien 2v tallustaisi perässä naristen "äitiiii, sylliiiiin"
en edes olettaisi että mun pitäisi se sinne "päästää", ei tarvitse mun lupaa pyytää. Kyllä he tapaavatkin ja käyvät syömässä yhdessä tai kahvilla, mukana on kyllä heidän poikansa. Hyvä että ovat hyvissä väleissä eronneet.
En ole kyttääjä enkä mieheni vartija.