Jos löytäisit kotoanne miehesi

poikapuolta varten

mut on miehestäni ja sen ex akoista yhteisiä kuvia ja niin on kansioita missä olen minäkin ex ukkoni kanssa.

En näe siinä mitään pahaa että on kuvia. Naurettavaa lähinnä jotain mustasukkaisuus kohtausta vetää jostakin valokuvasta

sanoisin että laita toi jonnekin missä mä en sitä näe. Jos olisi yhteisiä lapsia miehellä ja exällä, ehkä toivoisin että hän antaisi kuvan lapsilleen... Mutta saisi säästääkin, piilossa.

niin eipä se minu asiani olisi. Jättäisin sinne missä on tai jos näyttää olevan väärässä paikassa, sanoisin miehelle, että laittaa talteen tai heittää pois.



Ei entistä historiaa tarvitse hävittää. Mutta ei pitää esilläkään tuollaisessa tilanteessa.

ollut naimisissa aikaisemmin.



Minun ja exäni hääkuva meiltä löytyy (jossain kaapissa tallessa), samoin muita valokuvia häistämme (+ yhteiselämästämme). Esikoisen (minun ja exän yhteinen lapsi siis) huoneesta löytyy myös exän uusi hääkuva ihan paraatipaikalta.



Mikäs tuossa niin kummallista on??

Säästäisin, onhan se osa mieheni elämää.

olen itsekin heittänyt menemään kaikki muistot existä... mitäs niitä nyt enää muistelemaan.



Lasten äiti voi halutessaan säästää jotain hääkuvia lapsilleen, en koe että se on minun asiani äitipuolena. Mieheni on mies eikä sitä kiinnosta tällaiset asiat.

Molemmat ollaan oltu aikaisemmin kerran naimisissa. Mä heitin omani roskiin, sitä ennen kyllä kysyin tyttäreltä haluaako se sen kuvan? Nauro ja sano että, "ettehän te oo enää edes naimissa".

Ja onhan sukulaisilla ja ystävillä kuvia. Omilla vanhemmilla ne on albumissa, mä varmaan joskus perin ne? Eli mitä sitten jos nyt yhden valokuvan heittää roskiin, muistoja mitä on mielessä ei niille ei voi niin thedä.

pelottaa vissiin että mies runkkailee ja katselee entisen kuvia. Tuskin

varmaan säästäisin, lapsia varten.

Mutta jos nyt sellanen tulis vastaan, niin mä varmaan kysyisin mieheltä mitä haluaa sille tehdä, säästetäänkö vai poltetaanko takassa?

Mitäs te aikuiset ihmiset aikuisten toisten valokuvia oisitte polttamassa. Todella lapsellista kiukuttelua.

Olisihan se osa miehen historiaa ja elämää.



Miksi ihmeessä heittäisin pois? Asiahan ei minulle edes millään tavalla kuuluisi. Eri asia jos potretti olisi jatkuvasti esillä kaapinreunalla. ;)

oli koiran kuvan alla kuva ex-miesystävästä (esikoisen siittäjä, joka häipyi raskausaikana eikä ole yli 13 vuoteen yhteyttä ottanut). Muut kuvat tuosta olin raivoissani hävittänyt. No se kehys tippui kerran siivotessa mieheltä ja tämähän veti kamalat pultit tuon kuvan olemassaolosta. Mökötti varmaan viikon ja väitti etten minä hänen kuviaan koskaan kehyksiin laita (kihla/hääkuvia ei ilmeisesti sitten lasketa eikä sitä, että hänen kuvansa oli tuolloin lompakossa, nykyään sieltä löytyy vain kasa lasten kelakortteja... tuosta ex äijästä ei sellaisia ollut, joten hän oli kuvassa yksin)



Minä en TODELLAKAAN muistanut, että se siellä koiran kuvan alla oli, jos olisin muistanut niin olisin hävittänyt samalla kun ne muutamat muutkin kuvat poltin. Tuon jälkeen sitten hävitin ja tarkistin vielä ettei vain mistään muista kehyksistä leijaile mokomia lattialle. Tilanne oli mielestäni todella omituinen.

joten aika naurettavaa olisi roskiin heittää. Sillä osoittaa omaa epävarmuuttaan omasta asemastaan.

olisin kuin puulla päähän lyöty. Ei tietääkseni ole ollut ennen minua naimisissa. Olis siinä selittämistä. Etenkin kun oltiin 21 ja 22 vuotiaita kun tavattiin.

nakkais roskiin. Miksi niin tekisin? En minäkään haluaisi, että minun mieheni kävisi nakkelemassa roskiin ylipäätään mitän mun valokuvia yms. Ja ei tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että kaipaisi ex:ää yms, vaan kyllä mä ainakin haluan pitää ne muistot omasta elämästäni, vaikka ne ovatkin jo menneisyyttä. Se menneisyys kuitenkin on muokannut minusta tällaisen kuin olen.

Heitättekö usein toisten omaisuutta roskiin te roskikseen heittelijät?

Heitättekö usein toisten omaisuutta roskiin te roskikseen heittelijät?

Viimeksi reikäiset kalsarit. Mietin kyllä tarkkaan että, heitänkö roskiin vai säästänkö ne miehelleni baari-kalsareiksi?

t. 22



Ehkä kuitenkin ymmärsit pointtini.