3kk sitten vauvani oli minulle VAIVA, nyt jo vauva.

ilmaisisi asiaa noin karkeasti, mutta meilläkin oli 3 kk se maaginen raja, jonka jälkeen alkoi helpottaa.



Nautin ja iloitsin vauvastani jo aiemmin, mutta varsinkin ensimmäiset 2 kk tuntuivat välillä olevan pelkkää imetystä. 3 kk ikäinen alkoi nauttia yhä enemmän myös isän seurasta, joten äitikin sai välillä huilata :).

ja olisin ahdistunut liikaa jos lapsi olisi pelkästään minusta riippuvainen ravinnon ja hoidon suhteen. Haluan olla itsenäinen ja itsekäs vaikka satuinkin äidiksi toistamiseen tulemaan.

Nyt jos ihan kivaa, se vauvan ensimmäinen hymy sai minut kiintymään häneen, ennen sitä olin oikeasti sitä mieltä että hän oli virhe ja on pelkkä rasite.