Mä oon vaan niin yksinäinen, vaikken edes ole?

glögille & piparille omaan kotiisi. Tai koittaisit pikkuhiljaa siirtää rytmiänne vähän aikaisemmaksi? Koita vain ottaa itseäsi niskasta kiinni, ja pitää yhteyttä ystäviisi. Vähänajan päästä siitä tulee sellainen ihana tapa, että uskoudutte toisillenne harvasepäivä. Kun uskoudut ystävällesi ja vuodatat asioita, ystävälläsi tulee luottavainen olo ja hänkin helposti avautuu sinulle asioistaan, kun jää on ns. murrettu.

mutta kaikki on vaan niin kiinni kodeissaan... tai sitten on ihmisiä jotka ei halua tavata mua ilman lasta :) siis ovat kiinnostuneet vaan lapsesta.



Niin ja vaikka toi kotoa lähtö onnistuis niin kamala show siitä tulee miehen kanssa jossain vaiheessa kuitenkin... siis vaikka viikon päästä kuulen sanat että saithan sä silloinkin mennä...



ääähhh kaipaan mun miespuolisiakin kavereita, niiden kanssa oli vaan helpompaa... nekin vaan kaikki seurustelee joten sekin on ongelma...



äh miten tää tuntuu taas niin vaikeelta tänään.

ap

on vaikea murtaa mitä pidempään on puhumatta...

ap

samanlainen kurjuus olo. Mutta sitten vaan päätän että nyt saa riittää, haluan vaikuttaa omaan elämääni, ja päätän että teen töitä sen eteen että asiat lähtee sujumaan. Luuri käteen ja soitto ystävälle, taikka varaa siltä istumalta esim. leffaliput jollekin päivälle, istuu alas ja ottaa ongelmat puheeksi miehen kanssa, yms. Omaan elämään voi vaikuttaa. Älä katso vierestä kun se lipuu ohitsesi. Nauti:) Tee töitä sen eteen. Ei kukaan ole sanonutkaan että elämä olisi aina ruusuilla tanssimista.

murtaa. Täytyy vaan avautua ja yhtäkkiä huomaa että muillakin on samoja ongelmia, tai vielä kurjempiakin. Luulen että meillä naisilla on usein tuollaisia fiiliksiä, sosiaalisia olentoja kun ollaan, että kukaan ei välitä minusta, kellään ei ole näin yksinäistä välillä. Mutta tosiasiassa luulen että usein ihmiset eivät tiedä että heistä välitetään, tai että muillakin samanlaista. Varsinkin kuukautisten aikaan varmaan monet kokee juuri tuollaista oloa:) Että olen yksinäinen, vaikka en oikeasti ole.

ryömii omiin koloihinsa, kun tulee talvi. Sitten keväisin ihmettelee kadulla, että missä nämä kaikki ihmiset ovat oikein piileskelleet koko talven:). Juu ja just tänään valitin miehelleni ihan samaa, että tunnen oloni jopa yksinäisemmäksi kun hän iltaisin tulee kotiin. Sitten haukuttiin toisemme pataluhiksi, ja sen jälkeen "keskusteltiin" asioista rauhallisesti, että mikä vituttaa ja miksi. Sitten sovittiin, ja nyt hyvä mieli:)

mutta palaveri joudutaan siirtään huomis iltaan tai maanantaille kun tänään mies on pikkujoulussa ja sitten töissä.

Toisaaltaan ihanaa että mies on pois ja ollaan ihan kahdestaan muksun kanssa.

Täytyy valita noista kavereista kelle purkautua ja keksiä joku keino päästä ulos täältä...



ap

Kerro lähimmälle ystävällesi, että sun on vaikea soittaa vaikka tarvitsisit juttuseuraa.



Voisitko sopia iltakävelyn ystävän kanssa sitten, kun lapset on jo nukkumassa? Tai joskus isät laittaa lapset nukkumaan ja te lähdette kahville naisten kesken?