Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli hartain joululahja (tai synttärilahja) toiveesi lapsena, mutta jota et
30.11.2009 |
koskaan saanut?
Itse toivoin monena vuonna My little pony tallia tai sitä "lastenhuonetta", mutta ikinä en noita saanut :( Toivoin myös jotain prinsessa Barbieta, jolla oli siivet tms. mutta enpähän saanut sitäkään :(
Isompana (teininä) toivoin postimerkkikansiota, enkä saanut sitäkään.
Jouluna sain yleensä pelkkiä vaatelahjoja, joskus myös kirjan tai pari ja/tai leffan. Mutta leluja taisin saada kouluikäisenä (tai vähän alle) yhden kerran ja se oli yksi My little pony varsa, jolla oli hammasharja ym. mukana. Tuo oli rakkain aarteeni pitkän aikaa.
Synttärilahjaksi saatoin sitten saada lelunkin. Mutta muistan kuinka kateellinen olin kavereille, jotka saivat joka hiton joulu läjän leluja, oli Barbieta, oli My little ponya, oli sitä ja oli tätä. Itse sain tyytyä siskojen vanhoihin kämäsiin Barbeihin, joilta yhdeltä puuttui ranne, kun serkku katkaisi sen ja toiselta puuttui jalka, samoin kuin Keniltä :( My little ponyjä kyllä sain sitten kaksi kappaletta synttärilahjaksi, toisen mukana tuli se Megan nukke. Ja olin noistakin niin ylpeä :)
Kommentit (29)
En saanut koskaan kun olen tyttö :( Nyt onneksi pääsen leikkimään oman poikani kanssa parkkitalolla! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulua ei vietetty eikä koskaan synttäreitäni. Enkä saanut koskaan lahjoja. Yh-isäni mielestä joulut ja synttärit olivat turhaa paskaa, jota en ansainnut.
Barbie-taloa mä toivoin. Ei saatu.
Me saatiin kyllä paljon leluja, mutta ehkä toi barbie-talo oli silloin kallis häkötys. Muistan vieläkin, että se oli vaaleanpunaista muovia. Tää on ollut joskus n. vuonna 1978.
"En tpoivonut koskaan mitään koska en saanut koskaan lapsena mitään. Joulua ei vietetty eikä koskaan synttäreitäni. Enkä saanut koskaan lahjoja. Yh-isäni mielestä joulut ja synttärit olivat turhaa paskaa, jota en ansainnut."
:( Osta tänä jouluna itsellesi jotain mukavaa, jooko?.
Toivoin omaa koiraa joka ikinen vuosi vaikka tiesin, etten sitä saa.
Kun muutin omaan asuntoo (18v.) hommasin välittömästi koira. Nyt tuo koiravanhus täytti kesällä 11v ja edelleen on kaikkein rakkain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En tpoivonut koskaan mitään koska en saanut koskaan lapsena mitään. Joulua ei vietetty eikä koskaan synttäreitäni. Enkä saanut koskaan lahjoja. Yh-isäni mielestä joulut ja synttärit olivat turhaa paskaa, jota en ansainnut." :( Osta tänä jouluna itsellesi jotain mukavaa, jooko?.
Kiitos myötätunnosta.
Joulua ei vietetty eikä koskaan synttäreitäni. Enkä saanut koskaan lahjoja. Yh-isäni mielestä joulut ja synttärit olivat turhaa paskaa, jota en ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne olivat aika harvinaisia 70-80-luvun vaihteessa, enkä sellaista koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koskaan ymmärtänyt miksi mun vanhempien mielestä se oli 4-vuotiaalle liian lapsellinen juttu. Se oli nimittäin sellanen ISO keinuhevonen, topattu ja karvainen, melkein pienen ponin kokoinen. Olisivat sitten suoraan sanoneet että se on liian kallis tms, mua loukkasi se että olin "liian iso" toivelahjaani.
Mutta eipä sitä pikkusiskoa yh-äidiltäni herunut :D!
Muistan myös toivoneeni sellaista isoa barbitaloa, jossa olisi siis mahtunut leikkimään barbeilla. Mutta en saanut sitä. Ehkä siksi, että en koskaan kertonut kellekään haluavani sitä jottei vähävaraisen äitini olisi tarvinnut yrittää ostaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en saanut. Jälkeenpäin ajatellen heppatyttönuoruus oli ihan riittäävä hoitajana ja tuntilaisena ratsastuskoululla, ponissa olisi ollut liikaa vastuuta ja rahanmenoa.
sen lisäksi polkuauton. En saanut kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli kaveri, joka sai jouluna vaikka kuun taivaalta ja muutenkin sai aina "kaiken".
Mutta kyllä minunkin toiveeni täytettiin. Varmasti on jotain suosikkijuttuja jäänyt saamatta, mutta ei ole jäänyt korpeemaan mikään.
Sen muistan, että varmaan kolmena jouluna toivoin sellaista matkivaa papukaijaa ennenkuin lopulta sain sen. :)
Aina haaveilin, kuinka pukki tulisi hakemaan minut ulos ja siellä seisoisi suloinen pikku poni.Noh, sitten kuitenkin myöhemmin meille ostettiin kuitenkin iso hevonen :)
jota en koskaan saanut. Hommasin kissan salaa vanhemmiltani mutta sehän piti tietenkin palauttaa. Nyt olen perheellinen äiti ja omistan kaksi pikkuista koiraa,jotka on aivan ihania. Myös hamsteria toivoin pitkään lapsena,jota en myöskään saanut. Kun tapasin miehen ja muutin hänen luokseen asumaan niin hommattiin heti hamsteri. :)
sen lisäksi polkuauton. En saanut kumpaakaan.
isäni oli ilmeisesti toivonut kovasti poikaa, ja esikoisesta leivottiin poikatyttö :) Nukeista en perustanut, mutta poikien lelut olivat kova juttu. Pikkusiskoni olikin sitten oikea naiseuden perikuva.
köyhä yh, isäni kävi tapanina tuomassa uuden vaimonsa ja lastensa kanssa kälysen suklaarasian (vielä sellaisia joista emme veljeni kanssa pitäneet no saihan äiti suklaata..) samalla kehuttiin mitä kaikkea heidän lapset olivat saaneet! 10- vuotiaaana siten kieltäydyin heitä jouluna tapaamaan. Meidän jouluun kuuluivat uusi penaali, suklaata, sukkia, iloista joulumieltä ja jouluruokaa oli, mitä arvostan paljon näin jälkeen päin.
Kurjinta siinä oli se että mun isä sen mulle monta kertaa lupasi, joka kerta petyin. Jossain vaiheessa mulla ei ollut pyörää ollenkaan. Jossain vaiheessa sain kaverin vanhan pyörän. Mutta joo, se vaihdepyörä jäi vain haaveeksi lapsuudessa. Nyt mulla on sellanen, mun mies osti sen mulle joskus :)
Alue: Aihe vapaa
Sain kyllä nuken, mutta viallisen :( Jostain ale-korista. Silmät eivät toimineet (menneet kiinni ja auki), niin kuin piti. Pyysin vanhempia vaihtamaan nuken ehjään. Suttuivat.
Toivoin myös seuraavia, enkä saanut: my little-poneja, puppe-kirjoja, legoja, kauko-ohjattavaa autoa.