Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
35 ja kolmas lapsi?
30.11.2009 |
Vauvakuumetta siis pukkaa pahasti päälle. Jaksaako vielä kolmatta lasta tämän ikäisenä, isommat jo koulussa. Hyvin viihtyisin kyllä kotona lasten kanssa, työelämän menetystä en siis pelkää, mutta jaksamista, valvomista ym. kyllä.
Välillä tuntuu siltä että tottakai jaksaisi, miksi ei. Sitten taas kun yöllä pitää ämpäriä kun lapsi mahataudissa oksentaa ja välissä käyttää koiraa neljättä kertaa pihalla kun on vähän maha sekaisin, niin tuntuu että tähän vielä vauva, ei ikinä.
Ajatuksia, kokemuksia jne kaivataan
Kommentit (18)
Valvominen ja heräily on HELVETTIÄ.
Hankin onneksi ajoissa siivousapua ja laitoin keskimmäisen kerhoon, että sain nukkua välillä päikkärit. Rankkaa on ollut, mutta onhan tuo pieni kyllä myös tosi ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin viime syksynä kuukautta vajaa 35v kun meidän kuopus, kolmas lapsemme syntyi. En ole katunut yhtään sekuntia. Vauva, kuten edellisetkin, nukkui perhepedissä vieressäni enkä yhtään enempää kärsinyt yövalvomisista kuin aiemminkaan.
Isommat lapset auttavat tosi paljon pikkuveljen kanssa, mustasukkaisuusdraamaa ei ole nähty vaan nuohan palvovat pikkuista!
Otettiin kesällä vielä koiranpentu, mikä jo hipoi hulluutta, mutta niin sitä selvittiin. Pari päivää oli sellaista, että ajattelin jo myyväni koiran eteenpäin kun oli pennulla sellainen mielenosoituskausi, kuseksi ihan kiusallaankin ja mä kuljin vauva toisessa kainalossa ja rätti toisessa.. =0) Mutta nyt jo hymyilyttää ja tuohon oli ihan oma valinta.
Mutta kyllä se vauva kannattaa ja pitää laittaa tilaukseen, jos noinkin paljon sitä haluat ja resursseja riittää. Kohta on jo myöhäistä..
Onnea valinnallesi sekä itse puuhaan jos näin päätätte!
Raskausaika on ollut paljon vaikeampi kuin edellisillä kerroilla, joista on aikaa lähemmäs 10 vuotta.
Kyllähän valvominenkin varmaan tulee väsyttämään, mutta otan kiitos mitä vain tämän raskaana olon tilalle. Eikä se vauva-aika pitkään kestä! Olen iloinen myös siitä, että isommat lapset ovat melko omatoimisia ja varmasti myös hieman auttavat vauvan hoidossa. :)
Mä ihmettelen, kuinka raihnaisia ja nuorena vanhentuneita te kolmevitoset olette jotka mietitte jaksaako sitä tai tätä tämän ikäisenä? Mä olen saanut lapsen 35-vuotiaana, kuten myös 25-vuotiaana enkä kyllä huomannut jaksamisessa mitään eroa.
Nyt 45-vuotiaana alkaa jo ikäkin arveluttaa jos vauvoja ryhtyisi miettimään.
ja nyt puuhataan toista alulle. En ole ainakaan vauvavuodesta vielä yhtään väsynyt, kotosalla pojan kanssa touhuillaan. Minä aion jaksaa vielä muutaman lapsen, jos vain saan.
Jokaisella tietysti erilainen elämäntilanne, ja jaksaminen riippuu monesta seikasta. Minulla toisn on mies, joka auttaa mahdollisimman paljon kaikessa, aina lastenhoidosta kodin- ja koiran hoitoon. Mieti, onko sinulla riittävästi apua, saatko lapset joskus hetkeksi hoitoon tarvittaessa jne. Kyllä sitä jaksaa, jos arjen saa hyvin pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanaa, että on positiivisia kommentteja. Raskausaikaa en oikeastaan osaa pelätä, edelliset olleet helppoja(ehkä tämä ei nyt sitten olisi, ei voi tietää).
Eläimiäkin löytyy ja mies tekee työtä, jossa ei välillä kovin paljon apuna jaksa tosiaankaan olla öisin varsinkaan. Muuten kyllä hoitaa osansa reilusti ja hyvä mies on. Silti välillä olisin aika yksin hoitamassa katrasta, mutta niinhän teen nytkin, sitten olisi vain yksi lisää hoidettavana.
Jos emme nyt uskalla, niin kohta se tosiaan on myöhäistä... Jos vain uskaltautuisi yrittämään, eihän se välttämättä tärppääkään ja sitten suren sitä varmasti.
Edelliset jo kuitenkin 16 ja 14 vuotiaita.
Tuntuu että tän yhden vuoden aikana olen vanhentunut kymmenen vuotta, olen aina ollut hoikka ja nuorekkaan näköinen, nyt kasvojen ja vatsan iho roikkuu velttona ja elottomana.
Käyn jatkuvasti kävelyllä, mitä en ennen tehnyt, syön terveellisemmin kuin koskaan ja mielestäni nukun paremmin kuin töissäoloaikana. Ja lopetimpa vielä tupakoinninkin.
Ehkä palautuminen vaan kestää kauemmin kuin silloin kakskymppisenä?
Muuten vauvan kanssa on ollut aivan ihanaa ja siitä nauttii ihan eritavalla kuin silloin nuorena. Nyt en stressaa pikkujutuista ja elämämme on leppoisaa, vaikkakin köyhempää :)
Anna mennä vaan, eiphän sitten kaduta vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä välttämättä raihnaiseksi ja vanhaksi itseään tunne. Minulla ainakin enemmän vaikutti se, että tiesin mitä on odotettavissa ja ajattelin asioita paljon enemmän kuin silloin kaksikymppisenä. enemmän painoivat mielessä lapsen sairastumiset ym. ongelmat ja pelot kuin ekojen lasten kanssa. Iltatähti tehtiin kun olin 38. Ja juurikin se, että kun oli isommat jo saanut omatoimisiksi ja ei ollut enää niin kiinni joka hetki, niin sitten taas on 24/7 vauvan tarpeiden vietävissä.
Hyvin kuitenkin mennyt enkä ole katunut eli antaa mennä vaan :9
kolmannenkin nyt kolme vuotta myöhemmin. Kaikki pelkoni olivat turhia, asiat menneet tosi hyvin. Kummasti sitä vain jaksaa, vauva-aika on kuitenkin aika lyhyt. Kolmannesta vauva-ajasta olen nauttinut eniten, ehkä siksi että muut lapset pitää koko ajan mukavasti mukana elämässä omilla jutuillaan. Ja tykkäävät vauvasta yli kaiken. Tämä on ihanaa, toivottavasti saat vielä vauvan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä kannattaa yrittää vauvaa!
itselläni nyt kolme lasta ja ikää 31,
minä ainakin tunnen levani aivan nuori vielä!neljättä aletaan jossain aiheessa yrittämään :)
36v äiti. Samoja asioita olen pohtinut kuin ap.Hyviä kommentteja vastaajat ovat laittaneet eli katsotaan nyt mihin me päädytään. Itse olen eniten miettinyt sitä, kun kakkosella oli pahat allergiat vuoden ikään asti...se oli tosi rankkaa, vaikka muuten oli helppo vauva. Nämä allergiat tuntuvat vielä olevan vahvasti periytyviä vaikkei esikoisella mitään olekaan. Mies on hyvinkin myöntyväinen kolmanteen mutta minä olen vähän jarrutellut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut 17v, 5v, ja 2v. Eli meillä on keväällä 3 alle koululaista. Se vähän laittaa pohtimaan omaa jaksamista ja ajan riittämistä kaikille tasapuolisesti. Onneksi talossa on tilaa, ja apuja löytyy jos jos tarvetta.
Sinulla on vanhemmat lapset jo koulussa, eli saisit aikaa keskittyä vauvaan ja päikkäreihin päivisin. Ja mikä parasta vuoden, tai pidempikin, katko työelämään. Töitä kun saa painaa ainakin kuusvitoseksi asti.
Itse sain neljännen viime vuonna kun olin 38v ja lapset 8v, 6v ja 5v. Nyt kun lapsista kaksi on koulussa ja kolmas eskarissa saan päivällä tehtyä omia juttuja ja sitten lasten kanssa iltapäivällä läksyt, välipalat yms.
Raskausaika oli rankempi kuin edelliset pahoinvoinnin takia jota ei aiemmin ollut mutta muuten on ollut helppoa. Toki vauvatkin ovat erilaisia. Meillä kuopus on super rauhallinen.
Olen nauttinut vauva-ajasta erilailla kun muut lapset ovat jo isoja ja pystyvät itsekin tekemään paljon asioita. Ei ole montaa vaippaikäistä samaan aikaan niinkuin aiemmin.
Go for it!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan niitä vanhempiakin..
äitini teki minut 29 vuotiaana, siskoni 32 vuotiaana ja veljeni 39 vuotiaana
Mä ihmettelen, kuinka raihnaisia ja nuorena vanhentuneita te kolmevitoset olette jotka mietitte jaksaako sitä tai tätä tämän ikäisenä? Mä olen saanut lapsen 35-vuotiaana, kuten myös 25-vuotiaana enkä kyllä huomannut jaksamisessa mitään eroa.
Nyt 45-vuotiaana alkaa jo ikäkin arveluttaa jos vauvoja ryhtyisi miettimään.
Mä olen saanut kolmannen lapseni 38-vuotiaana, enkä todellakaan ymmärrä että miten se ikä siihen vaikuttaa? Jaksan PAREMMIN kuin esikoisen kanssa, koska mulla on paremmat rutiinit lastenhoidossa eikä kaikki ole niin uutta. Eli siitä vaan jos muuten on vauvakuumetta ilmassa, ei se ainakaan JAKSAMISESTA voi jäädä kiinni, jos muuten olet siis ikäiseksesi perusterve ja normaalikuntoinen.
Ollaan molemmat 35 ja nythän ne lapset on tehtävä, jos aikoo :o)
En mitenkään odota raskaanaoloa tai synnyttämistä, mutta olen vakuuttunut siitä, että kolmas lapsi olisi meidän perheeseen aivan ihana lisä.
Niinpä yritän olla ajattelematta tuota raskausaikaa sen ihmeemmin etukäteen ja jätimme ehkäisyn pois kuukausi sitten.
Saa nähdä, että miten tässä käy, sillä raskaaksitulo ei ole aiemmin ollut meille kovinkaan helppoa.
eli ikää mulla 39 ja synnytin kolmannen ihanan pojan helmikuussa. Nyt jo 40 täynnä ja ihan hyvin jaksaa kolmannenkin kanssa! eli siitä vaan...
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli sama tilanne ja ikäkin sama. Vauvakuume pukkasi kovaa..ja päädyimme yrittämään. Ja 3. syntyikin vuoden päästä siitä kun otatin kierukan pois. Siitä meni puolisen vuotta kun olin jälleen täysin vahingossa raskaana! eli meille tulikin sitten iltatähdet liki tuplana... :)
Hyvin on pärjätty, nautin olla kotona kun saan samalla isompia paimentaa koulun kanssa. Toki väysymys painaa ja monesti olemme miehen kanssa miettineet miten helppoa olisi JOS pieniä ei olis. Voisimme matkustaa ja olisi rahaa enemmän jne, mutt en noita pikku kullannuppujani kyllä pois antaisi!! Eli suosittelen jos vaan siltä todella tuntuu.