Lauantaiaamun suunnaton vi*utus. Sori vuodatus.
Mä olen niin hel*etin kyllästynyt siihen, että joka ikinen mun "vapaa"hetki menee tämän läävän ylläpitoon. Käyn päivät töissä ja illat menee kun haen lapset hoidosta, teen ruuat, raivaan keittiön, pesen pakolliset pyykit.
Sitten iltapesut ja iltapalat ja lopuksi kun saan ne nukkumaan, kaivan itselleni ja lapsille seuraavan päivän (toivottavasti puhtaat) vaatteet. Sitten nukkumaan.
Ja aamulla toinen karjuu taukoamatta, roikkuu lahkeessa ja yritä siinä sitten meikata ja syödä aamupalaa. Ehei. Ei tällä menolla pääse ainakaan lihomaan.
Viikonloput menee tämän hemmetin läävän raivauksessa. Loputonta pyykinpesua, viikkausta, likaisia astioita, ruuan laittoa, kaupassa käyntiä, pahimpien pölyjen pyyhkimistä, vessojen pesua, lelujen raivausta, lakanoiden vaihtoa.... mitään muuta tähän elämään ei mahdu.
Olen käytännössä YH, koska mies on töissä aina 12-24, eli en näe aamulla, en näe illalla. Eikä siitä ole arjen (eikä viikonlopun) elämässä mitään apua. Viikonloput se on töissä. Arkisin joskus vapaalla, mutta silloinkin minä hoidan lapsille aamupuuron ennen töihin lähtöä, teen ruuat valmiiksi päiväksi jne. Helpommalla pääsisi jos lapset olisivat hoidossa, ei tarvitsisi koko päivän ruokailuja valmistella etukäteen.
Eilen se äijä sitten imuroi. Joo. Keskilattiat, jos niitäkään. Toisen lapsen huoneessa on oikeasti iso kourallinen hiekkaa, koirankarvoja, pölyä noin neliön alueella. Ja ne on olleet siinä koko ajan. Mutta kun ei viitsi imuroida, pitäisi lelut siirtää.
Ja minä en imuroi, en jaksa. Olen niin hemmetin täynnä sitä että mies kasaa keittiössäkin pöydälle tavaraa, koska "ei tiedä mihin kaappiin ne pitää laittaa". Meillä saattaa kahvinkeittimen vieressä olla Mount Everestin kokoinen vuori muropaketteja, mehupulloja, leipiä, roskia, taloustavaroita ym. Se ei niihin koske.
Olen niin hel*etin väsynyt. Joka ikinen aamu ennen kuutta ylös ja se huuto alkaa. Ja vkl ei tee poikkeusta. Luojan kiitos olen töissä, en kestäisi täällä koko aikaa.
Siinä se. Ei ole ketään täällä kelle huutaa ja raivota (lapset on, mutta niille en huuda). Saitten siis osanne.
Kommentit (27)
ymmärrä miten kaikki voi toimia joillain, ehkä vuorotyö olis pelastus. lähden aamulla kotoa seitsemältä ja tulen illalla viideltä kotiin, paits välillä kaupan kautta niin sitten puoli kuuden-kuuden aikaan vasta. pienempi lapsi menee jo kuudelta nukkumaan kun hoitopäivät niin rankkoja eli häntä en näe viikolla lainkaan. en ehdi siivoamaan tai laittamaan ruokaa vaan kun tulen töistä syödään jotain pikaruokaa, sitten läksyjen tarkistus, suihkuun ja nukkumaan, edes iltapalaa ei ehditä syömään. ekaluokkalainenkin on aamuseitsemästä ilta viiteen koulussa ja ip ja ap kerhoissa. viikonloppuna tarttis siivota mut nytkin oltiin ulkona monta tuntia ja päiväuni aikana laitoin vaatetta myyntiin et pääsis kamasta eroon ja sais rahaa. mitään ei ole vielä ehtinyt tekemään ja kello on viis. mies tehnyt pihahommia ja hoitanut autoja ja tehnyt ruokaa. minä on niin kiukkua täynnä kun kämppä on kuin kaatopaikka et pakko tulla hetkeks tänne purkautumaan. huudan ja raivoan sen pienen hetken kun läheisiäni nään. oon ihan loppu! ennen työelämää elämä oli ihanaa! nyt helvettiä ellei pahempaa! lapsikin itkee koko päivän hoidossa ja on aivan stressaantunut myös kotona. onkin muuttunut aivan eri ihmiseksi. en tiedä onko meidän perheen edes järkevä elää. onko kukaan onnellinen? pelkkää työtä ja seuraavaan työpäivään valmistautumista koko elämä, sit saa hikisen alta 2000e - verot mitkä meneekin suoraan hoitomaksuihin, bensoihin yms.
Ehkä joskus helpottaa, ehkä ei. Riippuu siitä, saatko kasvatettua lapsista omatoimisia ihmisiä, joka osallistuvat kotitöihin. Ilmeisesti myös kasvatus on yksin sinun vastuullasi.
saat jotain tolkkua tuohon hommaan. Toivon sitä todella. Kiva kuulla ettei muillakaan ole niin helppoa ja pää meinaa räjähtää. Eikö miehesi pysty vähentämään töitään?
mies on oppivainen otus, kunhan sen kanssa on määrätietoinen ja kannustava. se voi jopa oppia muropaketin paikan jos sen näyttää sille riittävän monta kertaa.
oikeasti, jos taloudessa on kaksi aikuista ihmistä niin kotitöiden jako ei voi olla mahdotonta. ei tuommoista pidäkään jaksaa, koska niin ei kuulu olla.
tsemppiä!
Jos taas ei ole varaa, voi vähentää työntekoa, kun ei siitä ole rahallista hyötyä.
Jos ei voi käydä rattaiden kans kaupassa. On kuitenkin lasten kans, vai? Vai onko lapset hoidossa?
Eikö muka kykene pesemään pyykkiä ja imuroimaan lasten kans kun on vapaata?
En kyllä tuommoista kattelis.
Meillä minä teen vuorotyötä ja olen viikolla vapailla. Viikkovapailla vastuu kuuluu kokonaan minulle. Viikonloppuna miehelle kun olen itse töissä.